Sisaruskysymys: Oletko itse läheinen ja paljon tekemisissä sisaruksiesi kanssa ?
Itse koen, että olemme siskoni kanssa niin erilaiset, että emme vietä perheinemme aikaa juurikaan yhdessä. Juttelen hänen kanssaan usein, mutta jotenkin riita tulee helposti, kun ajattelemme asioista eri lailla.
Kommentit (22)
jälkeen olemme olleet enemmän yhteydessä, satunnaisia tekstareita, mutta pääasiassa nähdään vain vanhempiemme luona. Toinen veljeni ja siskoni asuvat vielä kotona, joten heidän kanssa enempi tekemisissä. Käyvät myös usein meillä pelailemassa ja touhuamassa lasten kanssa.
Toiseen siskoon en ole lähes ollenkaan yhteydessä, pakolliset synttärit ym. Häneen ei oikein minkäänlaista tunnesidettä.
kun hän on työssäoppimisessa ja minä vietän vapaapäivää kun lapsi on isänsä luona. Mennään siskon kanssa kaupungille hetkeksi pyörimään kunhan hän pääsee " töistä" . Ollaan tosi läheisiä, parhaita ystäviä. :) Ei meillä muita olekaan!! Hah, surullista, mutta totta.
Molemmilla yhden lapset toki ja yksinhuoltajia ollaan.
Sitten mulla on vanhempi sisko, joka asuu toisella paikkakunnalla. Hänen kanssaan nähdään lähinnä vain lasten synttäreillä, juhannuksena ja jouluna..
olemme toistemme parhaat ystätävät=) Meillä lapsilla ikäeroa n. 1,5 vuotta ja lapsetkin jo kuin siskokset!
Ovat rakkaimpia ja läheisimpiä ihmisiä oman perheeni jälkeen, jopa läheisempiä kuin omat vanhemmat (?)
Se että nähdään melko vähän ei läheisyyttä poista.
Veljiä en ole nähnyt n. 5-10 vuoteen. Siskoani tapaan kerran-pari vuodessa nykyään. Sisaruksen asuvat samalla paikkakunnallla, mutta eri paikkakunnalla kuin minä. Eivät hekään tapaile toisiaan. Ollaan avioeroperheestä. Surullista varmaan monen mielestä, mutta mä olen aivan tavallista. Niin se alämä voi mennä. Ei pelkkä sisaruus riitä läheiseksi kokemiseen.
Sentään ikäeroa 19 vuotta. Elämät on niin erilaiset yli kolmikymppisellä, työssäkäyvällä naisella ja yläastetta käyvällä teinitytöllä.
Vaikka ikää meillä on jo; minä 27v ja sisko 30v, niin yhtään totuuteen lisäämättä, emme ole koskaan voineet sietää toisiamme millään tasolla.
Ja vaikka asumme samassa kaupungissa ja lapsetkin suht saman ikäisiä, niin yhteiselo ei vain ota sujuakseen. :(
Minulla (ja perheelläni) on äärimmäisen lämpimät välit vanhempiini, ja olemmekin todella paljon tekemisissä (asumme myös samassa kaupungissa) jne. Näemme lähes päivittäin jne.
Mutta taas vanhemmillanikin on todella etäiset välit siskooni. Hänen lapsiaan he kyllä tapaavat todella paljon ja välit ovat myös todella läheiset (kuten minulla ja perheelläni siskon lasten kanssa).
Siskoni esim. tuo lapsensa vanhemmilleni päiväksi, muttei itse tule (ja hyvä niin, koska tällöin kaikki olisivat vain vaivautuneita jne.), ja hakee sitten lapset.
Eli käytännössä kaikilla muilla on keskenään todella läheiset välit, paitsi välit siskooni. :(
Me vaan ollaan niiin erilaisia, monesti oon miettinyt voidaanko olla samoista vanhemmista...
