Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on sattunut useita näitä, että mies jättänyt yli 15 vuoden avioliitosta ja noin 20 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Yhteistä:

miehillä ikää 40 - 50 vuotta

kaikilla hommattuna toinen nainen ennen jättämistä

jättäminen tapahtui todella rumasti ja äkkiarvaamatta

Kysymys: miksi miehet muuttuvat todella kylmiksi ja tarpeettoman ilkeiksi siinä kohtaa, kun haluavat jättää vaimonsa ja mennä yhteen uuden naisen kanssa? 

Miehet ovat kivoja ainoastaan silloin, kun se hyödyttää heitä. Exälle ei tarvi enää esittää mukavaa ihmistä, kun uus on jo löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70% avioliitoista päättyy naisten aloitteesta, joten ehkäpä enemmän vastauksia saa kun kääntää kysymyksen toisinpäin.

En usko tähän lainkaan, sillä miksi lähipiiriini on osunut enemmän miehiä kuin naisia, jotka ovat halunneet päättää  ja päättäneetkin pitkän avioliiton ihan itse? Ei sovi tuohon 70 % narratiiviin, mitä media rummuttaa.

Ehkä tilasto on laskettu siitä, kumpi hakee eroa. Mies voi olla aloitteellinen päättämään suhteen, mutta ei saa otettua vastuuta asian virallisesta puolesta eli vietyä eropapereita. Nainen tekee senkin puolestaan.

 

Tämähän se totuus onkin, mutta silti mediassa annetaan ymmärtää, että ne 70 % avioeroa hakevista naisista ovat myös niitä, jotka haluavat erota oma-aloitteisesti. Annetaan ymmärtää, että miehet kyllä haluaisivat jatkaa, mutta naiset eivät. Eihän se nyt noin mene oikeasti. Yleensä siellä taustalla on miehen perseilyt eli useimmiten toinen nainen, hyvänä kakkosena tulee alkoholin liikakäyttö ja väkivalta. Mies kyllä vois pitää kaksikin naista, mutta kaikille vaimoille se ei sovi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on sattunut useita näitä, että mies jättänyt yli 15 vuoden avioliitosta ja noin 20 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Yhteistä:

miehillä ikää 40 - 50 vuotta

kaikilla hommattuna toinen nainen ennen jättämistä

jättäminen tapahtui todella rumasti ja äkkiarvaamatta

Kysymys: miksi miehet muuttuvat todella kylmiksi ja tarpeettoman ilkeiksi siinä kohtaa, kun haluavat jättää vaimonsa ja mennä yhteen uuden naisen kanssa? 

Miehet ovat kivoja ainoastaan silloin, kun se hyödyttää heitä. Exälle ei tarvi enää esittää mukavaa ihmistä, kun uus on jo löytynyt.

Tällä on suora syy ja seuraus -suhde sinne miehen alapäähän. Se, kenen pimpsa kulloinkin kiihottaa eniten, on se sydämen valittu. Joskus vanha suola alkaa janottaa toki (tai uusi naikkonen on potkaissut ukon pihalle), mutta se jätetty on aika usein jo jäähtynyt tunteissaan. Tai siellä on jo uusi mies tilalla, mikä totta kai on urholle valtava kolaus, ja se jätetty exähän on silloin tietenkin h...ra, jolla on itsellään ollut rakastaja "ties kuinka kauan".

Vierailija kirjoitti:

"Rakkaus on on/off. Sen tilalle tulee viha ja välinpitämättömyys. Ei synny rakentavaa kiintymystä, joka antaisi armoa ja lujittaisi suhdetta. "

No eihän voi olla samaan aikaan vihaa ja välinpitämättömyyttä.

Miksi noille jättäjämiehille ei ole syntynyt kiintymystä, vaikka ovat olleet todella pitkään vaimonsa kanssa? Miten he pystyvät jättämään vaimonsa uuden naisen takia?

 

Kyllähän se niin on, että tarpeeksi kun kuuntelee naisille tyypillistä nalkutusta nalkuttamisen vuoksi, niin kyllähän se kiintymys äkkiä karisee.

