Lue keskustelun säännöt.
Äitini mukaan kukaan ei voi minua rakastaa ja minut on hylätty syystä
29.12.2024 |
Äitini suusta olen kuullut seuraavaa:
Mieheni jätti minut, kun oli ensin pettänyt minua yli vuoden selkäni takana. Äitini totesi kerran vihaisena eron jälkeen minulle "Edes aviomiehesi ei kestä sinua. Ihan syystä hän lähti ja jätti sinut. Sinua ei voi kukaan rakastaa."
Kun pitkäaikainen ystäväni ilmoitti, ettei halua olla tekemisissä (en koskaan saanut kuulla syytä), äitini vain totesi, miten "Et pysty pitämään ketään elämässäsi. Joko he hylkäävät sinut tai sinä hylkäät toiset, jos he eivät ole samaa mieltä kanssasi." (Äiti viittasi tällä hylkäämisellä siihen, kun en ollut enää aikuisena tekemisissä nuoruusaikojeni kaverien kanssa)
Onko tällaiset kommentit normaaleja äitien suusta? Ja kun joku kysyy, niin äitini ei käytä alkoholia eli ei ole kyse siitä, että humalassa sanoisi noin. Tosin äiti ei jälkikäteen muista sanoneensa mitään tuollaista. Jos asian ottaa esille, niin aina sanoo "En minä ole sanonut noin". En usko, että kyse olisi muistisairaudesta, koska äidin käytös on ollut tällaista "aina".
Ap
Kommentit (37)
Katkerat yksilöt projisoi eli heijastaa omaa pimeyttään.
Oma äiti on samanlainen ja varmaa on ettei muutu vanhanakaan. Vain itse voi päättää ettei puhu sille omia asioita enää. On surullista pettyä ettei voi luottaa, mutta hänen henkinen pienuutensa ja ymmärryksensä ei vaan ymmärrä hyvää. Ei osaa hyvällä vastata.
Jos katkaiset välit, tuollainen pimeä henkilö menee oikosulkuun, kun ei voi enää siirtää vihaansa sinuun. Mutta se ei enää ole sinun murheesi.
Sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella ensisijaisesti itseäsi. Soita vaikka auttavaanbpuhelimeen mutta älä kerro asioistasi äidille. Olet yhtä hyvä kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet tekemisissä äitisi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Katkerat yksilöt projisoi eli heijastaa omaa pimeyttään.
Oma äiti on samanlainen ja varmaa on ettei muutu vanhanakaan. Vain itse voi päättää ettei puhu sille omia asioita enää. On surullista pettyä ettei voi luottaa, mutta hänen henkinen pienuutensa ja ymmärryksensä ei vaan ymmärrä hyvää. Ei osaa hyvällä vastata.
Jos katkaiset välit, tuollainen pimeä henkilö menee oikosulkuun, kun ei voi enää siirtää vihaansa sinuun. Mutta se ei enää ole sinun murheesi.
Sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella ensisijaisesti itseäsi. Soita vaikka auttavaanbpuhelimeen mutta älä kerro asioistasi äidille. Olet yhtä hyvä kuin muut.
Kerrotko esimerkkejä, miten tuo katkeruus voi näkyä?
No ei ole tavallaan normaalia. Muillakin on noita äitejä ja eivät myös muista. Kannattaa pysyä etäällä, soitella joskus. Ei kerro asioitaan sille. Ihan kuin joillakin ihmisillä olisi joku dissosiaatiohäiriö tai asperger, vai lapsenmielinen, kun eivät muista koskaan mitään kamalaa sanoneensa, tehneensä tai ei kehtaa tunnustaa. Voihan se olla joku myrkky vuosien takaa joka vaikutti ihmisten aivoihin. No mene ja tiedä.
Ei nyt ihan noin karua, mutta on todella huono kannustamaan minua, latistamisnen onnistuu kyllä helposti. En tiedä miksi sellaista käytöstä ansaitsen, mutta en jaksa enää kahden kesken tuoda esille kun tulee tuo "en ole koskaan niin sanonut" lause ja mä olen se joka muistaa kaiken väärin sekä syypää, joka hänen mielestään pitää aina olla. (Jos se en ole minä, on se jo edesmennyt isäni, hänessä itsessään ei ole koskaan mitään vikaa).
