Minä pyörryin perhelounaan päätteeksi ja mies syyttää että olen dramaattinen
Oltiin miehen perheen luona välipäivinä syömässä. Olin sanonut etukäteen että vähän jännittää kun en ole tavannut hänen perhettään aiemmin (suhde on alle vuoden mittainen mutta vakava). Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tulin erittäin hyvin toimeen etenkin hänen äitinsä ja siskonsa kanssa, ja meillä oli mukavaa. Asun vielä väliaikaisesti eri kaupungissa ja olin jo miehen luo saapuessa sanonut miten aikainen aamuherätys ja pitkä matka väsyttivät, mutta en ollut edes itse huomannut miten paljon se oli totta ennen kuin join lasin viiniä lounaalla ja olo alkoi pyörryttää. Kun noustiin pöydästä ja käveltiin miehen äidin autolle, maisema vaan sumentui. Sitten olinkin asfaltilla.
Ei siinä kuinkaan käynyt, talvivaatteet suojeli pahemmilta naarmuilta enkä päätäkään lyönyt. Autossa kyseltiin silti vointia, mutta mies oli IHAN hiljaa ja katsoi ulos vastakkaisesta ikkunasta koko matkan ajan.
Kun tultiin miehen luo hän alkoi heti vihjailla että naisilla on tapana keksiä kaikenlaista saadakseen huomiota. Sitten lopulta kysyi ihan suoraan mistä olen temppuni keksinyt. Ei minkäänlaista huolta voinnista tai mistään, oli vain ärsyyntynyt siitä että minun kanssani on aina jotai draamaa. Olen aika tasainen, nyt jo yli 35v naisihminen mutta olen saanut tämän suhteen aikana syytöksiä dramaattisuudesta enemmän kuin koko elämän aikana. Tällaista draamaa on miehen mielestä mm. se jos otan esille minkään asian mikä painaa, ihan sama kuinka rakentavasti tai varovasti, tai se jos kysyn jotain asiaa kahdesti kun en ekalla kerralla kuullut.
Nyt tämänkertainen 'draama' päättyi siihen kun mies tiuski että "sun kanssa on aina tällaista sirkusta!" ja lähti ulos nostelemaan painoja.
Puran tätä täällä kun mulle ei ole puhuttu juurikaan pariin päivään, vaikka normaalisti miestä ei saa hiljaiseksi millään. Punttaa vaan tuolla pihalla kun minä kökötän yksin mökissä.
En tiedä yhtään miten laukaista tilanne. Miten voi olla vihainen asiasta jolle en voinut mitään?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen ei tuollaisessa tilanteessa pyörry. Jos ei ole huomion hakemista niin lääkärille. Normi verikokeet voi jo antaa vastauksia, verenpaineen tsekkaus.
hminen voi ilmeisesti pyörtyä aika erilaisissa tilanteissa. Minun tyttäreni pyörtyi luennolla. Ei ollut mikään verinen aihe, ei jännitystä eikä mitään muutakaan erikoista. Valui vain äkkiä lattialle. Ambulanssi kutsuttiin yliopistolle ja hänet vietiin tsekattavaksi. Mitään erityistä ei löytynyt, eikä tuollaista ole tapahtunut toiste. Hiukan ihmeissään tyttö laitteli viestiä ja kertoi, missä oli ja mitä oli käynyt.
Olen aina lukenut palstaa aamuyöllä joten en voinut vastata, siis niille jotka olette kehottaneet lähtemään. Ihan oikeasti tää auttoi vähän näkemään selkeämmin, en kai olisi kokenut tarvetta purkaa tätä johonkin ellei olis ollut tunne että mies toimii väärin mua kohtaan, ehkä tarvitsin jonkun tukemaan sitä näkemystä kun istuin siellä mökissä yksin.
Tässä mietin sitä eroasiaa. Tietty tässä on vaan yksi tapahtuma koko suhteen ajalta kerrottu, mutta tällaisia juttuja on pienemmällä mittakaavalla lukuisia. Meillä menee aina huonoimmin silloin kun on tätä välimatkaa, ja yleensä yhdessä on sitten aivan valtavan mukavaa. Useimmin. Siksi sanoin että olin odottanut sitä samaa tältäkin kerralta. Tällainen kylmä etäisyys ja puhumattomuus on yleensä ollut vain välimatkan ongelma, nyt se siirtyi "tosielämään". Mies on aina sanonut että ei vain hallitse etäviestintää, ja sen piikkiin on tähän asti mennyt kaikki mikä tuntuu kylmyydeltä. Nyt ajattelen että saattaa oikeasti olla tunnekylmä..?
