Rehellisesti: Petytkö jos et saa lapsenlapsia?

En pety. Olen tyytyväinen jos lapseni eivät tee lapsia, mutta varmasti myös onnellinen jos tekevät. Heidän valintansa.

Rehellisesti, en. Aikuinen tytär on nepsy ja reagoi ylikuormitukseen aggressiolla. On tosi vaikea kuvitella hänet hyvänä äitinä, eikä se minullakaan putkeen mennyt.

Ehkä hieman kaipaisin. Mutta itse päättävät, tai ainahan se ei ole edes oma päätös. Kolmen lapsen kanssa pidän mahdollisuutta kuitenkin ihan kohtalaisen hyvänä.

On ollut oikein mukavaa saada lapsenlapsia. Heitä on nyt seitsemän. Olisin pettynyt, jos en yhtään lapsenlasta olisi saanut. Ja nyt kun tiedän, miten mukavaa heidän kanssaan on touhuta ja jutella, en tohtisi ajatellakaan elämääni ilman heitä. On kyllä onni potkaissut. 

Ei.

Vihaan lapsia.

En. Jos olisin nuori, en hankkisi lapsia tällaiseen maailmaan.

N 55

Olen viisikymppinen ja lapseton. Olisin melko yllättynyt, jos tulisi.

En pety. Mutta tiedän, että sellainen riski on olemassa, että minusta tulisi isoäiti.

Jos saisin tietää, että tyttäreni on raskaana, minulla menisi varmaan maha sekaisin moneksi kuukaudeksi, ennen kuin tottuisin ajatukseen. 

Kyllä se vähän surettaisi. Minulla on vain yksi lapsi, poika. Toivon, että löytäisi joskus itselleen sopivan kumppanin ja saisivat lapsia, mutta tämä ei ole millään lailla tietenkään minun toiveista kiinni. Mutta erittäin onnellinen olisin, jos joskus saisin olla mummi poikani jälkikasvulle. 

Vierailija kirjoitti:

En pety. Asia ei kuulu minulle, vaan on lapsen päätös. En itsekään omille vanhemmille lasta tehnyt, vaan itselle.

Eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Tietenkin lapset tekevät omia lapsia itselleen, jos haluavat ja heille niitä siunaantuu. Vanhemmalla voi silti olla oma toive sen suhteen, että lastenlapsia olisi mukava saada. Sitä toivetta ei tietenkään voi tuoda esiin millään tavalla, koska kyseessä on lasten henkilökohtainen asia, mutta lastenlasten toivominen puolestaan on vanhempien henkilökohtainen toive ja periaatteessa ei liity lasten elämään millään tavalla, koska toivetta ei voi heille edes kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Vihaan lapsia.

Ja hankit omia koska...?

Onneksi ei ole lapsia niin ei sitten pelkoa lastenlapsistakaan. Parin ystäväperheen isovanhemmat oli nyt jouluna ihan helisemässä, kun lapset kaikkine jälkeläisineen majoittuivat heillä muutaman päivän ajan passattavana. No ei todellakaan käynyt kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Vihaan lapsia.

Noin veikkaisin oman äitinikin vastaavan ainakin jos kyse olisi minun lapsista.  Ei ole lapsia, äiti on muistuttanut että jos tuleekin, en ole sitten yhtään parempi äiti kuin hän,  olen saanut kärsiä henkisestä väkivallasta hänen taholtaan 

En olisi pettynyt. Ihan kiva, jos muutama lastenlapsi tulisi, mutta lapseni saavat rakentaa oman elämänsä sellaiseksi kuin haluavat. Toki tarvittaessa tuen jos vain pystyn. Mutta lasten hankinta on heidän omasta harkinnastaan ja mahdollisesti tuuristakin kiinni.

Heh, oma äitini oli todella huono äiti, joka inhosi lapsia, etenkin tyttöjä. Hänellä on nyt kaksi lapsenlasta, tyttöjä molemmat, ja mikään ei ole parempaa kuin he. Itse asiaan: olisi ihana saada lastenlapsia mutta se on heidän asiansa.

En ole pettynyt, vanhin poika 46v ja nuorempi  26v,  ovat sanoneet etteivät tee lapsia, ihan ok minulle koska olen mukavuudenhaluinen ja laiskansorttinen.

Omat lapset on vielä niin pieniä, että en ole asiaa hirveästi miettinyt. Esikoinen sanoi joskus seitsemän vanhana, ettei halua äidiksi, kun ei halua synnyttää, mutta on joskus myöhemmin kyllä puhunut lapsista. Nuorempi ei ole asiaa mitenkään kommentoinut.

Ainakaan nyt en pettyisi, vaikka lastenlapsia ei tulisi. Vanhemmiten asia voisi muuttua.

Sairasta haaveilla/unelmoida/rakentaa tulevaisuuttaan TOISTEN IHMISTEN varaan/tekojen varaan.

Jos haluaa lapsia niin nussii IHAN ITSE ilman ehkäisyä, muiden ei tarvitse sinun unelmiasi täyttää. 

Nyt tämän hetkisen uupumuksen kanssa ajatus siitä, että olisi lapsenlapsia, kauhistuttaa.

Ja kyllä, on omia lapsia.

En todellakaan! Minulle omat lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin ihmiset, eivätkä mitään itseni jatkeita. En pelkää elämää enkä kuolemaa, joten en tarvitse mitään illuusiota suvun ikuisesta jatkumisesta.