Tuntuu, että joka puolella on lapsettomia ihmisiä. On niitä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä taas mun ihan nuoruudenaikaisissa tutuissa, kavereissa, koulukavereissa on paljonkin lapsettomia. Itse oon syntynyt 1964, eli tässä ikäryhmässä yleensä kai on lapsettomia vähemmän kuin "nykynuorissa". Ja väkeä on laidasta laitaan, tohtoria, bussikuskia, yrittäjää, muusikkoa ym.

Tutuissani oli pitkään paljon lapsettomia mutta nykyään moni on hankkinut, minäkin. N. 1980 syntyneistä osalla vanhin lapsi on lukiossa, osalla lapsi on 0-5 v.

Miehistä vähän useampi on pysynyt lapsettomana. Aika näyttää hankkiiko joku heistä vielä. Ja löytyykö sopiva äiti Suomesta vai ulkomailta.

Tunnetteko adoptoineita?

60-luvulla syntyneet tuskin enää hankkii, ovat täyspäisiä ihmisiä - tarkoitan etteivät esim hanki jotain ostovaimoa... 

Yhden adoptoineen tunnen, ulkomailta. 

Ystävilläni on kyllä lapsia, mutta niitä on aina vain yksi. Hyvin harvassa on nykyään perheet, joissa on useampi lapsi. 

Niin. Ajatella. Nykyään saa jopa itse päättää tekeekö lapsia vai ei. On se elämä jännää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkik

Hei,moi.. Tota.. Mä aattelin tänään kipasta Alkossa hakemassa 60e skumppapullon ja käsintehtyä suklaata. Mummo täällä vaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä taas mun ihan nuoruudenaikaisissa tutuissa, kavereissa, koulukavereissa on paljonkin lapsettomia. Itse oon syntynyt 1964, eli tässä ikäryhmässä yleensä kai on lapsettomia vähemmän kuin "nykynuorissa". Ja väkeä on laidasta laitaan, tohtoria, bussikuskia, yrittäjää, muusikkoa ym.

Tutuissani oli pitkään paljon lapsettomia mutta nykyään moni on hankkinut, minäkin. N. 1980 syntyneistä osalla vanhin lapsi on lukiossa, osalla lapsi on 0-5 v.

Miehistä vähän useampi on pysynyt lapsettomana. Aika näyttää hankkiiko joku heistä vielä. Ja löytyykö sopiva äiti Suomesta vai ulkomailta.

Tunnetteko adoptoineita?

60-luvulla syntyneet tuskin enää hankkii, ovat täyspäisiä ihmisiä - tarkoitan etteivät esim hanki jotain ostovaimoa... 

Yhden adoptoineen tunnen, ulkomailta

Nuoren puolison kanssa voisivat hyvin hankkia. Eri asia jos eivät tunne äidiksi soveltuvia tai muuten ei kiinnosta. 

Hyvä että jotkut saavat adoptiolapsia vaikka jonoa taitaa olla. Täytyykö jonoon liittyä monta vuotta ennen 50-vuotispäivää? Hakeekohan moni jo kolmekymppisenä adoptiolasta?

Joo meitä lapsettomia ja lapsivapaita on noin 1/5 yli 45-vuotiaista.

Itse lapsivapaa ja en ole katunut.

Milloin se katumus pitäisi saapua, 80-vuotiaana!?

VelaN53

Vierailija kirjoitti:

Joo meitä lapsettomia ja lapsivapaita on noin 1/5 yli 45-vuotiaista.

Itse lapsivapaa ja en ole katunut.

Milloin se katumus pitäisi saapua, 80-vuotiaana!?

VelaN53

Joillain ihmisillä on tarve ajatella, että he elävät jotenkin paremman elämän kuin muut.

Se kertoo epävarmuudesta. 

Mietin aina näiden lapsettomuutta kauhistelevien vanhempien kohdalla sitä, että mitä jos heidän lapsensa eivät saa tai halua lapsia.

Onko tämä lapsi silloin turha? Onko hänen elämänsä pilalla? Onko hänen vanhempansa elämä pilalla kun ei niitä lapsenlapsia tulekaan.

Kovin on mustavalkoinen maailmankuva.

Osa heistä hankkii sen myöhemmin. 

Monet synnyttää nelikymppisinä. Esim Krista kiuru paljon yli neljäkymppisenä. 

Lapsettomia ollut aina, nykyaikana ehkä enemmän. Omassa suvussakin useita eri ikäisiä.

Itse olisin ehkä ollut valmis hankkimaan lapsia muuten, mutta se kaatui olemattomaan perhe- ja sukuyhteyteen. Itselläni oli aika vaikea lapsuus perheessä, jossa oli mielenterveysongelmaiset vanhemmat, jotka siirsivät kaikki omat traumansa meille lapsille. Heistä ei ole ollut mitään apua tai tukea aikuistuttuani. Ovat suoraan sanoneet, etteivät halua perhejouluja, eivätkä ole yhdenkään lapsenlapsen kohdalla auttaneet (sisaruksilla on lapsia). Silti surkuttelevat etäiseksi käyneitä välejä.

Ihan eri tilanne hankkia lapsia, kun tietää, että on henkistä ja/tai taloudellista apua saatavilla suvulta. Itse en rahaa kaipaa, mutta projekti, jossa olet täysin kiinni 24/7 seuraavat 20 vuotta ei ole houkutteleva. Varsinkin, koska olisin halunnut olla hyvä vanhempi, joka ei enää siirrä sukupolven ylittäviä traumoja eteenpäin. Mutta en jää harmittelemaan, löydän mielekkyyttä elämääni sitten muista asioista.

Ei ole kyllä nyt nuorista pelkästään kiinni tämä lapsikato, vaan ihan meidän kaikkien aiheuttama.