Nykyään yritän parhaani olla provosoitumatta ja noteeraamatta, joskus korkeintaan kysyn ystävällisesti, että mistä olen ansainnut tuollaisen huomauttelun. Toimii parhaiten, kun näkyy muillekin sitten tuo käytös.
Tsemppaa kyllä lapsiani, siitä olen onnellinen, olisin samanlaista halunnut itsellenikin. Sain vain pelottelua, epäilyjä epäonnistumisesta ja kehotuksia ettei kannata edes yrittää. Itsetunto on ollut aika huono, mutta pitkä matka on ollut ja parempaan mennään. Olen huomannut ettei pidä siitä, että minulla on oma tahto.
Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkerat yksilöt projisoi eli heijastaa omaa pimeyttään.
Oma äiti on samanlainen ja varmaa on ettei muutu vanhanakaan. Vain itse voi päättää ettei puhu sille omia asioita enää. On surullista pettyä ettei voi luottaa, mutta hänen henkinen pienuutensa ja ymmärryksensä ei vaan ymmärrä hyvää. Ei osaa hyvällä vastata.
Jos katkaiset välit, tuollainen pimeä henkilö menee oikosulkuun, kun ei voi enää siirtää vihaansa sinuun. Mutta se ei enää ole sinun murheesi.
Sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella ensisijaisesti itseäsi. Soita vaikka auttavaanbpuhelimeen mutta älä kerro asioistasi äidille. Olet yhtä hyvä kuin muut.
Tässä on asiaa, ei muutu vanhemmiten. Oikeastaan paheni, kun huomasi, että elän elämääni kuten haluan, enkä kuten hänen mielestään olisi elettävä.
Sinun en olisi yhteydessä äitiisi. Pari kertaa vuodessa voisin nähdä häntä. Sulla on kuspää äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tähän voisi sanoa. Olen pitkään ihmetellyt, miksi vanhempi tahtoo pahaa omalle lapselleen, lannistaa, manipuloi, kaasuvalottaa, kävelee ylitse, lyttää ja kiristää, mutta myöhemmin sopivasti ei muista omaa käytöstään, tai sanojaan enää lainkaan. Omasta mielestään lapsi on se paha ja vääränlainen, hän on aina hyvä marttyyri.
Helena koivu voi ulkona tätä kommentoida oikeusjuttujen keskellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten vanhempien kanssa puhutaan vain säästä ja muista ympäripyöreistä asioista. Ei kannata uskoutua mistään, kertoa huolistaan ym. Silloin saa vain kuraa niskaan. Kantapään kautta koettu.
Minun äitini itkee omasta äidistään ihan samanlaisia juttuja ja kohtelee samalla minua kuin paskaa, tuhat kertaa pahemmin kuin mitä nuo huomautukset ovat.
En tiedä, ehkä te molemmat olette myrkyllisiä ihmisiä ja äitisi tunnistaa sinusta oman inhottavuutensa, narsismi kulkee käsi kädessä heikon itsetunnon kanssa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mun äitiltä. Olin nuorena epävarma rakkauselämässäni ja riideltyämme hajosin avautumaan hänelle itkien asiasta ja hän huusi minulle " miten kukaan voisi ikinä haluta SUT? KATO PEILIIN!" tai jotain ton suuntasta. Lapsenlapsia kuitenkin voisi mielellään olla. Ikinä ei ole anteeksi pyytänyt. Kerran myös potki minut ulos vaikka olin tullut 200km päästä ulos sateeseen eikä antanut sateenvarjoa kun pyysin.
Oma äitini ei ole sanonut tuollaista, mutta hänen äitinsä on sanonut hänelle. Tarkoituksena on varmaan melko rujolla tavalla antaa palautetta siitä, mitä hän tekisi toisin. Vanha kansa on melkeinpä yhtä mieltä sietä, että kaikki pitää antaa anteeksi ja hyväksyä r aiskauksista selkäänpuukotuksiin ja muihin pahuuksiin
Ihmisillä on tapana unohtaa asiat, joilla satuttavat toisia, jos eivät saa välitöntä palautetta. Kyllähän tuonkin voisi ottaa rennosti ja läimäistä äitiä takaisin, että "no onneksi sinä otat perseeseen ja nyrkistä ja vielä uudestaankin, kun et hylkää ketään". Kasvata siis hampaat ja näytä ne äidillesi sen sijaan, että annat hänen vaan pureskella itseäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tähän voisi sanoa. Olen pitkään ihmetellyt, miksi vanhempi tahtoo pahaa omalle lapselleen, lannistaa, manipuloi, kaasuvalottaa, kävelee ylitse, lyttää ja kiristää, mutta myöhemmin sopivasti ei muista omaa käytöstään, tai sanojaan enää lainkaan. Omasta mielestään lapsi on se paha ja vääränlainen, hän on aina hyvä marttyyri.
