^^LOKAkuiset tiistaina^^

Täällä voidaan aikasta huonosti eli pahoinvointi on ottanut vallan. Akupunktiotakin on jo kokeiltu, mutta ei tunnu oikein auttavan. Olen käynnyt jo 2 kertaa.



Kävin viime viikolla alkuraskauden ultrassa ja siellä saikin vähän voimia oksentamiseen eli sydämmen syke näkyi.

Raskaus olikin viikon pitemmällä, mitä kuukautisista laskettuna eli uusi LA olis 8.10. Joten ei se miun pahoinvointi alkanut viikkoa aikasemmin, kuin esikoisella vaan just samalla viikolla.



Välillä tihrustan itkua tän oloni kanssa, mutta onneks mies on ollut hyvin tukena eli huolehtii esikoisesta ja siinä sivussa kodista. Minusta ei ole enää mihinkään:(. No toivotaan, että tämä loppuu joskus. Töissä oon toistaseks vielä ollu, mutta eihän tässä paljon työn teosta mitään tule, kun oon yli puolet ajasta vessassa. Ensiviikon olen lomalla, sen voimalla sinnittelen tämän viikon.



Täällä olis muuten myös yksi sektio äiti, joudun sektioon perätilan vuoksi.



Tässä tärkeimmät.



Voimia kaikille ja onnitteluja plussanneille!



Mammana

Tuskien taivalta ollut tämä päivä! Uutulle ja muille kaipaaville ;) voin oloni lahjoittaa mielihyvin.. mihinkään ei pysty ja löhöily tuntuu vaan pahentavan, päätä ei auta liikutella ettei nouse ylös :( Joten Miili83 -nyt tuntuu siltä etten pärjääkään. Voi vietävä, mitä me keksitään? Oon hoitovapaalla ja lapset pitää jaksaa ruokkia ja ulkoiluttaa.. Lohtuhalauksia kaikille pahoinvoiville!



Rosena -mä olen ollut esikoisesta perhehuoneessa synnytyksen jälkeen ja muista tavallisessa. Olihan siinä eroja mut toisaalta oon halunnu heti kotiin kun vaan mahdollista kun en osaa nukkua, eli siinä mielessä sama. Seura oli mukavaa kyllä.



Mi11mille onnittelut ultrakuulumisista!



Keskenmenoa pelkääville lohtua ja mielenrauhaa sekä onnea matkaan.



Akaasia -mulla samanikäiset isot eli 5 ja 3, ja pienin 1v5kk. Kerroin jo ja kovasti odottavat ja juttelevat asiasta. Suhtautuminen oli siis mukavaa mutta aika voi käydä vielä pitkäksi.



Nyt on pakko mennä. Kulu viikko kulu..



Ä, pojat ja pömppis rv 9+1

Enpä olekaan muutamaan päivään ehtinyt koneelle kirjoittelemaan. Viikonloppu vierähti töiden merkeissä ja eilinen meni niin, että ei meinannut perässä pysyä.



Eilinen oli mullakin sellainen yöks-päivä, mutta taisi pahaan olla muut syyt kun raskaus. Joskus kun joku asia oikein hermostuttaa niin mulle tulee huono olo ja eilen oli sellainen tapaaminen joka kovasti koskettaa meidän perhettä tulevaisuudessa ja se jännitti niin maan vietävästi. Mulla oli varattu ultra keskiviikoksi, mutta se peruuntui sairastapauksen vuoksi. Otin sitten riskin ja mentiin ultraan jo eilisiltana. Vähän kyllä jännitti, että löytyykö sieltä mitään. Painajaisiakin olin jo sykkeettömyydestä ja tuulimunista nähnyt. Helpotus oli melkoinen kun kohdusta löytyi pikkiriikkinen sikiö ja sydän sykki mallikkaasti. Sitä tunnetta on melko mahdoton kuvata, mutta kylläpä se oli taas jotakin uskomatonta. Meidän isukkikin oli niin polleeta siinä ruudun vieressä ja hymyili vain sanoen, että tämä on sitten viimeinen. Sikiön koko vastasi viikkoja ja kun tarkemmin kalenteria tutkin niin mun vikat menkathan alkoi 13.1 joten la on ultran ja menkkojen mukaan sama eli 20.10.



