Joulu meni nopeaa ohi

Vierailija kirjoitti:

Joulufiilistä varjostaa itselläni se, kun aina pitäisi olla "jomman kumman suvun kanssa". Mieheni alkoi viime vuonna puhumaan, että hän haluaisi olla aaton vain meidän oman perheen kesken. Minulle taas aattoon kuuluu sukulaiset. No tänä jouluna olin jo valmis ajatukseen, että olisi kiva olla vain oman perheen kesken, kunnes mies sitten kutsui sukunsa tänne passattavaksi. 

Kun olin lapsi, olimme jouluna aina mummulassa. Enää ei ole sitä mummolaa. Mummo vanhainkodissa... Mietin, että jotenkin se haikeus siitä myös noussut pintaan, kun sieltä niin lämpöiset muistot..

Teidän pitää hakea se mummo jouluiksi teille.  Kamalaa, kun järjesti joulun teille vuosikaudet ja nyt (ehkä muistisaoraana) on yksin vanhainkodissa. 

Kaupoista ei enää saa edes jouluruokia.

Voisin syödä sellaisia loppiaiseen saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulufiilistä varjostaa itselläni se, kun aina pitäisi olla "jomman kumman suvun kanssa". Mieheni alkoi viime vuonna puhumaan, että hän haluaisi olla aaton vain meidän oman perheen kesken. Minulle taas aattoon kuuluu sukulaiset. No tänä jouluna olin jo valmis ajatukseen, että olisi kiva olla vain oman perheen kesken, kunnes mies sitten kutsui sukunsa tänne passattavaksi. 

Kun olin lapsi, olimme jouluna aina mummulassa. Enää ei ole sitä mummolaa. Mummo vanhainkodissa... Mietin, että jotenkin se haikeus siitä myös noussut pintaan, kun sieltä niin lämpöiset muistot..

Teidän pitää hakea se mummo jouluiksi teille.  Kamalaa, kun järjesti joulun teille vuosikaudet ja nyt (ehkä muistisaoraana) on yksin vanhainkodissa. 

Minun isoäitini ei enää viimeisinä vuosinaan jaksanut lähteä joulunviettoon luoksemme, vietti joulun perheemme kanssa vuosikymmeniä. Kävimme sitten hänen luonaan aattona. Vierailun unohti heti. Kuitenkin on lämpimiä muistoja vaikka muistisairaus on kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Joulufiilistä varjostaa itselläni se, kun aina pitäisi olla "jomman kumman suvun kanssa". Mieheni alkoi viime vuonna puhumaan, että hän haluaisi olla aaton vain meidän oman perheen kesken. Minulle taas aattoon kuuluu sukulaiset. No tänä jouluna olin jo valmis ajatukseen, että olisi kiva olla vain oman perheen kesken, kunnes mies sitten kutsui sukunsa tänne passattavaksi. 

Kun olin lapsi, olimme jouluna aina mummulassa. Enää ei ole sitä mummolaa. Mummo vanhainkodissa... Mietin, että jotenkin se haikeus siitä myös noussut pintaan, kun sieltä niin lämpöiset muistot..

Tämä. Itsellä seitsemäs joulu ilman niitä lapsuuden joulun avainhenkilöitä, omat lapset jo teinejä. Joulutunnelmaa on hieman kadoksissa. Olimme myös kipeitä perheessä vuorotellen ennen joulua ja joulun jälkeen.

Alan ymmärtää niitä, jotka lähtevät Lappiin jouluksi. Muutama tuttava teki niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulufiilistä varjostaa itselläni se, kun aina pitäisi olla "jomman kumman suvun kanssa". Mieheni alkoi viime vuonna puhumaan, että hän haluaisi olla aaton vain meidän oman perheen kesken. Minulle taas aattoon kuuluu sukulaiset. No tänä jouluna olin jo valmis ajatukseen, että olisi kiva olla vain oman perheen kesken, kunnes mies sitten kutsui sukunsa tänne passattavaksi. 

Kun olin lapsi, olimme jouluna aina mummulassa. Enää ei ole sitä mummolaa. Mummo vanhainkodissa... Mietin, että jotenkin se haikeus siitä myös noussut pintaan, kun sieltä niin lämpöiset muistot..

