^^^SYYSnollanelosten TIISTAI^^^

Meillä suht hyvä yö,tosin syyspoika herätti taas joskus 03:n jälkeen pari kertaa.Hassua kun nukkui jo pitkään yöt heräämättä,mutta nyt oikeastaan vauvan syntymän jälkeen alkanut heräilemään.En tiedä johtuuko vauvasta vai esim siitä että makkarissa melko kylmä kun ikkunoista vetää ja pojalla peitto yöllä katoaa....Vauva taisi syödä ekan kerran vasta joskus 03,sen jälkeen tankkaili tiheästi,mutta sain ekan pätkän nukuttua klo 22-03.



Tänään poika onkin tarhassa,nyt pitäisi itse asiassa olla jo siivoamassa ja kokkailemassa.Huomanna tulee kavereita kylään,tosin ei mitään hyötyä jos tänään siivoaa kun huomenna ei enää näytä siltä.



Tiivii,meilläkin vauvalla nenässä pieniä kökköjä,eilen just sain yhden kaivettua.En tiedä onko pientä nuhaa vai mitä.Minäkin imetän pelkästään makuulta.Näillä suihkutisseillä en enää muualla viitsi,sotkee kaikki paikat.odotan että tämä maidontulo vähän tasaantuu,vauvaraukkakin kärsii kun ei ehdi niellä maitoa kun sitä vaan tulee. Toivotaan sinulle pitkiä päikkäreitä!



Ärsyttävää kun ei kunnolla ehdi lukea pinoa niin tulee lähinnä omaa napaa.



Nimiasia meillä kovassa pohdinnassa,jos saan aikaiseksi s-postin niin kyselen vähän teidän mielipiteitä.



Leppoisaa tiistaita!



Helli

Eilen:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9703909&p=2&mpage=3&tmode…



Liityn huonosti nukkuneisiin. eellä edellen yöllä kuumetta ja useasti piti käydä vettä antamassa, aamulla taas oksensi. Nyt ei ole kuumetta, annoin tosin aamuyöstä Pamol-F tabletin.



Aa on repinyt koko aamun sähköjohtoja, rasittavaa.



Mari ja miehet

Paluu huonoihin yöuniin samalla kun palasin kotiin:-(

Mutta olipa ihana nähdä Typyä! Ikävä oli kamala, vaikka akkujen

lataaminen oli ehdottomasti tarpeen. Oli hauska herätä niin ettei ollut väsynyt.



Typy oli ollut tosi reipas ja onneksi oli pysynyt terveenä. Melkoisia yskänkohtauksia saa kuitenkin välillä.



Paljon on taas ollut sairastelijoita. Paranemisia joka tupaan!



Hilu: Hienoa, että lakko kestää! Mitenkäs Lintsun hoitokuviot sujuivat?



Lila: Hui kamalaa - onneksi teille ei käynyt kuitenkaan ojan pohjalle päätyessänne! Ikäviä hoitajaongelmiakin teillä, toivottavasti luotettava ja hyvä tyyppi löytyy pian!



Vauvakkaista ja mahakkaista on mielenkiintoista lukea. Ajatuksissa olette erityisesti, vaikkei aina ehdi / muista / osaa kommentoida.



Kurjaa, että T@hden naapurissa ei tilanne ole parempaan muuttunut. Uskon, että konkreettinen apu, kuten ruoka, osoittaa parhaiten välittämistä ja oikeasti auttaa kaikkia osapuolia perheessä. Hienoa, että jaksat!



Joudun palaamaan sorvin luokse, mutta sepustan vaikka s-postiin lisää jossain vaiheessa.



Keilin

Keilin, kiva että oli onnistunut loma. Kirjoita ihmeessä s-postiin missä kaukana oikein olet lomaillut toivoo utelias.

Typyn hoitokuviot löytyy eilisen pinon loppupäästä.



Juu kerkesin siis päivän olla koulutuksessa ja nyt ollaan kotona tämä päivä. Tervarilla jonotettiin aamulla 45 min !!! että päästiin kertomaan mikä vaivaa (typy itki eilen että peppuun sattuu). Sitten mentiin labraan metsästämään pissanäytettä typyltä ja 13.45 on lääkäri, joten ei paljon kannata koulutukseen lähteä tänään.



Typyn puolesta olen iloinen että sai vapaapäivän. Aamulla tuli mun kainaloon pötköttää ja itkien sanoi että hän lähtee äidin mukaan töihin, tarhaan ei mene.

On kyllä äidillä möykky sydämessä ja huono omatunto kun pakotan typyn menenmään hoitoon.



Toivon pitkiä päikkäreitä väsyneille ja ensi yöksi kunnon unet. Sairastupiin paranemista.



Hilu

kovasti saavat taudit häätyä syyslapsosilta.Nythän on melko ärhäkkää mahatautiakin liikkeellä, toivottavasti tämä porukka säästyy siltä.



Tänään tais jäädä päikkärit väliin kun vauva tuossa tuhisee hereillä vaikka pikku-V nukahti hienosti.



