Hei te, jotka olette eroneet turkkilaisesta miehestä,
onko ero ollut vaikea, onko käynyt miehen luonnolle, että suomalainen nainen hänet jättää?
Meillä ero tuore ja erittäin vaikea, nykyään kommunikointi tapahtuu tekstiviestien välityksellä, miehelle ei saa soittaa. Kaksi lasta, joten yhteyttä on pakko pitää, vaikka en todellakaan muuten haluaisi.
Kommentit (3)
en ole päässyt koneelle pitkään aikaan, olen ollut sairaana.
Nykyisin elämä sujuu omalla painollaan, mä olen onnellinen yksin, mies yhä edelleen haikailee mun perään. Välit ovat vähän parantuneet, nykyisin exä soittelee ja kirjoittelee mulle viestejä (olin melko vakavasti sairas, taisi ukko pelästyä pahasti) ja kyselee vointia. Mä en enää ole soitellut enkä tekstaillut.
Lapsia ex tapaa säännöllisesti, mutta vähän, kuukaudessa kaksi päivää. Mutta lapsilla on tietysti koko ajan babaa ikävä.
Erosta on nyt kulunut vuosi ja niinhän sitä sanotaan, että vuosi-kaksi menee, ennenkuin päästään takaisin puheväleihin jos silloinkaan. Eipä silti, jos lapsia ei olisi, tuskin olisi mitään puhuttavaakaan, mutta lasten takia pitää yrittää pysyä jonkinlaisissa väleissä.
ja kyllä isäni yritti ajaa äitini yli autolla kun ymmärsi että ero tulee. Parhaan kaverini perheen isä(turkkilainen) hankki aseen eron tullessa kohdalle ja uhkasi perhettä. Turkkilaisilla miehillä on erilainen käsitys perheestä kuin suomalaisilla. Isä on aina perheenpää ja häntä on kunnioitettava, perhe on kiinteä kokonaisuus ja ero on todella iso asia. Naiset ovat huonoja naisia eronneina. Sain aina kuulla isältäni koko lapsuuteni miten huono äiti minulla on kun pilasi minun ja isäni välit ym, vaikka asia oli niin että tuolla tavalla itse pilasi välimme valitettavasti..
aihe on arka. Minäkin olen harkinnut vakavasti eroa jo monia vuosia. Mutta kun lapsiakin on, niin vaikealta tuntuu. Laitatko kuulumisia, miten sujuu?