Teidän pitää hakea se mummo jouluiksi teille.  Kamalaa, kun järjesti joulun teille vuosikaudet ja nyt (ehkä muistisaoraana) on yksin vanhainkodissa. 

Komppaan tätä. Itseäni todella harmittaa etten alkanut järjestää itse jouluja kun lapsuuden joulujen järjestäjät tulivat liian vanhoiksi.  Vaikka olimme lapseton pariskunta olisimme sen voineet hyvin tehdä. Se jotenkin jäi ja suku alkoi pitää pieniä julujaan perhepiirissä. Jouluja järjeatäneet olisivat ansainneet asian menneen toisin. Nyt heitä ei enää ole.

Valitettavasti meidän vuodepotilaana olevaa mummoa ei oikein enää tuoda kotiin meille. Ihana ajatus, mutta mahdotonta... Tietääköhän täällä osa miltä näyttää Alzheimer taudin loppuvaihe. 

Vaikka tietenkin on ihan tyhmää, että muiltakin joulu jotenkin valui sormien välistä niin silti lohduttavaa huomata ettei ole ainoa joka onnistui "mokaamaan" joulunkin..

Miten tämä onkin nykyään itsellä tällaista, että kaikki jää aikomiseksi ja sitten sitä esim just jumittaa vaikka tällä palstalla eikä saa aikaiseksi yhtään mitään järkevää tai sellaista mikä itsestä olisi kivaa ja tuottaisi iloa sekä siinä tekohetkellä että jälkeenkin päin?

Minä pidän nykyään enemmän pääsiäisestä kuin joulusta 

Haikeus valtaa sydämen 

Ei se ihan nopeasti mene kun kauppoihin tuli lokakuun lopussa joulutavaraa. Joululoma menee nopeasti. Perhejuhla ja vuoden surkeinta aikaa yksinäisille.

Hirveä hössötys yhdestä päivästä. Ohihan se oli ennenku ehti kissaa sanoa. Ja hyvä että on, nyt katse kevättä kohti.

Itsellä oli niin hirveä kiire töissä lokakuusta asti, että jouluvalmistelut piti hoitaa ihan vasemmalla kädellä aina, kun joku yksittäinen vapaapäivä sattui olemaan. Päivät myös venyi niin hurjasti, etten ehtinyt katsella yhtäkään jouluelokuvaa tai nauttia mistään tunnelmoinnista. Aattona olin aivan puhki ja siihen päälle miehen sukulaisten hirveä kiire. Meni kuppi nurin ja halusin olla vain kotona seuraavat kaksi päivää. Josko tänä vuonna menis vähän rauhallisemmin koko joulukuu.

Mulla oli kyllä aivan mukava perinteinen joulu. Olen siitä kiitollinen! Ja olen tämän viikon ollut jo töissäkin. Huomenna laitan viimeiset joulukoristeet pois. Ihana nauttia nyt talvesta ja  pikkuhiljaa lisääntyvästä auringon valosta. Odotan jo kevättalven metsäretkiä ja pulkkamäkeä. Ei ole haikeaa luopua joulusta kun etsii jokaisesta vuodenajasta ne ihanat ja mukavat asiat ja pyrkii nauttimaan niistä.

Mulla oli ankea ja fiiliksetön joulukuu ja joulu. Lapsi sairasteli, itse sairastelin, ei mitään joulumieltä. Laitoin koristeet tänään pois. Ei jäänyt ikävä.

Mulla meni koko marraskuu keuhkokuumeen kourissa. Vasta joulukuun 13. Päivä alkoi olla voimia. Tuntui, että tunnelmointi jäi niin lyhyeen ja ne joulun päivät on ihan hujauksessa ohi. ;( 

Joulusta puuttui jokin. En tiedä onko niin, mutta vietin aaton mieheni suvun kanssa. Ikävöin omaa sukuani... Sitten taas veljeni perheessä erotilanne ym, ehkä ne varjostavat. Uusi vuosi tuli yllättäen eikä vuoden vaihtuminen merkitse nykyään oikein mitään. Kohta saa siirtyä jo kesän odotukseen.