Helli, mäkin odotan et maidon tuli vähän tasaantuis, kun vauvaparka ei jaksa syödä kuin yhden tissin kerralla ja sit yöllä pitää pumppailla aina väliin toisesta ettei pakkais niin kovasti. Nimeä ollaan jo mietitty täälläkin, tuolta niminikkareilta mäkin jo kyselin, mutta taidan vielä laittaa minäkin sähköpostiin kyselyn, jos sais vahvistusta ajatuksille.



T@hti, voi että mä olen monesti kaivannut tuollaista vanhanajan kyläyhteisöllisyyttä sen jälkeen kun pikku-V syntyi, nykyään kaupungeissa on niin vaikea pyytää esim. hoitoapua naapureilta/omilta ystäviltäkään. Tuntuu et apua tarjotaan ja otetaan vastaan ainoastaan lähisukulaisilta, vanhemmilta ja sisaruksilta. Täällä mm. asuu mun eno, mutta siltäkin tuntuu tosi vaikealta pyytää apua, kun jotenkin vaan tuntuu että jotenkin nihkeästi suhtaudutaan, en tiiä kuvittelenko vaan. Tuollainen apu jota teilläpäin ja maalla kaiketi vielä ylipäätään jonkinverran harrastetaan luo turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, mä kun itse hyvin mielelläni tekisin kyllä vastapalveluksia pienissä asioissa, miellä eniten on just tuottanut päänvaivaa satunnaiset pakolliset menot, no ehkä lähinnä mun äitiyspolikäynnit raskauden lopulla, tuntui väliin tosi hankalalta miettiä et mitä teen pikku-V:n kanssa kun sitä ei voinut ottaa mukaan kauhea miettiminen, kehtaako pyytää apua jne.....tylsää.



no nyt meen taas!



tiivii ja pienet

Sairastupa meilläkin, tosin lievässä muodossa. Nöösä yskii ja lämpöä pitää koko ajan. Kuumeeksi ei ole äitynyt, mutta pientä lämpöä on koko ajan. Tänään on kuitenkin parempi kuin eilen. Nöösä jopa syö.



Takana meilläkin huonoja öitä. Viime yönä Nöösä yski ja minä kärsin kovista kuukautisten saapumiskivuista. Eilen kävin asiasta tohtorillakin, kun nämä kivut on pitkin kiertoa riemunani ja oiretta on vaikka kuinka. Laittettiin pillerimerkki vaihtoon, josko löytyisi apu. Mukava lääkärisetä muistutti, ettei monen vuoden huonot yöt ja pitkä stressi parannu viikossa tai parissa kuussa vaan se vie aikaa. Tämä gyne on kyllä aivan upea löytö ja hänen vastaanotolle kuljen sen 50 km suunta ja maksan itseni kipeäksi. Olen meinaan saanut sellaisia törkykohteluja, että mukavasta pidän kiinni. Tässä siis allergialääkärin lisäksi toinen lääkäri, josta maksan, vaikka muuten julkista sektoria käytän.



Kiitos Aavis kysymästä, Nöösän kokeilu etenee ylä- ja alamäin. Ihottuma on helpottanut oikeastaan kokonaan, mutta suolisto on nyt vuorossa oireillaan. Meinaa lyödä ripuliksi. Nyt taas vähän himmataan, että suolisto tottuu. Määrät on edelleen rieskassa pieniä: 3cm kertaa 3cm:n pala/päivä. Maissimurojakin uskalsin yhtenä päivänä vähän antaa rieskan sijasta. Toiveikkaana olen, kunhan tahti pysyy tosi hitaana.



Meillä on aloitettu koko viikon kestävä Nöösän (ja äitin) valmistelu äidin viikonloppuleiriin ja eroon äidistä öisinkin. En tiedä kumpi itkee enemmän viikonloppuna, äiti vai lapsi.



T-P: Tsemppiä työnhakuun. Toivottavasti tärppää. Tuo hakupuuha on kyllä ärsyttävää, ei ole kiva saada kuulla/huomata, että sekin työpaikka meni ohitse. Eiköhän sinunlaisellesi hyvälle tyypille töitä jossain vaiheessa löydy. Paranemista Onnille ja jaksua aamuihin.



Pilelle lämmin voimaa antava rutistus. Miksi-kysymykset ja elämän monimutkaisuus on vaikeita asioita. Olisipa vastaus. Olet ajatuksissani.



Lila: Teidän vastoinkäymiset pistää mielen hiljaiseksi. Haleja, jaksua ja voimia.



Hilulle ja typylle paremmin sujuvaa päivää. Voimia.



Aaviksen hyvät uutiset oli mukava kuulla.



Marin perheeseen paranemista ja voimia. Aavista ja Pileä peesaan.



Keilin: Tervetuloa kotiin! Matkakertomus olisi kiva. =) Töiden kanssa on vähän hulabaloota, mutta puolessa välissä kuuta voisi onnistua.



Mahakkaille jaksua!



Jospa menisin Nöösän kanssa etsimään unta. Jaksua kaikille. Smuik!



