Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Petytkö jos et saa lapsenlapsia?
30.12.2024 |
Tuntuuko pahalta jos sinusta ei tule koskaan isovanhempaa?
Kommentit (70)
Ei todellakaan harmita, pikemminkin päinvastoin. Meillä yksi lapsi, täyttää juuri 17-v. On sanonut, ettei halua lapsia ja olen kehunut, että fiksu päätös, pysy siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia ollenkaan. Eikä tule.
Ei niitä hedelmättömille vanhoille piioille tulekaan. Yleensä nämä joilla ei ole lapsia niin ovat rumia lihavia tai outoja ettei miehille kelpaa.
Täällä myöskin viisikymppinen lapseton, joka ei haaveile isovanhemmuudesta. Jos sitten joskus haluan olla "mummu", kummilasteni lapsille (jos he sellaisia haluavat) voin sellainen tuttu ja turvallinen ekstramummeli olla.
Olen 65 ja minkäänlaista pettymystä en ole havainnut omalla kohdalla. Paremminkin olen tyytyväinen, ettei ole lapsia ja lapsenlapsia.
En pety, ennemminkin se ois ihan kamala vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Miksi pettyisin? Minä TIEDÄN, ettei minusta tule koskaan isovanhempaa.
Minäkin tiedän. Pahinta on se, että itselläni olisi lapsenlapsi, jos lapsen äiti ei olisi päättänyt toisin. Se suru tuli muiden ylipääsemättömän menetyksen päälle. En tarkoita sellaista, josta monet valittavat julkisuudessa kuten "95v vaarini on kuollut" tai "Lemmikkikeläimeni oli pakko lopettaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan pety, en itsekkään tässä tilanteessa lisääntyisi
Päätös ei ole käsissäni, joten turha sellaisesta on pettyä. Toki olisin todella iloinen lapsenlapsesta, koska lapset tuo aina rakkautta elämään. Mutta tämä olisi vain bonusta, pärjään kyllä ilmankin. He päättävät, joilla on pääasiallinen kasvatusvastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon ettei minusta tule mummoa. Jäin lapsen kanssa yksin kun hän oli 1-vuotias. Tukiverkkoja oli, mutta sitten nopeasti minun vanhempani kuolivat. On ollut raskasta ja tuntuu että kiintiöni lapsenhoidossa on täysi.
Lapseni on rakas ja yleisesti ottaen tykkään kovasti lapsista. En vaan enää osaa kuvitella eläväni lapsiperhe-elämää, nyt kun olen siitä selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia niin ei sitten pelkoa lastenlapsistakaan. Parin ystäväperheen isovanhemmat oli nyt jouluna ihan helisemässä, kun lapset kaikkine jälkeläisineen majoittuivat heillä muutaman päivän ajan passattavana. No ei todellakaan käynyt kateeksi.
Vai helisemässä... Samat isovanhemmat on helisemässä, kun lapset jälkeläisineen eivät tulekaan ja "pahimmassa" tapauksessa menevät toisille isovanhemmille. Nähty on usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini vinkui välillä, että voi kun olisi lapsenlapsi kiva, ettekö te nyt, joko te jne. No, meidän ihan omasta toiveesta lapsi sitten tulikin, niin eipä mummoa kiinnosta yhtään, hyvä kun lapsen synttäreillä vaivautuu käymään :) ihan sama silti, mutta aika ristiriitaista.
Lapseni saa päättää omasta lisääntymisestään ihan itse. En pety jos lapsenlapsia ei tulisi. Se ei oikeastaan ole minun asiani.
Jos lapsia syntyy niin sitten tietenkin yritetään olla mahdollisimman hyvä ukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pety. Tärkeintä että lapseni elävät sellaisen elämän kuin itsestä parhaalta tuntuu. Minulle ihan yhdentekevä asia.
Rehellisesti, kyllä se vähän kirpaisisi.
Lapsenlapsitta jääminen on kyllä ihan todennäköinen tulevaisuuskuva, sillä minulla on vain yksi lapsi, joka jo nyt alakouluikäisenä on useasti sanonut, että ei halua isona omia lapsia (joo mielihän voi muuttua, mutta jotenkin on sellainen aavistus, että hän tuskin aikuisenakaan on mikään perhetyyppi).
Vastaan aina, että sen saa jokainen ihan itse päättää, enkä todellakaan aio tuputtaa tai jankuttaa hänelle aikuisenakaan mitään lapsenlapsijuttuja omaa toivetta täyttääkseni. Tärkeintä että löytää oman tapansa olla onnellinen tässä elämässä. En voi itse ripustaa tulevaisuudenkuvaani jonkun toisen valintoihin, vaan sisältöä elämään täytyy löytää itse.
Jospa joku kummilapsistani perheentyisi, niin saisin olla välillä heille ekstramummo. Ja onneksi teen töitä lasten parissa, siellä saan olla osa monen huipputyypin kasvua. Ehkä johonkin päiväkotiin sitten päikkymummoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, oma äitini oli todella huono äiti, joka inhosi lapsia, etenkin tyttöjä. Hänellä on nyt kaksi lapsenlasta, tyttöjä molemmat, ja mikään ei ole parempaa kuin he. Itse asiaan: olisi ihana saada lastenlapsia mutta se on heidän asiansa.
Mulla vähän sama. Tosin tyttäreni jäi, kun sisarukseni pyöräytti pari poikaa. Nyt on mummi maailman onnellisin niistä Pojista!
Tuollainen minunkin äitini olisi, jos olisi mahdollista vielä saada POIKIA. Mutta eipä ole. 🙂
En pety. Evoluutio on rakentanut ihmisen psykologian niin, että omien lasten saaminen on ensiarvoista. Mitä sitten tapahtuu, sillä ei enää ole yhtä suurta painoarvoa. Ei, vaikka suvun "sammumisen" kannalta on aivan samantekevää, missä polvessa se tapahtuu.
Omat lähestyvät teini-ikää. Toivon, että he tulevat olemaan elämässään tyytyväisiä. Lastenlapsia sitten tulee jos on tullakseen.
En pety. En ole lapsirakas. Omia lapsia on pari jo aikuista.
Mulla vähän sama. Tosin tyttäreni jäi, kun sisarukseni pyöräytti pari poikaa. Nyt on mummi maailman onnellisin niistä Pojista!