Kertokaahan, mikä on juurisyy siihen että 45-vuotias mies alkaa yhtäkkiä julmaksi yli 20 vuotta vierellä olleelle vaimolle? Samaan aikaan paljastui miehen eroaikeet, jotka tuli minulle täysin yllätyksenä. Taustalla oli hänen puolella pitkään jatkunut pettäminen eri naisten kanssa, joka selvisi eropäätöksen yhteydessä. Ihmettelen kovasti sitä miten aikaisemmin rakas ja lämmin elämänkumppani muuttuu yhtäkkiä niin julmaksi hirviöksi - se henkinen väkivalta jota tässä prosessissa koin jättää syvät arvet. Ihmettelen myös että miksi mies romutti lastensa äidin näin pahasti. Jos rakkaus on loppu, eikö voi lähteä avioliitosta lempeydellä ja kunnioituksella?

Vierailija kirjoitti:

70% avioliitoista päättyy naisten aloitteesta, joten ehkäpä enemmän vastauksia saa kun kääntää kysymyksen toisinpäin.

 

Turha täällä tuollaista tosiasiaa on kertoa kun..... Miehet on sikoja.

"Yleensä nainen tekee aloitteen avioeroon, ja monet eroa pyytävän puolison kumppanit yllättyvät erosta, vaikka merkit olisivat olleet olemassa usein syynä on läheisyyden puute, erilleen kasvu, uskottomuus, päihteet, erilaiset elämänarvot tai toisen itsenäistyminen, ja eroa haetaan käräjäoikeudesta yksin tai yhdessä, Yle https://yle.fi/a/3-12438441, Yle https://yle.fi/a/3-11471013, ilta-sanomat. 

Vierailija kirjoitti:

70% avioliitoista päättyy naisten aloitteesta, joten ehkäpä enemmän vastauksia saa kun kääntää kysymyksen toisinpäin.

Onkohan näissäkin tapauksissa aika monissa ainakin niin että se mies on tehnyt päätöksen jo kauan sitten ettei tuohon naiseen ja tähän liittoon enää panosteta, mutta nainen sitten lopulta laittaa sen paperin liikkeelle kun huomaa että saa tehdä itse kaiken. Noin kait meillä ainakin meni vaikka olin kyllä itse se joka teki aloitteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan, mikä on juurisyy siihen että 45-vuotias mies alkaa yhtäkkiä julmaksi yli 20 vuotta vierellä olleelle vaimolle? Samaan aikaan paljastui miehen eroaikeet, jotka tuli minulle täysin yllätyksenä. Taustalla oli hänen puolella pitkään jatkunut pettäminen eri naisten kanssa, joka selvisi eropäätöksen yhteydessä. Ihmettelen kovasti sitä miten aikaisemmin rakas ja lämmin elämänkumppani muuttuu yhtäkkiä niin julmaksi hirviöksi - se henkinen väkivalta jota tässä prosessissa koin jättää syvät arvet. Ihmettelen myös että miksi mies romutti lastensa äidin näin pahasti. Jos rakkaus on loppu, eikö voi lähteä avioliitosta lempeydellä ja kunnioituksella?

Eikö mikään ikinä tuntunut siltä että mies ei olis tyytyväinen sinuun? Kyllä yleensä jokin syy on. Kuinka käyttäydyit häntä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan, mikä on juurisyy siihen että 45-vuotias mies alkaa yhtäkkiä julmaksi yli 20 vuotta vierellä olleelle vaimolle? Samaan aikaan paljastui miehen eroaikeet, jotka tuli minulle täysin yllätyksenä. Taustalla oli hänen puolella pitkään jatkunut pettäminen eri naisten kanssa, joka selvisi eropäätöksen yhteydessä. Ihmettelen kovasti sitä miten aikaisemmin rakas ja lämmin elämänkumppani muuttuu yhtäkkiä niin julmaksi hirviöksi - se henkinen väkivalta jota tässä prosessissa koin jättää syvät arvet. Ihmettelen myös että miksi mies romutti lastensa äidin näin pahasti. Jos rakkaus on loppu, eikö voi lähteä avioliitosta lempeydellä ja kunnioituksella?

Narsisti ei voi koska ei tunne empatiaa. Siksi kannattaa varoa toksisia tyyppejä, ne haavottaa ilman pahaa omaa tuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70% avioliitoista päättyy naisten aloitteesta, joten ehkäpä enemmän vastauksia saa kun kääntää kysymyksen toisinpäin.