Mimmuli ja Nöösä

Vauva-neiti päättikin että tänään nukutaan vaan pikkupätkiä.On siis päivä mennyt pitkälti sylitellessä.No,pitää sitten siivota illalla kun mies kotona.



Voi Hilu,samastuin niin sun tunteisiin(luin vasta äsken eilisen pinon).Kuvittelen tietäväni miltä susta tuntuu,niin hyvin on mielessä pojan tarhan aloitus.Voimia,kyllä tyttö siihen pikku hiljaa tottuu.Onneksi hoitopäivistä ei tule kovin pitkiä.



Paljon on taas sairastajia,voimia kaikille tasapuolisesti.



Käsittämätöntä,äsken luin eilisen pinon ja piti kommentoida vaikka mitä,mutta ainoa mitä muistan on Hilu.



Helli

Oli kp päivä, oltii puistossa, kaupassa ja naapurin luona teellä. Kodinhoitaja oli pessy ja keittäny pullot ja kannellu kärttyisää Miniä, joka oli nukkunu puoli tuntia. Eilen teki lisää kakkaa, joka oli jo löysää, mut yö oli kamalaa piereskelyä ja samaa raportoi kodinhoitaja aamulta.. Huoh.. Gefilus Plussaa annetaan, pitää taas kai puolittaa annos ja kattoa miten käy. Meillä vaan illat pahenee, Mini niin kärtty ja kanneltava. Nukutukset yhä hankalampia. Yleensä iän tulo auttaa, ei meillä vaan..



Kauheesti ois asiaa, mut ensin paljon paljon paranemisia kaikille, hurjasti tässä porukassa nyt sairastetaan!



Väsyneille ja unettomille halaus kohtalotoverilta! Oon aika hajalla tästä väsymyksestä. Joka aamu vielä melkein toistuu sama kuvio, et 5 jälkeen en juuri nuku. Yleensä Nea 5-6 välillä herää pissalle, sit Mini syö ja siinä menee tunti ennen ku saa sen nukkumaan. Sit miehen kello jo pian soikin ja Nea heräilee ja Mini myös. Iltaisin yritän mennä heti nukkumaan, kun lapset saadaan unille. Mut yleensä Mini jo herää heti kun menen tai puolen tunnin päästä.. Peitto kun kahisee, niin havahtuu.. ja päivisin myös kun herkän unen vaihe päällä, herää Nean puheeseen, ambulanssiin, roska-autoon.. Ja luulis, et tottuis meteliin, ku Nea meluaa, mut ei. Herkkäuninen, kuten äitinsä. En jaksa.



Hilu, sydäntä puristi typyn ja sun puolesta! Haleja ja toivottavasti helpottaa!



Pilelle lämmin halaus. On vaikeaa nähdä, kun tuttu ihminen on tuossa tilanteessa. Jokaiselle soisi erilaisen vanhuuden..



Aavis, ihanaa et anopin uutiset hyviä!



Mimmuli, voi kurjuus ripulia, kunpa ois kyse vaan tottumattomuudesta! Paljon jaksamisia myös tulevaan eroon!



Lila, onpa hurja reaktio! Paljon paranemisia!



TP, ymmärrän, et aikaistuvat aamut ärsyttää! Sama täällä meinaan. Onko teillä kunnon pimennysverhot?



Tänään pitäs mennä kylään ystäväperheen luo. Vähän hirvittää, kun Nea kuitenkin pelkää ja Mini kirkuu. Lyhyt vierailu varmaan edessä..Eilenkin sai koko illan hytkyttää vauvaa. Ja sit vielä parin tunnin nukutustanssi päälle.. Hermo menee, kun ei tutti kelpaa. Kamalaa se kirkuminen, tekee mieli viskata vauva menemään. Vaik ihana se oikeesti on, niin ilosena aina aamusin hymyilee, kun herää. Ja nauraa ääneen välillä, kun leikitään tai näkee oman kuvan peilistä. Tuoksuu ihanalle ja on sellanen söpöläinen. Välillä tulee niin luuseri-äiti olo. Et enkö näiden kahden kanssa nyt jaksa ja kun uloskaan ei päästä. Et pitäskö vaan mennä ja yrittää enemmän. Mut sit tiedän, et ei yhtään enempi yritystä tai hajoan. Ahdisti tänää puistossa, ku työntekijä alko lähestyy mua, en ois halunnu jutella. Ei oikein jaksa, kun ihmiset kyselee, et miten menee, ku sit alkaa vaan itkettää ja ihan väsyttää selittää näitä meidän kuulumisia. Harva oikeesti ymmärtää. Se työntekijäkin selitti, et rohkeesti vaan muskariin vauvan ja Nekun kanssa, vaik just olin sanonu et EN VOI TULLA kerhoon molempien kans, ku vauva kitisee ja pitää kannella ja Nea pelkää, et joutuisin sit kantaa molempia. Et en tule, ennen ku helpottaa. Juu ei kun tulkaa tulkaa, kyl se siitä. AAAAARGH! Eilen kävin yhdellä naapurilla piipahtamassa, jolla 2 lasta, kolmas tulossa. Toisel oli koliikki, toinen super allerginen. Ihana oli jutella, ku toinen ymmärs täysin, mistä puhun!