Tänään on vointi ollut oikein hyvä pahasta olosta ei tietoakaan. Vatsa on kyllä varsinkin iltaa kohden niin turvoksissa, mutta kuulunee asiaan. Mullahan tulee sitten aika aikaisessa vaiheessa näkymään raskaus kun tässä alvariinsa on viime aikoina oltu raskaana. Töissä jouduin sitten paljastamaan esimiehelle tämän salaisuuden sillä kovasti perjantaina alkoi tivata milloinka kesälomani aion pitää. No eipä ole kauheesti väliä kun on huikeat neljä päivää lomaa. Sanoin vaan, että aivan sama mihin laitat kun jos kaikki menee hyvin niin jään joka tapauksessa syyskuun puoliväliin mennessä taas pois. Hieman oli hiljaista naista vaikka olin jo tätä työpaikkaa hakiessani sanonut, että lapsilukumme ei ole välttämättä täysi. Keäsloma on sitten juhannusviikolla ja onhan se kiva tietää etukäteen, että juhannus on ainakin vapaa ja voidaan viettää se mökillä.



Sektioista on ollu listalla kovasti puhetta. Siihen en itse osaa ottaa mitään kantaa kun kaikki lapseni ovat syntyneet alateitse. Keksustelua on kuitenkin mielenkiintoinen seurata. Eräällä hyvällä ystävälläni on kolme lasta joista ensimmäinen leikkaus tuli pitkittyneen synnytyksen takia, toinen sitten perätilan vuoksi ja nyt tämä viimeinen sitten muuten vaan suunnitellusti. Jollain tasolla hän kokee olevansa epäonnistunut äitinä kun ei ole pystynyt alakautta lapsiaan synnyttämään. Mun mielestä tavalla ei ole merkitystä vaan sillä, että maailmaan saadaan terveitä ja hyvinvoipiv vauvoja.



Nyt on lähdettävä viihdyttämään noita pikkuriiviöitä jotka pistää kohta koko olkkarin ihan hyrskyn myrskyn.



Vaahtis ja " Aarre" rv 6+3

Täällä onkin ollut puhetta noista synnytyksistä niin minulla on kaksi tosi helppoa synnytystä takana. Eli esikoisen synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta laskettuna 5h20 min,eli tuli todella nopeasti,supistukset sitä mukaa oli sit helvetillisiä, mut epiduraalin sain vasta kun olin jo 10 cm auki kun eivät mokamat uskoneet et ponnistuttaa. No se sit vielä hidasti ponnistusvaihetta,joka oli minun mielestä koko synnytyksen kamalin vaihe,alapäähän tuli varmaan 20 tikkiä,mut ei paljon kyllä menoa haitannut.

Sit tytön synnytys kesti eka supistuksesta papereiden mukaan 1h50min,joten luomuna mentiin ja ei edes kokoaikana tullut kipeitä supistuksia,mut kun oli tiedossa et voi tulla hurjaa vauhtia, niin olivat käskeneet lähteä näytille heti kun siltä tuntuu.No kun sitten alkoi kiristellä aika kovaa vatsa nahkaa niin mehän lähettiin onneksi. Itse olisin jäänyt kotiin vielä odottelemaan kipeitä suppareita,mut mies onneks pakotti lähtemään heti. Silloin oli meiltä synnärille vielä vajaa 50 kilsaa matkaa.Niin ja tikkejä tuli yksi ihan vain varmuudeksi.

Joten odotettavissa on et saattaa tulla todella nopea synnytys tämän kolmannen kanssa,joten ampulassilla varmaan lähdettävä sitten sairaalaan,kun nykyään synnärille meiltä matkaa yli 60 kilsaa.

Täällä sit oikeestaan tänään pahoinvointi nostanut päätänsä,onneksi meni ohi kun oltiin ulkona lasten kanssa. Mut nyt taas sellainen lievä ellotus päällä. Joten melko varma olo on tämän raskauden kanssa,jota minulla ei ole ollut yhdenkään keskenmenneen raskauden kanssa ollut,ja niitä tosiaan on kolme peräkkäin ollut minulla nyt.Kaksi rv 9 ja yksi rv 4-5. Mut nyt tosiaan on sellainen olo et tämä raskaus menee loppuun saakka,toivottavasti tunnot pitää paikkansa.

ULTRASSA on moni saanu hyviä uutisia, hyvä niin ja onnittelut tietty!



SYNNYTYKSESTÄ

SYNNYKYSESTÄ viel sen verta että miulakaan ei ole kokemusta sektiosta mutta mielelläni olen teidän juttuja lukenu, eihän sitä koskaan tiedä miten tää kolmas sit menee. Alateitse toivon kyllä tämänkin tulevan.. se on jännä juttu mut mie olen jääny tohon synnyttämiseen koukkuun :). Raskaanaolosta en niinkään perusta, mutta se synnyttäminen ja etenki ne viimeset päivät rv 41 jälkeen kun oikeesti odotetaan sillä ISOLLA OOOOlla kun ketään ei näy ei kuulu... hitsi se on jänskää aikaa.



