Miten te muut pienen lapsen vanhemmat jaksatte sitä jatkuvaa hälinää ja touhuamista aamusta iltaan?

Homman määrä on suurelta osin riippuvaista siitä, että miten asiat tekee. Voi nähdä enemmän vaivaa tai sitten voi nähdä vähemmän vaivaa.

Lastenhuoneesta voi tehdä mahdollisimman lapsiturvallisen ja laittaa ovelle portin jolloin ei tarvitse olla koko ajan vieressä vahtimassa. Lyhyempiä aikoja (esimerkiksi kun teet kotitöitä) lapsi voi myös olla esimerkiksi valjaissa, leikkikehässä tai matkasängyssä.

Jonkun ulkoilun voi ehkä jättää väliin jos keli on kovin huono (eli pukemis- ja vaatehuoltotarve suuri).

Ruokailun suhteen on hyvin monenlaista vaihtoehtoa tarjolla, jotkut helpompia ja jotkut vaikeampia. Sekä itse ruuan suhteen, sen suhteen miten ruoka saadaan syötyä että myös muuten ruokailujärjestelyjen osalta. Jopa mahdollisen syöttötuolin mallilla on iso merkitys vaivannäön suhteen. Jotkut syöttötuolit ovat todella työläitä puhdistaa ruokailun jäljiltä.

Huomion kerjääminen kyseenalaisilla tavoilla on aika paljon sidoksissa siihen, että mitä ja millaista huomioita huonosti käyttäytyvälle lapselle annetaan. Lapsi huomaa yleensä nopeasti, että millainen käytös tuottaa hänen kannaltaan positiivisia asioita ja mikä taas ei.

Voi voi, tuliko lapsen eloisuus yllätyksenä? Vanhempien on pakko jaksaa. Se on pienen lapsen lapsuutta, ja jokainen vaihe on elettävä.

Vierailija kirjoitti:

Homman määrä on suurelta osin riippuvaista siitä, että miten asiat tekee. Voi nähdä enemmän vaivaa tai sitten voi nähdä vähemmän vaivaa.

Lastenhuoneesta voi tehdä mahdollisimman lapsiturvallisen ja laittaa ovelle portin jolloin ei tarvitse olla koko ajan vieressä vahtimassa. Lyhyempiä aikoja (esimerkiksi kun teet kotitöitä) lapsi voi myös olla esimerkiksi valjaissa, leikkikehässä tai matkasängyssä.

Jonkun ulkoilun voi ehkä jättää väliin jos keli on kovin huono (eli pukemis- ja vaatehuoltotarve suuri).

Ruokailun suhteen on hyvin monenlaista vaihtoehtoa tarjolla, jotkut helpompia ja jotkut vaikeampia. Sekä itse ruuan suhteen, sen suhteen miten ruoka saadaan syötyä että myös muuten ruokailujärjestelyjen osalta. Jopa mahdollisen syöttötuolin mallilla on iso merkitys vaivannäön suhteen. Jotkut syöttötuolit ovat todella työläitä puhdistaa ruokailun jäljiltä.

Huomion kerjääminen kyseenalaisilla tavoilla o

Typerä kommentti. Lapsen eristäminen on vanhanaikaista.

Jaa, ei meillä vaan ollut koko ajan hälinää, kyllä lapsen voi opettaa olemaan myös rauhassa joskus. 

Hyvin. Lapset ovat lapsia, ja jos sinä et kestä edes yhtä lasta, olet tehnyt väärin lisääntyessäsi.

Ovat niitä entisiä koulu- tms. kavereita, jotka näyttävät tavatessa huomattavasti ikäisiään vanhemmalta. Kuluneilta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei meillä vaan ollut koko ajan hälinää, kyllä lapsen voi opettaa olemaan myös rauhassa joskus. 

Suurin osa vanhemmista kai ajattelee, että lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan ja siksi hälinä pitää sallia.

Kasvata ne kakarasi niin on hiljaa silloin kun sinä käsket.

Vierailija kirjoitti:

Kasvata ne kakarasi niin on hiljaa silloin kun sinä käsket.

Ei toimi taaperoiden kohdalla.

Se riippuu lapsesta. Se on elämää. 

Lapselle kuuluu opettaa se, miten raihoitututaan. Myös perus käytöstavat, muita ei keskeytetä, älytön älämölö siis turhaan kiljuminen ja sellainen aivan järjetön melu on täysin turhaa eikä ole edes mitenkään normaalia käytöstä. Ei lapset ole niitä jotka määrää arjen tahdin vaan vanhempi. Näin se vain ei valitettavasti ole kun nykyajan vanhemmat eivät osaa eikä uskalla määrätä.

Yhdestä lapsesta ei edes lähde meteliä eikä hälinää. Vaikka olis adhd

T. Kolmen isä

Kyllä meidän äänekkäämpi tapaus usein hiljeni kun kyyristyin lapsen tasolle ja kysyin, mistä moinen karjuminen johtuu? Aika äkkiä ymmärsi että kyllä, hänenkin käytös voi aiheuttaa muille harmia. Ei lapset tyhmiä ole.

Huonot vanhemmat  kasvattaa huonoja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle kuuluu opettaa se, miten raihoitututaan. Myös perus käytöstavat, muita ei keskeytetä, älytön älämölö siis turhaan kiljuminen ja sellainen aivan järjetön melu on täysin turhaa eikä ole edes mitenkään normaalia käytöstä. Ei lapset ole niitä jotka määrää arjen tahdin vaan vanhempi. Näin se vain ei valitettavasti ole kun nykyajan vanhemmat eivät osaa eikä uskalla määrätä.

Voihan sitä määrätä, mutta milläs pakotat ne tottelemaan?

Se on sitä auktoriteettia ja vaatii vähän taitoa. Syy -seuraus suhde on hyvä toteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei meillä vaan ollut koko ajan hälinää, kyllä lapsen voi opettaa olemaan myös rauhassa joskus. 

Tämäkin on suhteellista. Mun veli aina kehuu että heillä on niin rauhalliset lapset mutta näin sivusta katsojana en jaksaisi sitä sirkusta mikä heillä on, päivääkään. Kaikki harrastuksiinkuskaamiset, säännölliset ruoka-ajat, koulujutut ym säätö, se että kaikki menot sovittava kuukausikaupalla etukäteen että sopii lasten kouluun ja harrastuksiin jnejne. Ei olisi mulle sopivaa hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, tuliko lapsen eloisuus yllätyksenä? Vanhempien on pakko jaksaa. Se on pienen lapsen lapsuutta, ja jokainen vaihe on elettävä.

Eihän ap missään sano että oman lapsen eloisuus tuli yllätyksenä, tai että ylipäänsä on lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä auktoriteettia ja vaatii vähän taitoa. Syy -seuraus suhde on hyvä toteuttaa. 

Seuraukset ovat hankalia toteuttaa. Herkästi kun siihen tulee joku selittämään miten seuraus aiheuttaa traumoja ja rikkoo lapsenoikeuksia. Pahimmassa tapauksessa tekee vielä lasunkin.

Vanhemmat tekee tuon säätämisen vaikeuden ja sen että lapsi on rauhaton ja äänekäs.