Helli, meilläkin Nea alko uudelleen heräillä, ku Mini synty. Tosin useimmien herää pissahätään ja haluaa potalle, mut silti ärsyttää. Saattaa useamman kerran yössä herätä ja sit ei aina rauhotu, jos itkee, vaan pitää olla vieressä. Omat unet siinä katoaa ja sit kun Minin heräilyihin menee aina aikaa, ennen kuin se nukahtaa.



Nyt aivot tyhjeni. Lopetan tältä erää. Halauksia kaikille, ootte tärkeitä!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Ei valvota taudit *kop,kop* eikä lapset mutta kun on kaikki häiritsee ni uni katoaa...Aamulla kieriskelyn tuloksena kipeät hartiat,selkä ja pää!!

Tuli ihan mieleen että mitäs sitte ku töissäki pitäs jaksaa!!!



SAirastajia on nyt niin paljon,pelottaa mikä tauti seuraavaks tänne iskee..

Paranemista edelleen lähetän!!!



KEilin:Täälläkin utale;-)) Missä olit??Kirjota postiin ja tee meidät kateellisiksi!



Muskari päivä meillä.Sinne mennessä käytiin kaupssa ja typy heitteli lapasiaan,eiköhän toinen sinne hävinny ja muskarin jälkee mentii sitä kyselemän ja saatii onneks takas.



Pikkareita käytii myös ostamassa,typy valkkas ihania Bamseja :-) Hyvin on kototna potalla käyny.Kakkaa vaan ei suostu tekemään,ravaa potalla monta kertaa ja sanoo et ei tuu mitää ja sit tekee vaippaa kakan.Luin tuota " panttausketjua" ja en uskalla olla laittamatta vaippaa ettei ala sitten pidättää.Typyllä oli vielä parikk sitten kakka aina löysää,ei ripulia mut sellast löysääpuuroo ja nyt alkanu olla ihan kiinteetä kakkaa ni pelottaa et jos panttaa ja menee ihan umpee..

En muutetiiä miks kakka tollee muuttu,onko joku ei ihan sopiva aine muuttunu sopivaks?!



Täytyy vähä venytellä ku typy nukkuu.Illalla onneks jumppa.



jatu

Öhöm, onko syysperheissä menossa kisa siitä kuka vetää valvomisessa pisimmän korren?;D Ilmoittaudun mukaan kisaan, ohops, kerran tunnissa seikkailtiin meidän taloudessa, milloin mikäkin hätänä pienoisella.



Aamulla nousin varhain, takkatulta ja kahvia sekä aamupusut mieheltä tästä hyvästä, sainkin sitten kaikkea aikaiseksi ennen kuin uninen lapsonen halusi halipusuja. Nytkin pötkylä nukkuu, nalle kainalossa, unensa ansainnut raukka.



Vitsailin tässä männä viikolla miehelle, että jos olisimme tienneet (hyvä ettemme tienneet) kuinka paljon Motti valvoo ja heräilee vieläkin, olisi pitänyt tehdä toinen saman tien. Ei sillä että kuvittelisin että se siinä samalla menisi, mutta tällä menolla lastemme ikäero kasvaa ja kasvaa. Toisaalta, niin on kasvanut tämän äidin henkinen kehityskin, valvominen ei ole kivaa eikä se millään lailla ihmistä jalosta, mutta olen oppinut sietämään sitä. Mitä vähemmän sitä ajattelen, siitä puhun, tarkkailen kelloa jne. sitä helpommalla pääsen. Tämä vain toteamus omasta mietiskelystä, ei viittaus tai neuvo kellekään.



Henkinen kehitys ei kuitenkaan ole saavuttanut kovin mairittelevaa tasoa lapsosen aktiivisessa kuuntelussa. Motti oli kovasti sunnuntai aamuna sitä mieltä, että nalle on likainen ja nallen pitää päästä kylpyyn. Minä kielsin. Puoliltapäivin tein ruokaa ja kehoitin Motti leikkimään nallen kanssa sillä aikaa, mutta Motti vaan hoki että nalle kylpyyn. Hetken kuluttua lapsonen tuli takaisin, ja kertoi hajamieliselle äidille että nalle meni kylpyyn ja hiha kastui. Minä vaan edelleen totesin, että ei nalle mene kylpyyn, käy leikkimään. Motti alkoi lukea kirjoja ja minä hetkisen kuluttua ihmettelin, että ei tule vettä kunnon paineella. Motti tapaa kylvettää vauvoja vessan altaassa ja kysyin josko olisi sen tehnyt ja jättänyt hanan päälle. Menin lopulta katsomaan kun ei MOtti suostunut sanomaan ja Nalle oli kuin olikin sitten kylvyssä. Kylpyhuoneessa, Motin ammeessa, josta tuli jo vedet yli. Huh, onneksi ei itse mennyt sinne, tosin en kovin pitkään kyllä ole lapsosen puuhia tarkistamatta jos häntä ei näy. Motti vaan totesi että nalle oli likainen ja se tarvitsi kylvyn:D Niin, äiti oppi taas aktiivisen kuuntelun jaloa taitoa.



