Historian maistereiksi valmistuneet?!
Olen hakenut Jyväskylän yliopistoon suomen historiaa lukemaan ja minua on joka puolelta peloteltu alan täydellisellä työttömyydellä. Onko tilanne oikeasti niin huono vai voiko historia-aineilla yliopistosta valmistunut saada töitä ilman täyttä tuskaa? Ja löytyykö muutakin kuin opettajan hommia? Esim. museo alan töitä? Miten alipalkattuja "historia-ammatit" ovat ja mistä olisi etua työnhaussa? Vai onko teiltä työhaastatteluissa kyselty mitään erityistä?
Kommentit (77)
Tunnen historiaa opiskelleita, eivät ole saaneet varsinaisesti omaa koulutusta vastaavaa työtä. On kyllä olemassa esim. sellaisia paikkoja, joihin haetaan vain ylipäätään korkeakoulututkinnon suorittanutta ihmistä, alalla ei väliä. Tällaisiin voi kyllä historia-alankin osaamisella päästä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen historiaa opiskelleita, eivät ole saaneet varsinaisesti omaa koulutusta vastaavaa työtä. On kyllä olemassa esim. sellaisia paikkoja, joihin haetaan vain ylipäätään korkeakoulututkinnon suorittanutta ihmistä, alalla ei väliä. Tällaisiin voi kyllä historia-alankin osaamisella päästä.
Tuo mainitsemasi voi olla yksi väylä. Historian opiskeluhan opettaa paljon yhteiskunnasta ja maailmasta, jossa elämme, ja varmasti on aloja, jossa ko. asiantuntemusta arvostetaan, mutta ehkä lähinnä julkisella sektorilla. Ulkoministeriöön tai Brysseliin töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskele historiaa niin varmistat työttömyysputkesi jos historia kiinnostaa, lue sitä sivuaineena, mutta hommaa oikea koulutus jostain muulta-alalta.. Aineenopettajaksi et pääse, paikkoja hakee jo vuosikausia sijaisuuksia tehneet.. Yhtä paikkaa hakee satakunta muuta, joilla jopa kymmenen vuoden kokemus ilman vakituista työtä
museoista vähennetään, sinne otetaan hassu muutama yksilö
Jännä miten tilastot eivät kuitenkaan puolla näkemyksiäsi. Mikä oma taustasi edes on?
Näytäpä mulle tilastot, joissa historiaa lukenee työllistyvät omalle alalleen tai jos lukevat lisäksi aineenopettajaksi, niin pääsisivät edes lyhytaikaisiin sijaisuuksiin..
Historianopettajien huono työtilanne on kautta aikojen ollut tiedossa, esim.: https://www.ts.fi/uutiset/1074318143 historian opettajiksi valmistui 110, kun tarve oli 23:lle laskepa paljonko vuodesta 2007 on valmistunut historian opettajiksi, joille ei ole tarvetta
Arno kortron kolumni aiheesta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arnokotro/252576-varoitus-nuorille-ala…
jataustani on aineenopettaja ja näen, miten huono työtilanne mm. historian opettajilla on Hakijoita on pilvinpimei yhtä paikkaa kohti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen historiaa opiskelleita, eivät ole saaneet varsinaisesti omaa koulutusta vastaavaa työtä. On kyllä olemassa esim. sellaisia paikkoja, joihin haetaan vain ylipäätään korkeakoulututkinnon suorittanutta ihmistä, alalla ei väliä. Tällaisiin voi kyllä historia-alankin osaamisella päästä.
Tuo mainitsemasi voi olla yksi väylä. Historian opiskeluhan opettaa paljon yhteiskunnasta ja maailmasta, jossa elämme, ja varmasti on aloja, jossa ko. asiantuntemusta arvostetaan, mutta ehkä lähinnä julkisella sektorilla. Ulkoministeriöön tai Brysseliin töihin?
Joo, kaikkihan ne mahtuukin julkiselle, ministeröön tai brysseliin ei muuta kuin sormet ristiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen historiaa opiskelleita, eivät ole saaneet varsinaisesti omaa koulutusta vastaavaa työtä. On kyllä olemassa esim. sellaisia paikkoja, joihin haetaan vain ylipäätään korkeakoulututkinnon suorittanutta ihmistä, alalla ei väliä. Tällaisiin voi kyllä historia-alankin osaamisella päästä.
Tuo mainitsemasi voi olla yksi väylä. Historian opiskeluhan opettaa paljon yhteiskunnasta ja maailmasta, jossa elämme, ja varmasti on aloja, jossa ko. asiantuntemusta arvostetaan, mutta ehkä lähinnä julkisella sektorilla. Ulkoministeriöön tai Brysseliin töihin?
Joo, kaikkihan ne mahtuukin julkiselle, ministeröön tai brysseliin ei muuta kuin sormet ristiin!
Ulkoministeriöön/EU-virkoihin on varmasti kova karsinta, mutta jos laittaa riman korkealle ja tekee töitä sen eteen pitkäjänteisesti, niin todennäköisemmin pääsee ainakin johonkin mielenkiintoisiin töihin, vaikkeivät ne olisikaan sitten se, mikä oli ehkä alussa tavoitteena.
