Miksi muita ärsyttää vähään tyytyväinen ihminen?
Olen huomannut, että mun elämäni valinnat, periaatteet ja arvomaailma jotenkin ärsyttävät osaa kavereistani.
Olen ollut saman miehen kanssa hyvässä parisuhteessa nuoresta, asumme vaatimattomasti, lapset ovat tavallisia nuoria ilman mitään erikoisia harrastuksia tai diagnooseja, käymme perusduunissa ja nautimme simppelistä elämästä.
Tavoite on välttää turhaa draamaa, maksamme laskut ja velat ajallaan, emme haihattele erikoisia juttuja vaan elämme tavallista perusarkea. Ihanaa kun voi käydä illalla saunassa ja katsoa telkkaria tms. Tykkään lenkkeillä ja soitella kitaraa.
Osa kavereistani on koko ajan kyseenalaistamassa olenko varmasti hyvinvoiva ja tyytyväinen, kun en valita mistään. Näkevät tästä vaivaa.
Kommentit (35)
Niin, ystäväni eivät tyydy yhtä vähään. Ainakaan jokainen. Siinäkään ei ole mitään pahaa, ihailen ihmisiä jotka haluavat koko ajan kehittyä ja muuttaa elämäänsä johonkin suuntaan, itse vaan en ole sellainen. Ap
Kel onni on, sen kätkeköön. Muut jahtaa onnellisuutta ja ihmettelee jahdatessaan miten joku voi olla tyytyväinen.
Joo tuo valittaminen tuntuu olevan tämän hetken hitti. Eipä sellaiseen ihmiseen törmää kuka ei jostain tikusta keksisi valittaa. Sukulaiset valittaa, työkaverit valittaa, oma perhe valittaa. Ihan turhaan.
Olen myös huomannut sen, että simppelin elämän eläminen on väheksyttävää. Olen jotenkin kurja ja huono jos en halua lähteä konserttiin tai baariin tai festarille. Aina pitäisi selitellä miksi ei lähde.
No en nyt jaksa uskoa että kukaan ärsyyntyy sinun valinnoista. Muutenkin vaikuttaa siltä että haluat kehuskella kuinka vaatimaton olet. Tiedätkö ettei kukaan oikeasti välitä sinun elämäntyylistä
No en mä mun valinnoillani kehuskele, vaan ihmettelen sitä outoa painostusta että elämä voisi tarjota enemmänkin.
Mikä vika rauhallisessa arjessa ja rutiineissa?
Jos ajattelee asiaa laajemmin, niin yhteiskunnassa elämistä määrittelevät tietyt olettamukset ja standardit. Jos noista olettamuksista poikkeaa, niin osa saattaa sitä ihmetellä ja jotkut saattavat kokea sen oman elintavan kritisointina, kun joku uskaltaa elää eri tavalla kuin oletuksena olisi.
Itse viihdyn hyvin itsekseni, en harrasta mitään ihmeempää, en viihdy suurissa tapahtumissa enkä tee mitään erityistä juhlapyhinä. Joskus kun näistä asioista tulee puhetta, saan vähän ihmetteleviä ja ehkä sääliviäkin katseita muilta. Olen kuitenkin ihan itse valinnut tämän tavan elää ja tykkään elämästäni näin.
Humblebragaukselle tarvitaan suomenkielinen nimi. Nöyryyshurskastelu?
Vierailija kirjoitti:
No en nyt jaksa uskoa että kukaan ärsyyntyy sinun valinnoista. Muutenkin vaikuttaa siltä että haluat kehuskella kuinka vaatimaton olet. Tiedätkö ettei kukaan oikeasti välitä sinun elämäntyylistä
Erehdyt. Kyllä ne välittää. Kyttäävät ja käyvät katsomassa jos sisälle päästetään sellaisia tuttuja/ystäviä. En saanut aloituksesta sellaista fiilistä, että haluaa kehuskella vaatimattomuudellaan. Se on heidän perheen tyyli ja tapa elää, mutta ilman muuta arvostelijoita löytyy sankka joukko. Lisäksi antavat vielä hyviä neuvoja vaikka kuinka paljon, miten tarttis elää.