Halimukset kaikille, paranemista sairastupiin. Keilinille matkaraportti pyyntö täältäkin:) Kiva että olet rentoutunut, olit sen ansainnut!



Aavis ja Motti

eli en siis tahdo vaikuttaa siltä että väheksyn kenenkään valvomisia, vaan lähinnä mietin sitä, että itselleni oli aikoinaan tosi vaikea sopeutua heräilyihin ja valvomisiin, olen tarvinnut aina paljon unta, tosin näemmä vähemmälläkin selviää;) Mutta siis kun lopetin kellon vahtailun (viiem yönä sattumalta oli kello kädessä) ja kovin suuren jankuttamisen aiheesta (joskus tuntui etten muusta puhukaan), niin jotenkin sitä vaan minä kestän paremmin:) Mieluiten kyllä nukkuisin;)



Menipäs selittelyksi, mutta oma viesti näytti jäljestä päin niin typerältä.

Jokatapauksessa paljon sympatiaa!



Aavis-öh ja köh:D

kuulumisia piti kirjoitella¿tässä nopeeta tajunnanvirtaa¿ otan riskin ja kirjoitan lukematta pinoja, tietämättä mistä olette puhuneet¿



Kiirettä pitää, mutta hyvää kuuluu. Musta ei oo kuulunut mitään kun nykyään mulla vaan kerta kaikkiaan ole aikaa enää nettailuun, en ehdi edes konetta avata moneen päivään, koitan ehtiä lukemaan pinot pikana muutaman kerran viikossa mutta aina on huono omatunto ettei ole ehtinyt lukea kunnolla ja ajatuksella saati kommentoida mitään kenellekään. Lukiessa teitä kyllä paljon ajattelen ja mielessäni kullekin kommentoin ja keskustelen, mutta kirjoitetuiksi sanoiksi saakka niitä tänne en saa¿. mihin mua aika sitten menee¿. en tiedä, mitään ihmeellistä tai erikoista en tee, mutta kotityöt ja pojat vievät ajan aika tehokkaasti nyt¿. Lisäks oon koittanut vähän terästäytyä ja nähdä kavereita välillä, meinasin tuossa jo tulla mökkihöperöksi flunssien takia kun oltiin eristyksessä monta viikkoa. Nyt kun olo parempi on jotenkin sellainen olo että pitää saada kaikki maailman työt tehdyksi ja paljon aikaiseksi, ei täällä jouda vaan makaamaan tai koneella istumaan. Toinen syy on tämä kone, ei paljon tee mieli kirjoittaa kun pitkän tekstin kirjoitettua kone sammuu ja kaikki katoaa bittiavaruuteen. Nyt kirjoitan wordillä ja leikkaanliimaan tän sit vaan palstalle. Toivottavasti onnistuu.



Syyspoitsulle kuuluu hyvää, se on tosi kiltti ja ihana tapaus nyt kun pahin uhma on hellittänyt. Ainoo että nukkumaan menosta on tullut kamalaa, tai menee kyllä kiltisti sänkyynsä mutta tulee sieltä pois useita kertoja joka ilta. Esimerkki eilisestä, ekan kerran tulee muuten vaan pois ja huutelee yläkerran aulassa jotain ¿tässä on sammakko¿ - juttua, tokan kerran on pissa, kolmas kerta oli ¿räkää¿ ja näytti sormenpäätänsä, mihin oli jäänyt räkäklöntti nenänkaivamisesta, sitten vasta jää sänkyynsä nukkumaan¿. Myös öisin on nyt heräillyt muutamia kertoja ja saadaan viedä takaisin omaan sänkyynsä kun vauva on meidän välissä ei siihenkään oikein mahdu¿



Vauvalla taas on onneksi ihana hyvä vaihe menossa, pieni jokeltelee ja naureskelee paljon ja mahaitkut ovat onneksi suurimmaksi osaksi taaksejäänyttä elämää. Viimeviikolla oli yksi tosi itkuinen päivä mutta syykin oli selvä, tyhmä äiti oli syönyt jalopenoja¿ Yöunille nukahtaa nykyään jo klo 23-24 ja nukkuu 1-3 syötöllä aamu 8. Eka syöttöväli pidempi, viimeyönäkin yli 4h, sitten syö aamuyöstä tiheemmin. Mutta onhan sillä ikääkin vasta alle 3kk.