Niin ja jos sanoo jotain esim. henkisestä väkivallasta koittaen parantaa välejä tulee vastaukseksi niin sinä olet todella henkisesti väkivaltainen, kääntäen kaiken 360 ympäri 😱. Tai vaikka "on inhottavaa kun et vastaa kun kysyn sinulta jotain", vastataan niin sinä et ikinä vastaa kun sinulta kysyy jotain. Vähän kuin kumpi aloitti sen, mutta hän on minun äiti.
Ohiksena tuosta itse aiheesta, aloita itsesi rakastaminen siitä, ettet hyväksy tuollaista paskakohtelua äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei ole sanonut tuollaista, mutta hänen äitinsä on sanonut hänelle. Tarkoituksena on varmaan melko rujolla tavalla antaa palautetta siitä, mitä hän tekisi toisin. Vanha kansa on melkeinpä yhtä mieltä sietä, että kaikki pitää antaa anteeksi ja hyväksyä r aiskauksista selkäänpuukotuksiin ja muihin pahuuksiin
Ihmisillä on tapana unohtaa asiat, joilla satuttavat toisia, jos eivät saa välitöntä palautetta. Kyllähän tuonkin voisi ottaa rennosti ja läimäistä äitiä takaisin, että "no onneksi sinä otat perseeseen ja nyrkistä ja vielä uudestaankin, kun et hylkää ketään". Kasvata siis hampaat ja näytä ne äidillesi sen sijaan, että annat hänen vaan pureskella itseäsi
Olenkin asettanut rajoja, mutta ne ovat näkymättömiä hänelle. Lisäksi hän lyöttäytyy yhteen siskoni kanssa.
Jos joku on X:lle saastainen psykopaatti, koko maailman sekä tietysti minun olisi oltava X:n puolella ja hänelle empaattinen. Inhimillisyyttä toivotaan.
Jos joku on minulle saastainen psykopaatti, sama X innostuu ja ilakoi: "Ihanaa päästä potkimaan päähän joukolla! Inhoan sinua, nyt olenkin psykopaatin puolella! Jihihihi! Nythän voin käyttää saastaa inhokkiani vastaan! Muista olla aina empaattinen minua kohtaan kuitenkin!"
Oli X kuka tahansa, perheenjäsen tai perheen ulkopuolelta, hän ei ole koskaan sinun puolellasi. Monet saavat valitettavasti kokea tämän perheenjäseneltä/"äidiltä".
Tiedän tuollaisiä äitejä. Nimenomaan äitejä useimmiten, ei isiä. Aivan täysiä mielipuolia personaallisuushäiriöineen. Eivät muutu koskaan. Katkaise välit äläkä anna traumatisoida sua enempää.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini itkee omasta äidistään ihan samanlaisia juttuja ja kohtelee samalla minua kuin paskaa, tuhat kertaa pahemmin kuin mitä nuo huomautukset ovat.
En tiedä, ehkä te molemmat olette myrkyllisiä ihmisiä ja äitisi tunnistaa sinusta oman inhottavuutensa, narsismi kulkee käsi kädessä heikon itsetunnon kanssa,
Minulla on ihan samanlainen kokemus, ei auttanut muu kuin häipyä paikalta, kai se on jotain ylisukupolvellista traumaa.
Jälkeenpäin olen kuullut kuinka nämä kaksi "uhria" on lyöttäytynyt yhteen ja nyt kaikki on minun vikaa jollain ihmeen tavalla.
Toivottomia tapauksia, ikinä en aio olla yhteydessä enää, pidän vain huolen että omani kasvaran empatialla ja reiluudella.
entäs jos äitisi onkin ihan oikeassa?