Itse työllistyin alalle, jonne haettiin korkeakoulutettua, mutta oikeastaan sillä ei ollut juurikaan mitään väliä, minkä alan korkeakoulutettu on. Palkka on 3000€ hujakoilla ja työ paperien pyörittelyä. Tunnen niitäkin, jotka ovat luoneet uraa EU:lla, mutta se on vaatinut kovaa työtä ihan alusta alkaen ja erityisesti verkostoitumista, johon itsellä oli aikanaan kiinnostus nolla. Aluksi olin surullinen, että en ole saavuttanut juurikaan mitään, mutta toisaalta kun katsoo tämän maan meininkiä olen tyytyväinen siihen, että minulla ylipäätään on joku työ.
Jos koet mielenkiintoa tutkimustyötä kohtaan, suosittelisin jo opintojen alkuvaiheessa suuntaamaa kohti tohtoriopintoja ja yliopiston sisäistä urapolkua. Maisterivaiheessa voi jo päästä johonkin projektiin tai hankkeeseen tutkimusavustajaksi ja koska historia on monissa yliopistoissa iso oppiaine, väitöskirjaa voi päästä tekemään rahoitetusti jonkun proffan tai muun hankkeeseen. Yliopiston ulkopuolella tilanne on varmasti haastavampi, esim. historian opettajaksi on ilmeisesti todella vaikea päästä kun hakijoita on niin runsaasti. Muuten työnsaantimahdollisuudet riippuvat varmaan paljon omasta osaamisesta, sivuaineista, sattumasta ja työnantajasta, että arvostaako historian pääaineen antamaa laaja-alaista osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju vetää puoleensa niin kummallista sakkia?
Samaa mietin, mutta ilmeisesti pyhien välipäivinä mt-väki on heitteillä laitoksista ja päivätoiminnasta. Näkyy palstalla tämän kejut ulkopuolellakin.
Totta, koko joulun on ollut ihan sekopäistä sakkia täällä.
Mä olen ensimmäisessä ammatissani laitoshuoltajana, niin paljon on historia-aineilla ja museologialla kysyntää. Pahempaa on kuitenkin se, että olen myös kannustinloukussa; alan aloituspaikat ovat niin häviävän pieniä, ettei edes siivoojan kannata vaihtaa alaa, koska palkka laskisi niin paljon. 🤷🏻
Johonkin, joihinkin kiinnostaviin historiallisiin kohokohtiin erikoistuneena free-toimittajana voisi onnistua. Hyvin hallittu erikoisala.
Itse olen historian opettaja yläkouluissa, palkka on 4400/kk ja yksi tuttu on valtiolla asiantuntijana ja tienaa parin vuoden jälkeen liki 4000. Moniin työpaikkoihin on pääsyvaatimuksena soveltuva korkeakoulututkinto. On siivoojilla kovat palkat, jos tuon yli menevät.
Vierailija kirjoitti:
Ei tod kannata! Olen Oulun hissan laitokselta valmistunut nainen 2008, ja töitä on vähän tai lyhyitä sijaisuuksia. Monet kurssilta ovat kouluttautuneet myöhemmin mm juristeiksi tai luokanopeiksi. Tai sitten voi alkaa tutkijaksi ja apurahahakemustehtailijaksi. Itse työllistyin open uran jälkeen kirjoittajaksi ja someen, ja vuosiansiot on nykyisin 130k-150k. Teen kaikkea luovaa ja ns couchingia ym hampuukkia, mutta sillä tienaa.
Nuorille suosittelisin teknisiä aloja, oikeustieteitä ja jos yhteiskunnallinen ala kiinnistaa niin taloustieteitä. Jos siis tavoitteena on saada kohtuu ansiot, matkustella asunnon osto, perheen perustaminen tms. Historiaa voi vapaa-ajalla lueskella ja harrastaa, mutta kokemuksella neuvoisin hyvin tarkkaan harkitsemaan jotain muuta alaa.
Kyllähän sinunkin kannatti lukea historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Historian opettajista on ollut ylitarjontaa 30 vuotta. Historiattomuus ja sivistymättömyys on syvää eduskuntaa ja presidenttiä myöten. TikTok- idiootit elävät valheessa ja propagandassa.
Historiasta voisi oppia, mutta on opittu että ei voi. Omaksi iloksi jää.
Omasta tuttavapiiristä tiedän kaksi historiasta valmistunutta jotka työskentelevät digitaalisen arkistoinnin/dokumentoinnin parissa. Informaatiotutkimuksen opinnot ainakin on niihin hommiin hyvä lisä.
Tee sitä, mistä pidät. Minulla tämä strategia toimi. Luin pääaineena hissaa, valmistuin opettajaksi. Sain heti ekana syksynä työpaikan ja toiminut nyt tässä hommassa 30 vuotta. Rakastan historiaa, työtäni ja oppilaitani. Ei kannata murehtia etukäteen, mitä tulee. Jostain löytyy hyville tyypeille aina oma paikka.
Päinvastoin. Nythän tilastoissa teknillisten ja insinöörialojen työttömyys on kasvanut, mutta humanisteills on edelleen ihan entisenlaiset kohtuu hyvät työlistymisprosentit.
Insinöörialojen ongelmat johtuvst osin tekoälystä ja pidemmistä tulevaisuuden näkymistä ja osin siitä, että insinöörialat ovat keskimäärin suhdanneherkempiä kuin humanistialat, - eli osa tilanteesta palautuu muutaman vuoden tähtäimellä, osalla menee kauemmin.