Minulle on sanottu "pystyisit parempaankin" niin opiskeluissa kuin duunissa.
Mihin tässä pitäs pystyä vielä enempään kun veroja maksellaan vuodessa lähes 70 k€ ja löytyy koulupaperia jos jonkinlaista, kaikki keskimääräisiä arvioinneiltansa.
Mitä siis pitäs vielä tehdä paremmin?
Lähinnä se, että tuodaan esille sitä omaa vaatimattomuutta.
Sama siis, kuin muissakin asioissa; Sen oman ajattelun ja käytöksen nostaminen.
Onnistuu myös vaatimattomiksikin itseään sanovilta.
Ei se, että joskus kerrot elämästäsi tms. vaan se, että haet hyväksyntää ja kehuja.
Itse sitä välttämättä ymmärtämättä, koska monesti ihmiset ovat sokeita omalle käytökselleen.
Eläkää oma elämä. Se onni on jos sen taitaa ja tajuaa. Ja kuunnelkaa muita sopivasti.
Mä nykyään välttelen "pintaliitäjiä" esim. työympäristössä ja toisaalta he varmasti säälivät ja myötähäpeävät mun vanhaa autonromuani, ei ole Teslaa.
Ystävät ovat vähän samanlaista köyhempää sakkia kuin meidän perhe, mutta ovat niin stressaantuneita kun pyrkivät koko ajan siihen tiettyyn elämäntyyliin, että pitäisi olla sitä mitä muillakin. Lapset oireilevat ja monilla parisuhde rakoilee.
Sen takia ihmettelen, että miksi haluaisin siihen outoon "kilpailuun" osallistua millään tavalla? Jos oma elämä miellyttää tällä tavalla?
Ap
Sama käänteisesti, ne jotka leveilevät omaisuudellaan yms.
Molempi pahempi.
Ihminen kaipaa kehuja ja hyväksyntää, vaikka muuta väittäisi.
Ei haittaa, jos et hiero sitä toisten naamaan ja oleta, että muutkin ovat samanlaisia.
Koen asian niin päin, että mun harrastuksien järkevyyttä ja elämäntapaa halutaan kyseenalaistaa. Minulle ei ole mikään ongelma muuttaa vaikka eri maahan työn tai harrastuksen perässä, näin olen tehnyt ja tämäkin herättää kritiikkiä suomalaisten keskuudessa.
En itse osaisi mitenkään tuollaisesta elämästä nauttia, mutta se ei ole minulta millään tasolla pois jos joku nauttii ja tykkää. Ihmisiä on erilaisia, eikä ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa elää.
Elämä on vähän niin, että kaikkia ei voi miellyttää.
Eikä mitään keskitietä taaskaan ole?
Voi olla tyytyväinen välillä vähäänkin ja taas jossain asioissa vaatia enemmän.
Niin, ehkä ne ajatukset tulevat sieltä omista arvoista. Omia arvojani en tuputa muille, elän ihan omannäköistäni elämää kuitenkin.
Mutta joitakin se hiertää. Viihdyn myös ehkä enemmän niiden ihmisten parissa joilla samanlaisia arvoja on elämässään, koska mitään kilpailuasetelmaa ei pääse syntymään.
Tuntuu että monille elämä on hirveä kilpailu muutenkin. Ap
"lapset ovat tavallisia nuoria ilman mitään erikoisia harrastuksia tai diagnooseja"
Eivät nuo asiat ole sinun päätettävissä, joten turha pitää niitä omina saavutuksinasi.
Kummia kavereita sinulla. Itse olen samanlainen vähään tyytyvä, mutta en ole huomannut sen ärsyttävän ketään, joskus on joku vähän ihmetellyt mutta ei siitäkään mitään draamaa ole aiheutunut.