 

Onkohan näissäkin tapauksissa aika monissa ainakin niin että se mies on tehnyt päätöksen jo kauan sitten ettei tuohon naiseen ja tähän liittoon enää panosteta, mutta nainen sitten lopulta laittaa sen paperin liikkeelle kun huomaa että saa tehdä itse kaiken. Noin kait meillä ainakin meni vaikka olin kyllä itse se joka teki aloitteen. 

Klassisen tyypillistä että tämäkin käännetään miehen syyksi. Nainen on AINA omasta mielestään syytön ja uhri.

Yksi tuttumies perusti perheen, teki nopealla aikataululla 3 lasta. Siinä vaiheessa, kun lapset alkoivat olemaan yläkoululaisia niin wanha muija alkoi näyttämään nukkavierulta. Ikää pariskunnalla oli vasta 40v. Mies löysi uuden rakkauden työpaikalta, sellaisen vähän yli 20 vuotiaan seksikoneen.

Wanha elämä jäi taakse ja ihana seksintäytteinen parisuhde alkoi tämän uuden kanssa. Ei tehnyt yhtään pahaa olla viikonloppuiskä ja maksella kolmesta lapsesta elareita.

Tätä uutta suhdetta oli kestänyt vasta pari kuukautta, kun sisään jätetyt siemennesteet olivat saattaneet nuoriko tiineeksi. Yllätys oli ihana, sieltä oli tulossa kaksoset! Ihanaa.

Kun kaksoset olivat vasta reilut puolivuotiaat niin nuorikko oli taas raskaana.

Tuttumies oli hetken päästä kuuden lapsen isä ja ei kestänyt uuttakaan parisuhdetta, kun oli päätynyt samaan tilanteeseen, mistä oli vain alle 2 vuotta takaperin lähtenyt karkuun.

Tuloksena maksaa nyt elareita kuudesta lapsesta

Meillä oli pitkään vaikeaa, kommunikaatiovaikeuksia yms. Mies masentui ja pitkän jarruttelun jälkeen aloitti terapian. Kun sitä oli kestänyt vajaan vuoden, iski korona ja suhteessa alkoi olla päivittäistä kränää. Eräänä päivänä mies soitti että lopettaa töissä vähän aiemmin ja tulee kotiin, meidän pitää puhua. Tajusin heti, oli sydäri aika lähellä sen 20 min minkä miehen kotimatka kesti.

Sitten aiemmin unelmistaan, peloistaan, tunteistaan jne lähes puhumaan kyvytön mies istui vastapäätä keittiön pöytää ja sanoi itkua pidätellen, että hän arvostaa minua ja on saanut minulta paljon onnea, mutta hän ei koe elävänsä omannäköistä elämää minun kanssani ja haluaa erota. Kun kysyin, etkö rakasta mua enää, hän vastasi että rakastan mutta en sellaisella tavalla, miten haluan rakastaa elämänkumppaniani. Jotenkin siinä vaan tunsi, että millään mitä sanon tai teen, ei ole enää väliä. Mies oli päättänyt ja rakkaus kuollut. 

Sattui hitosti, koska itse rakastin yhä ja olisin halunnut jatkaa, vaikka en aina kovin onnellinen itsekään ollut. Ensimmäiset puoli vuotta luulin kuolevani. Taloudellinen tilanne oli karmea, lapset oireilivat, sairastuin itsekin masennukseen. Vuoden päästä aloin taas rakastaa itseäni. Kahden vuoden kuluttua  mies kertoi tavanneensa uuden naisen, ja samalla sanoi, että minun jättämiseni oli hänen elämänsä vaikein päätös ja surullisin asia, mutta se oli pakko tehdä. Koin tästä jonkinlaisen puhdistautumisen kokemuksen, vähän kuin uskovaiset kohtaavat valaistuessaan totuuden tms. Pystyin päästämään irti katkeruudesta ja tuntemaan jopa onnea miehen puolesta. 

Nyt 5v erosta elän yhä sinkkuna mutta olen alkanut lämpenemään ajatukselle uudesta suhteesta, lapsetkin on jo isoja teinejä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkään vaikeaa, kommunikaatiovaikeuksia yms. Mies masentui ja pitkän jarruttelun jälkeen aloitti terapian. Kun sitä oli kestänyt vajaan vuoden, iski korona ja suhteessa alkoi olla päivittäistä kränää. Eräänä päivänä mies soitti että lopettaa töissä vähän aiemmin ja tulee kotiin, meidän pitää puhua. Tajusin heti, oli sydäri aika lähellä sen 20 min minkä miehen kotimatka kesti.