Äiti voi¿ vaihtelevasti. Välillä olen tosi onnellinen ja elämä tuntuu hyvälle, välillä ahdistaa, vähän kaikki mutta etenkin oma saamattomuus, laiskuus, heikkous (herkkuja menee liikaa), ahneus, tekemättömät työt, miehen hitaus (tai erilaisuus, en varmaan ikinä opi että me vaan ollaan erilaisia) tai vaikkapa pihalla paukkuva pakkanen kun ei ole päässyt ulos. Olen koittanut ottaa rennosti, hoin itselleni että pikkuvauva-aikana mulla ( ja miehellä kans) on lupa vaan olla, eikä kaiken tarvitse olla täydellistä tai heti valmista, mutta mun luonteella en pitkään pysty vaan olemaan¿. haluun jumpalle, salille, lenkille, harrastuksiin, lasten kanssa aktiivista elämää (siis että tehdään joskus jotain eikä vaan möllötetä kotona), haluisin että nähdäis enemmän kavereita ja siitä huolimatta rempan pitäis edetä koko ajan. (Aloitettiin tuossa taas uusi remonttikin, pihasaunasta on jo paneelit revitty seinistä¿.). Olin aika masentunut sen flunssaviikon jälkeen ja kyllästynyt pelkkään kotonaoloon mutta nyt voin taas paremmin kun sain purettua tän kaiken miehelle yks päivä ja päätin että mun tarttee alkaa tehdä asioita eikä vaan olla ja odottaa. Kuka mun elämää muuttaa ellen mä itte. Siispä nyt päivät on taas täynnä actionia¿



Onneksi pian tulee kesä. Siitä ajatuksesta saan paljon voimaa ja jaksan taas hetken. Vaikka meille onkin tulossa remontintäyteinen ja työteliäs kesä odotan sitä silti ihan mielettömästi. Pääsee vauvan kanssa viltille köllimään ulos eikä tarvi pukee niin kamalasti. Ja se aurinko, mun voimanlähteeni¿



Jaahas, nyt lähetän tän ja koitan jos ehtisin lukea vielä parin päivän pinot ennenkun pojat herää.



Sorry tästä tuli nyt omanapaselostus¿ taas.



äk

- Ainiin, joku kyseli vauvan fysioterapiasta. Eii me sit viä mentykään kun mun eikä neuvolan tätinkään mielestä vinous ei ollu niin paha, katotaan jos korjaantuis itsellään. Koitan jutella ja houkutella vauvaa toiselta puolelta ja kiinnittää kanto ym asioihin enemmän huomiota.

Joo, olen tosiaan kipeä nyt itsekin. Yöllä pyörin ja ihmettelin kurkkukipua ja yskää. Ois kyllä nukuttanut, kun aamulla piti herätä. Kauhulla ajattelen jo torstain kotimatkaa. Pitänee mennä apteekkiin ja keksiä jotain apua lentoa ajatellen.



Nyt menen peiton alle vähäksi aikaa. Pitäis ehkä tehdä vielä vähän töitäkin, mutten jaksa. Tunnit vaan pitäis saada täyteen.



T: Ynis

Ööh. Meillä on nukuttu harvinaisen hyvin nyt lähes heräämättä 4 yötä. Olen aivan kummissani ja tyytyväinen. *nyt varmaan tulee takapakkia kun uskallan kertoa* Eli voimia huonoihin öihin. Minullakin on tuo 9h näin aikuisenakin on hyvä tyyppinen unen tarve.



Aaviksen kylpysessiot olivat tutunkuulloisia. ;) Voi niitä pieniä... Meilläkin tavarat pitää heti pestä jos on pientäkään likaa.

Keilin: Kerro lisää



Haipakkaa on, mutta viis siitä. Enempiä en ehdi, vaikka tahtoa olisi.

adios

hk

Aavis, mä ymmärsin sun pointin : ), kyllä jossain määrin heräilyynkin tottuu tai ainakaan ei stressaa sitä enää niin paljoa. Muistan kun pikku-V syntyi oli mulle kyllätosi vaikea alkaa hoiteleen vauvaa öisin, siis heräämään yösyötöille ja vaihtamaan vaippaa. Nyt ei ole läheskään niin työlästä, toki sekin tekee et on varmuutta ja nyt nukahdan hetimiten kun vauva on syönyt enkä vahdi sen nukkumista kuten pikku-V:n kanssa.

Tietty sitä väsyy jos vauva valvottaa yöllä, on ihan eri nopeesti syöttää itekkin horroksessa kuin kannella parkuvaa nyyttiä ja sit herätä klo 7 kun esikoinen herää....



Enkeli, muistan kun kerroit et Nea alkaa itkee kun Mini huutaa, meilläkin pikku-V häääntyy heti kun vauva itkee , meillä vauva ei edes paljoa vielä itkeskele, mutta sitten kun itkuun parahtaa on se sellasta pienen vauvan melko kimeetä itkua, varmasti taaperosta pelottavaa.

Mitenkä teillä muuten meni ne maitoasiat, mikämaito Minillä oli nyt käytössä?



Mies ja pikku-V lähti uimahalliin, nyt oman ajan käyttöön.



