Voiko samaan aikaan uskoa, ja olla epäuskoinen?

Minulla on tällainen tilanne. Saan lohtua rukoilusta, pyydän Jumalalta apua ja ohjausta ja pistän turvani häneen, enkä ihmisiin. En ole mikään harras uskovainen. En lue raamattua, kuulun kirkkoon mutta en halua käydä seurakunnassa saati alkaa muokkaamaan pukeutumistani tai käytöstäni niin että "tekisin jumalalle kunniaa" olen vain oma itseni. Kuitenkin tiedostan sen, että Jumalan olemassa olosta ei ole todisteita, enkä voi siis olla 100% varma mistään, enkä varsinkaan pelastumisestani. Enkä usko siksi että välttyisin helvetiltä. Uskon koska minulla ei ole muuta, mihin turvautua.