Sitten aiemmin unelmistaan, peloistaan, tunteistaan jne lähes puhumaan kyvytön mies istui vastapäätä keittiön pöytää ja sanoi itkua pidätellen, että hän arvostaa minua ja on saanut minulta paljon onnea, mutta hän ei koe elävänsä omannäköistä elämää minun kanssani ja haluaa erota. Kun kysyin, etkö rakasta mua enää, hän vastasi että rakastan mutta en sellaisella tavalla, miten haluan rakastaa elämänkumppaniani. Jotenkin siinä vaan tunsi, että millään mitä sanon tai teen, ei ole enää väliä. Mies oli päättänyt ja rakkaus kuol

Tunnistan tuon totuuden kohtaamisen tuottaman helpotuksen. Kun ymmärsin, että miehen rakastuminen toiseen naiseen ei liittynyt siihen, mitä minä olen tai en ole, vaan siihen, mitä mies on ja miten me emme sopineet toisillemme, oli helppo päästää vihasta irti. Itselläni nyt uusi kumppani, jonka kanssa osaan olla enemmän oma itseni kuin edellisessä suhteessa. Välillä naureskelen, että ex olisi aivan hämmentynyt jos tietäisi miten rento nykyään olen.

Mieheni kertoi että on pettänyt minua kuukauden naisen kanssa, jota rakastaa. Oli järkytys ja shokki mutta nyt 26 vuotta myöhemmin osaan arvostaa sitä, että mies toimi nopeasti. Ovat vieläkin yhdessä ja lapset mies on hoitanut aina, joten ei se mies mikään sika ole. Ihan ihminen vaan.

Ei ole kukaan jättänyt.

Mieheni oli varannut ajan pariterapeutille ja siellä paljasti että on pettänyt minua useiden eri naisten kanssa. Halusi yrittää vielä ja tyhmänä suostuin. Sitten petti taas ja sanoi ettei pysty enää yrittämään ja jätti minut täysin rikki revittynä. Onneksi ei lapsia vaikka niitä toivoin. Oltiin yhdessä 11 vuotta 

Mies kertoi ulkomaanloman päätteeksi ettei rakasta minua enää ja on katsonut jo uuden kämpän. Lapset paljastivat myöhemmin että mies tapaili yhtä naista työpaikaltaan. 

Mies jäi kiinni pettämisestä melkein kuusikymppisenä ja pitkässä avioliitossa. Ei pyytänyt anteeksi, vaan suuttui, kun jäi kiinni. Täysin mykkänä pakkasi laukkunsa ja lähti pois. Olin aivan hajalla aluksi, koska ymmärsin suhteen perustuneen valheille alunperinkin, mutta pikkuhiljaa hoidin käytännön asioita ja eropaperit. En koskaan saanut tietää enempää eron taustoista, mies oli tyyppiä, joka ei puhunut ja parisuhdeterapiassakin olin käynyt yksin. Selvisi siinä toki, että mikä oli ollut syy sille, että miestä ei ollut parisuhteen hoito kiinnostanut ja oli niin etääntynyt, toisia naisia oli riittänyt useampiakin koko suhteen ajan.

Ei mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan, mikä on juurisyy siihen että 45-vuotias mies alkaa yhtäkkiä julmaksi yli 20 vuotta vierellä olleelle vaimolle? Samaan aikaan paljastui miehen eroaikeet, jotka tuli minulle täysin yllätyksenä. Taustalla oli hänen puolella pitkään jatkunut pettäminen eri naisten kanssa, joka selvisi eropäätöksen yhteydessä. Ihmettelen kovasti sitä miten aikaisemmin rakas ja lämmin elämänkumppani muuttuu yhtäkkiä niin julmaksi hirviöksi - se henkinen väkivalta jota tässä prosessissa koin jättää syvät arvet. Ihmettelen myös että miksi mies romutti lastensa äidin näin pahasti. Jos rakkaus on loppu, eikö voi lähteä avioliitosta lempeydellä ja kunnioituksella?

Näin miehenä ja paljon muiden miesten kanssa aiheesta keskustelleena sanoisin että ylivoimaisesti yleisin syy on se perinteinen eli seksielämän loppuminen/väljähtäminen vaimon toimesta. M46