Ja sille joka ihmetteli naiiviuttani: en ole elänyt kuplassa, päin vastoin. Tosin taustalla on traumaattinen perhe ja lapsuus eli en kai ole sosiaalisissa suhteissa samanlainen kuin paremmin pärjäävät.
Olen ollut ihan sekaisin päästäni kun joka tavalla olen ajatellut että nyt löytyi se oma mies, ja hänkin on koko ajan keuhkonnut samaa, että vihdoin sai sen yksisarvisen (hänen termi, ei minun). Ja sitten on tämä puoli, joku Jekyll/Hyde -systeemi.
Kiitos tosi paljon niille jotka vastaili, olen vähän vähemmän yksin tämän ongelman kanssa. Kaikki läheiset rakastaa tätä miestä ja olen joskus varovaisesti yrittänyt avautua jostain ongelmasta ja vastauksena on ollut epäuskoa yms joten koen etten oikein voi puhua kenellekään elävässä elämässä.
-ap
Tuo kuullostaa semmoiselle ihmiselle joka alkaisi huutamaan jos itkisit. Ei osaa lohdutta eikä osaa tunteita. Korkeintaan sitten kun jätät sen huomaa sen ja alkaa tuntemaan jotain empatiaa. En kyllä näe tuossa mitään muuta ratkaisua kuin eron. Toki voit vietää vuosia tuon kanssa, mutta lopputulema on sama. Tuo EI tule ikinä muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan. Se on karu fakta. Jotkut miehet ovat tuommoisia.
Pienestä pitäen pyörtyillyt. Tuttua.
Jännitys, verenpaine, verensokeri, syömättömyys.
Itse pyörryin kanssa tuossa eräässä ravintolassa kun olimme porukalla syömässä. Olin koko päivän pantannut syömistä ja söin vasta buffassa ja mulla on verenpainelääkitys. Sain ravintolasta kyllä oliiveja ja juustokeksejä ja sen jälkeenkin paineet oli reippaasti alakanttiin.
Ap, onko sulla pisaraakaan itsekunnioitusta? Oon jo siemmin kirjoittanut ketjuun, että lähde. Voit hyvin lähteä heti, ei sun tartte sinne jäädä odottamaan enää pahempaa.
Koska pahempaa on tulossa.
MITÄ TULOSSA?
Vierailija kirjoitti:
En pysty muuta ajattelemaan kuin että pääsen kotiin uudenvuoden jälkeen.
Sä pääset kotiin tasan nyt. Bussit ja junat kulkee normisti ..
Taksi ottaa kyytiin velaksi, jos rahaa ei ole yhtään ja on hätätilanne.
Heitä koskee kuten yksityishenkilöitä samat lakipykälät.
Ihmisillä yleensä on myös tilannetajua.
Heitteillejättö vai heitteillepano on rikosoikeudellinen tilanne.
5/22
Olisiko miehellä vakavia ongelmia tunnepuolella? Persoonallisuushäiriö myös mahdollinen. Sinuna ottaisin kyllä heti jalat alle koska ei todellakaan ole terve mies!
Minun tyttäreni pyörtyi.
Valui vain äkkiä lattialle.
Ambulanssi kutsuttiin kouluun amikselle
ja hänet vietiin tsekattavaksi.
Mitään erityistä ei löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
On teillä h_nteillä jutut.
En jäis kattelemaan, jos mua syytettäisiin liiasta draamailusta tai mun terveysongelmia vähäteltäisiin.
Kuulostaa tunnekylmältä mieheltä, josta ei ole henkisellä tasolla kumppanuuteen.
Ei ne kauniit sanat alkuhuumassa, vaan ne teot vaikeina aikoina ratkaisee, onko suhde hyvä vai ei.
Luota omiin tunteisiisi, tiedät mitä tehdä.
Mua jäi ihan vaivaamaan tämä, vaikka palstan meriiteillä onkin jo "ihan vanha ketju". :/
Mikä sinäkin olet sanomaan, mikä on normaali!