Miksi muita ärsyttää vähään tyytyväinen ihminen?
Olen huomannut, että mun elämäni valinnat, periaatteet ja arvomaailma jotenkin ärsyttävät osaa kavereistani.
Olen ollut saman miehen kanssa hyvässä parisuhteessa nuoresta, asumme vaatimattomasti, lapset ovat tavallisia nuoria ilman mitään erikoisia harrastuksia tai diagnooseja, käymme perusduunissa ja nautimme simppelistä elämästä.
Tavoite on välttää turhaa draamaa, maksamme laskut ja velat ajallaan, emme haihattele erikoisia juttuja vaan elämme tavallista perusarkea. Ihanaa kun voi käydä illalla saunassa ja katsoa telkkaria tms. Tykkään lenkkeillä ja soitella kitaraa.
Osa kavereistani on koko ajan kyseenalaistamassa olenko varmasti hyvinvoiva ja tyytyväinen, kun en valita mistään. Näkevät tästä vaivaa.
Kommentit (35)
Ei siinä mitään vikaa ole, mutta älä tosiaan oleta/ odota saati vaadi, että kaikki muutkin olisivat samanlaisia.
Sehän on tyypillistä ihmisille;
Minä elän "oikein", muut "väärin".
Joka on ahne tytymätöi, sil on puutos puuttumatoi. (Noormarkku) (KRA)
Ap elää mustavalkoelämää: vastakkain on Tesla ja autonrämä. Mitään välimuotoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Humblebragaukselle tarvitaan suomenkielinen nimi. Nöyryyshurskastelu?
Ei ole humblebraggausta tämä. Tuolla ylempänä joku kehuskelee 70 tonnin vuosituloilla ja kaiken maailman koulupapereilla ja on "vaatimattomasti" vaan tyytyväinen. Tuo on sitä. "Mitä voisi vielä tehdä enemmän? Hups, olen saavuttanut kaiken mutta olen niin nöyrä ja tyydyn vähään!"
Ok, olette vaatimattomi.
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
"lapset ovat tavallisia nuoria ilman mitään erikoisia harrastuksia tai diagnooseja"
Eivät nuo asiat ole sinun päätettävissä, joten turha pitää niitä omina saavutuksinasi.
Sanoiko hän että saavuttanut ? Ihmiset on nykyään vihaisia jatkuvasti(puten vika ? ainakin mun mielestä)
Joillain selvästi nakertaa, että jonkun elämä on stabiili. En myöskään ymmärrä, miksi. Miksi elämässä pitäisi olla koko ajan jotain menoa ja meininkiä tai vaihtelua, ettei kyllästy? Miksi siihen kyllästyisi?? Sehän on oma elämä. Siitä saa tehdä, mitä haluaa. Ei tee tylsää, niin ei tylsisty...
Jotkut ovat tuollaisia "puujumalia".
Kätkevät kaiken sisäänsä ja sitten siitä kärsii muutkin.
Jos toisten elämää arvostelee jatkuvasti niin ensin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mikä minussa saa arvostelemaan toisen valintoja negatiiviseen sävyyn. Onko minulla itselläni kaikki hyvin vai mistä moinen käyttäytyminen johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"lapset ovat tavallisia nuoria ilman mitään erikoisia harrastuksia tai diagnooseja"
Eivät nuo asiat ole sinun päätettävissä, joten turha pitää niitä omina saavutuksinasi.
Sanoiko hän että saavuttanut ? Ihmiset on nykyään vihaisia jatkuvasti(puten vika ? ainakin mun mielestä)
Joo. Oikein yllätyin, kun avasin tänään TV:n ja tuntemassani tv-sarjassa meuhkattiin raiskauksella ja tapolla. Muistikuvissani Emmerdale oli sympaattinen sarja pikkukylän ihmisen kokoisista draamoista. Noh, ei ole enää.
Joillain ihmisillä on ajatusvinouma, jossa valittaminen on syvällisyyttä ja tyytyväisyys pinnallisuutta. Että jos et kerro jatkuvasti ongelmista, niin salailet jotain, olet etäinen, olet muuten vain omituinen.
Suomessa on sellainen Kel onni on se onnen kätkeköön -kulttuuri.
Koska nämä vähään tyytyvät kehuskelevat asiasta, mutta kun tulee tilaisuus saada enemmän ovat ensimmäisten joukossa kahmimassa lisää.
Tai jos he saavat jotain lisää he pitävät sen eivätkä lahjoita pois. Vaikka heidän onnellisuutensa perustuu juuri vähään ja lisää saaminen pitäisi tuon teorian mukaan tehdä heistä onnettomampia.
Ihmiset tuntuvat joskus ajattelevan toisten asioista mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Luulisi että tuollainen nimenomaan ei ärsyttäisi ketään, mutta siinä voi olla taustalla jonkinlainen ajatus siitä että miksi he itse eivät kykene tuohon. En muutakaan selitystä keksi.
Ei itseäni ärsytä kaltaisesi tyypit. Kaverisi eivät ehkä ole tyytyväisiä omiin elämiinsä. Itse kun olin tosi masentunut, niin projisoin sitä masennusta vahvasti muihinkin ja muistan ajatelleeni, että tuskin kukaan täällä on aidosti onnellinen.