ÄQ, kiva oli kuulla susta, mä olen kanssa sellainen touhuaja, et tuntuu et nyt jo tarvis jotain aktiviteettia jo elämään, mietin et jos ottais varaslähdön ja mentäis huomenna ulos (vauva täyttää 2 vko torstaina), tää sisälläolo alkaa tökkiä mulle ja pikku-V:lle (ehkä kuitenkin eniten mulle : ) ).



tiivii

Huonojen öiden kerhoon ilmoittaudun. Typy nukkuu kuin unelma 11h yössä, mutta äiti valvoo keskimäärin joka toinen yö 2-3 h. Viime yönä lueskelin lehtiä ja välillä yritin saada unta klo 3-6. *huokaus*



Tästä väsyneenä kehitimme miehen kanssa pitkästä aikaa kunnon riidankin. Kuviohan menee näin että mies korottaa ääntä ja minä vaikenen ja itken. Saatiin kyllä sovittuakin jo. Aiheena oli perinteinen: mies laittaa tekstiviestin töistä että tulee tunnin päästä ja tuleekin kahden tunnin päästä. Se tunti kun on hyvin pitkä aika, varsinkin kun vain odottaa että pääsisi päiväunille. Venna kun niitä päikkäreitä ei enää tosiaankaan nuku.



Mutta nyt on rauha maassa, potkuvilske masussa, mies ja Venna pihalla ja makaronilaatikko uunissa. Kaik hyvin siis!



Kiva, kun ehdit Äitikuu kirjoitella kuulumisia. Voin hyvin kuvitella nuo tunteet, kun järkikin sanoo ettei kamalasti tarvitse ehtiä harrastaa ja olla aktiivinen, mutta luonne vaan on sellainen ettei kodin seiniä montaa päivää peräkkäin jaksaisi katsella.



Enkelille halauksia ja jaksamista!



Keilin, laita tosiaan s-postia matkastasi. Uteliaisuus heräsi jo pari vkoa sitten!



Motti on kyllä melkoinen akrobaatti. Venna ei osaa kuperkeikkaakaan. Meillä harrastetaan vain verbaaliakrobatiaa :)



Nyt pukemaan, meen isäni kanssa kuuntelemaan meidän kaupunginosan kehittämissuunnitelmia, äiti tulee leikittämään vennaa siksi aikaa. Miehellä on fysioterapiassa syvien selkä+vatsalihasten jumpparyhmä, saa opettaa mullekin ne liikkeet niin saan itseni kuntoon kunhan tästä ensin jakaudun.



Eipä ollutkaan ihan niin pikamoi---taaskaan....



- tea H38+5 -

Mullahan oli molemmilla kerroilla todelliset suihkutissit. En kuitenkaan pumpannut siinä pelossa, ettei niistä pääse koskaan eroon. Joskus pahimmillaan menin vaan lavuaarin ääreen ja riisuin tissit paljaaksi. Ei mennyt kuin hetki, kun jo suihkusi. Silleen päästin pahimmat paineet tarvittaessa ulos. Vois toimia myös ennen imetystä, ettei vauva sais suurimpia suihkuja suuhunsa (ja ainakin meidän tapauksessa naamalleen).



Yskä sen kun pahenee. Ehkä pitäis pysyä hiljaa illat. Oispa kivaa mennä kaverin kanssa syömään ja olla puhumatta:)



Jaksuja kaikille tarvitseville! Olette mielessä, vaikken jokaista erikseen muista tsempata.



T: Ynis

Voi räkä että on ollut uuvuttava päivä. Yö oli tosiaan niin hanurista, että. Onni muisti vielä aamulla, että isi on tehnyt rumat silmät ja että hän niitä pelkäsi. Siis jonain päivänä mies on silmillään kikkaillut ja nyt se sitten pelottaa Onnia. Sitähän se yölläkin heräs huutamaan.



Mentiin aamupäivällä heti mun porukoille. Ap menikin kivasti. Onni touhuili omia ja mä vaan olin. Sitten jo puolen päivän jälkeen nukutin Onnin sisälle ja just kun olin itse nukahtanut yläkerrassa, kuulin alhaalta itkua. Onni oli nukkunut tuolloin vajaan tunnin vasta, en tiiä mihin heräs. Sain sen rauhoittumaan kun se itki vaan mun äitin sylissä. Nukahti sitten tunniksi. Mutta minä en enää viitsinyt edes yrittää. Loppupäivä vaan venyttiin ja vanuttiin. Vajaa tunti ulkoiltiinkin kun ei Onnilla ollut enää kuumetta. Nuhan se pukkasi, joten sen kanssa nyt sitten koitetaan pärjätä.



Jännä homma, mä tuossa äsken yritin aivan muistella, että millaista se vajaa 2kk oli, kun Onni oli sen ajan nuhassa. Mietin tätä siksi, että yritän uskotella itselleni, ettei Onni nyt sitten enää herää öisin kun on tauti päällä kunnolla, vaan nukkuu kuin tukki:D No, nuhassa se oikeasti kyllä nukkuu yleensä ihan hyvin.



Sain kuin sainkin itsestäni sen verran irti, että pyöräilin hiki päässä sen 10km mun porukoilta kotiin kun mies ja Onni tuli autolla. Sai vähän jotain aikaiseksi. Kohta nukkumaan.