Jätän aina vain lapset isovanhemmille, mutta itse en mieheni kanssa mene sinne syömään tms. kuten isosiskoni tekee perheineen. En vain jotenkin jaksa niiden juttuja ja minulla on siellä yksinkertaisesti tylsää. Puhelimessakaan en millään jaksaisi kuunneella lauseita loppuun, kun on niin tylsiä aiheita.
ap
Meitä on viisi ja asumme kaikki eri paikkakunnilla. Tapaamme vanhempien kodissa silloin tällöin eri kokoonpanoissa ja kyselemme kohteliaasti kuulumiset, siinä kaikki.
Lapsena leikittiin jonkun verran yhdessä mutta teini-iät ja aikuistumiset sattui niin eri aikoihin että meni vuosia ilman suurempaa kontaktia. Nyt aikuisiällä olemme lähentyneet ja pidämme säännöllisesti yhteyttä ja yritämme järjestää yhteisiä reissuja yms ja luoda lapsillemme läheisempää kanssakäymistä.
Vierailija:
Sentään ikäeroa 19 vuotta. Elämät on niin erilaiset yli kolmikymppisellä, työssäkäyvällä naisella ja yläastetta käyvällä teinitytöllä.
Eihän ne ajatusmaailman ihan täsmää, mutta jos pitäisi valita mies tai sisko.. valitsisin siskon
Pikkusiskoon välit ovat kaukaiset ja ikäeroa 3v. Eli ei ole ikäkysymys.
ja heidän kanssaan tekstataan/soitetaan/mailataan useita kertoja viikossa ja välimatkoihin nähden nähdään myös todella usein.
Meillä on kaikkien kanssa todella läheiset ja lämpimät välit. Ja koska mutsikin asuu jenkeissä ja faija kuollut ja olen se kuopus niin mulle sisarukset ovat valtavan tärkeitä, rakkaita ja sellainen tietty tuki ja turva (varsinkin noi 2 suomessa asuvaa).
Siskon kanssa ollaan kaikista läheisimpiä, ikäeroa on alle kaksi vuotta ja lapset suunnilleen samoja ikiä. Aikuisiällä on kasvettu toisiimme kiinni tosi lujasti, vaikka teininä riideltiinkin hirveästi. Pikkuveljet ovat molemmat tärkeitä, vanhempaan ikäeroa on viisi vuotta ja nuorempaan 12. Kumpikin ovat läheisiä ja hirveän tärkeitä. Nuorempi veli on ainoa joka asuu samalla paikkakunnalla kanssamme. Vaikka ikäeroä on paljon, meillä on myös hirevästi yhteistä ja yhdessä on tosi mukavaa. Mitä vanhemmiksi tullaan sitä vähemmän tuolla ikäerolla on merkitystä.
Täytyy sanoa, että erityisen hienoa on se, että molemmat veljet on löytäneet aivan mahtavat vastakappaleet toisilleen. Vanhemman veljen avovaimosta tykkään aivan hirveästi :-) Nuoremman veljen tyttöystävän kanssa on myös löydetty yhteinen sävel heti, mikä on kamalan mukavaa. Ja hassua sekin, että siskon mies on monissa asioissa aivan samanlainen kuin minä ;-)
Tapaamme siskoni kanssa n. kaksi kertaa vuodessa ja mieheni veljien kanssa vielä harvemmin. Vanhempiemme kanssa olemme molemmat paljon tekemisissä ja näemme vähintään kerran viikossa, yleensä useamminkin.
aina kun voidaan.
Vaikka ollaan niin erilaisia, ettei meistä varmaan olisi koskaan ystäviä tullut ilman sukulaisuussidettä.
Asutaan vain alle 2km matkan päässä toisistamme, mutta ei koskaan nähdä tai mitään.
Soitan kerran vuodessa ja teeskentelen kiinnostunutta, ja toinen esittää takaisin.
Meillä on 5v. ikäero mikä on aina ollut todellakin liian suuri ikäero!
Etenkin veli elää niin omaa elämäänsä, ettei meillä ole jotenkin vaan ollut tapana pitää kovin paljon yhteyksiä. Rakas hän silti on! Samoin sisko, jota näen vähän enempi, mutta silti aika vähän (tyyliin kerran kuussa ehkä).