Olipa kiva lukea Äitikuun kuulumisia. Ihanaa tarmoa oli äänessä:) Minä oon just sitä miettinytkin, että jos joskus sen toisen lapsen sais, niin miten voisin luopua saavutetuista eduista, eli menettäisin kaiken mahdollisuuden (ja voimat) urheilla. Eihän se ihan noin mustavalkoista ole mutta kuitenkin.



Huomenna siis Yniksen kanssa treffit. Eiköhän me syömään mennä. Kiva, pääsee vähän pois kotoa. Tai no, enhän mä täällä paljon olekaan. Salille olisin mennyt, ellei Yniksen kanssa nähtäis. Torstaina sitten puntille.



Nöösän ruoka-ainekokeiluihin haluan toivottaa menestystä. Jo olisi aika saada helpotusta siihenkin asiaan!



Nyt öitä.



T-P

Voi räkä että on ollut uuvuttava päivä. Yö oli tosiaan niin hanurista, että. Onni muisti vielä aamulla, että isi on tehnyt rumat silmät ja että hän niitä pelkäsi. Siis jonain päivänä mies on silmillään kikkaillut ja nyt se sitten pelottaa Onnia. Sitähän se yölläkin heräs huutamaan.



Mentiin aamupäivällä heti mun porukoille. Ap menikin kivasti. Onni touhuili omia ja mä vaan olin. Sitten jo puolen päivän jälkeen nukutin Onnin sisälle ja just kun olin itse nukahtanut yläkerrassa, kuulin alhaalta itkua. Onni oli nukkunut tuolloin vajaan tunnin vasta, en tiiä mihin heräs. Sain sen rauhoittumaan kun se itki vaan mun äitin sylissä. Nukahti sitten tunniksi. Mutta minä en enää viitsinyt edes yrittää. Loppupäivä vaan venyttiin ja vanuttiin. Vajaa tunti ulkoiltiinkin kun ei Onnilla ollut enää kuumetta. Nuhan se pukkasi, joten sen kanssa nyt sitten koitetaan pärjätä.



Jännä homma, mä tuossa äsken yritin aivan muistella, että millaista se vajaa 2kk oli, kun Onni oli sen ajan nuhassa. Mietin tätä siksi, että yritän uskotella itselleni, ettei Onni nyt sitten enää herää öisin kun on tauti päällä kunnolla, vaan nukkuu kuin tukki:D No, nuhassa se oikeasti kyllä nukkuu yleensä ihan hyvin.



Sain kuin sainkin itsestäni sen verran irti, että pyöräilin hiki päässä sen 10km mun porukoilta kotiin kun mies ja Onni tuli autolla. Sai vähän jotain aikaiseksi. Kohta nukkumaan.



Olipa kiva lukea Äitikuun kuulumisia. Ihanaa tarmoa oli äänessä:) Minä oon just sitä miettinytkin, että jos joskus sen toisen lapsen sais, niin miten voisin luopua saavutetuista eduista, eli menettäisin kaiken mahdollisuuden (ja voimat) urheilla. Eihän se ihan noin mustavalkoista ole mutta kuitenkin.



Huomenna siis Yniksen kanssa treffit. Eiköhän me syömään mennä. Kiva, pääsee vähän pois kotoa. Tai no, enhän mä täällä paljon olekaan. Salille olisin mennyt, ellei Yniksen kanssa nähtäis. Torstaina sitten puntille.



Nöösän ruoka-ainekokeiluihin haluan toivottaa menestystä. Jo olisi aika saada helpotusta siihenkin asiaan!



Nyt öitä.



T-P

Kovasti on sairastavia. Voimia ja paranemisia kaikille!



Pilelle lämpimiä ajatuksia.



Nöösälle ruokien sopimista.



Rauhallisia, voimia antavia yöunia koko poppoolle!



Mulla päivä on menny pyykätessä ja pakatessa. Lähdetään huomenna Lapualle ja sieltä to Seinäjoelle. Pekka ja Iika on kyllä nuhaisia, mutta mun on pakko päästä vähän reissuun. Eivät onneksi ole kuumeessa kuitenkaan.



Iika oppi eilen yhtäkkiä kunnolla jokeltelemaan. Kylläpä on sitten juttua piisannutkin: ättättättät....

Ja Pekka puhuu melkein koko ajan. Toki joitain kirjaimia vieläkin puttuu, mutta kyllä on koko perheen ollut nyt kiva seurata, kun toisella on kans niin paljon asiaa, kun sanat rupes viimein paremmin löytymään.



Lilalle vielä, että onpa Rosalla taas hurjat reaktiot :( Ootko kokeillu niitä tumppuja? naapurissa tosiaan vielä 2v neitillekin laitetaan välillä lakanakankaiset tumput maalarinteipillä puseron päälle, ettei pysty niin raapimaan ja pystyy kuitenkin leikkiä.



Siskoni sanoi,että on mainostanut nyt monille lactophilus-maitohappobakteereja, kun niistä on ollut pojalle niin hyvä apu vatsavaivoihin. Ja moni on sanonut,ettei oo moisista kuullutkaan.



Iika itkee. Pitäis vielä tiskatakin ennen nukkumaanmenoa. Palailen loppuviikolla asialle



T@hti