Jos vanhat merkit paikkaansa pitää niin miula tuo raskauspahoinvointi iskee n viikon kuluttuu ja voin kyllä sitten luovuttaa oman oloni ihan kenelle tahansa, ei oikeen hotsita voida pahoin ja pestä samalla paria kakkapyllyä tai notkuu pulkkamäes :S. No mutta aika aikaansa kutakin.



jaahas gotta go

Huh olipa reissu. Neuvolassa oli vähissä henkilökunta niin tuuraamassa oli eläkeläinen vanha neuvola täti. Oli kyllä todella mukava mutta reissussa meni 2 tuntia. Olin jo nälkäkuoleman partaalla ja kun asiat oli ennestään aikas tuttuja niin aika turhauttavaa.

No onpahan käyty.



Ja huomenna pääsen varaamaan np ultraa. =)

Menee siis 3-6 viikon päähän. Miten sitä jaksaa odottaa.

No onhan se kiva kun saa edes sen ajan jota sitten voi kuumeisesti odotella.



Nyt taas niistämään nenää. Tästä flunssasta ei taida loppua tulla ollenkaan.



Tsirppana rv 8+3

Minä olen viime ajat taustaillut. On ollut niin kiireistä, että olen iltaisin vain lukenut palstaa mutten ole jaksanut itse kirjoittaa. Ehkä myös raskaus väsyttää, kun illalla olisin valmis nukkumaan jo klo21.



Minä olin myös tänään ensimmäistä kertaa neuvolassa. Mieheni oli myös mukana. Näin ensikertalaiselle sieltä tuli paljon hyödyllistä tietoa. Minun pyynnöstäni yritimme kuunnella myös sydänääniä, mutta ei niitä vielä kuulunut. Yritetään uudelleen parin viikon päästä lääkärissä. Ensimmäinen ultra on vasta maaliskuun lopussa. Tuntuu, että siihen on niin pitkä aika. Mutta tulihan tämä neuvola-aikakin nopeasti kaiken kiireen keskellä. Opiskelen, teen lopputyötä ja käyn töissä joten tekemistä riittää...



Monella on ollut pahoinvointia. Minulla ei ole ollut ainakaan vielä pahoinvointia. Saa nähdä tuleeko ollenkaan. Huomenna alkaa jo rv 10 :) Välillä aamuisin ei oikein maistu ruoka ja alkaa heikottaa jos ei syö riittävän usein. Rinnat ovat myös kasvaneet yhdellä kuppikoolla. Pitäisikin mennä alusvaateostoksille...



-Nelli rv8+6

Voi tätä ellotusta...välillä ihan hyväkin olo ja sitten taas iskee oksetus. Ei tosin ole tarvinnut pönttöä halailla mutta tämä olo on vaan ympäri vuorokautista. Mitä ihmeen aamupahoinvointia muka =) Kahdessa aiemmassakin on vajaa kolmeviikkoa (n.5-8+) ollut ympärivuorokautinen huono olo. Nyt tosin oireilu alkoi jo ennen testiä...Esikoisesta en oksentanut kertaakaan, tokasta kerran, jos tästä sitten kaksi. Mutta väsymys ja oksetus olivat niin kamalat ettei pystynyt kuin makaamaan, nukkumaan ja voivottelemaan =) Ruokaakin sai menemään yhden lusikallisen jugurttia/päivä... Onneksi on hiihtolomien aika niin ei tarvi olla montaa viikkoa pois koulusta...



Synnytyksestäkin oli paljon juttua. Minulla on kaksi alatie synnytystä ja se puuha on sitten mukavaa! Ainakin olen kokenut sen niin kun kaikki on mennyt suhteellisen hyvin ja mukavassa ajassa. Esikoinen 6,5 tuntia ja toka 7,5 tuntia. Ei siis lyhentynyt tuo synnyksen kesto, tämän kanssa taitaa sit tulla 8,5 tuntia.



Oikeasti toivon että tämäkin syntyy alateitse, mutta sektio käy siinä tapauksessa jos tilanne vaatii. Eipä tuota asiaa kannata hirmu paljon vielä pohtia, muuten tulee lisää paineita.



Kuinkahan paljon sitä painoa nyt ehtii kertyä, edellisillä kerroilla noin 12kg. Tupakkalakko on tähän mennessä tuonut melkein viisikiloa lisää!!! Ehkä tämä jatkuva nälkä ja etomisen pois pitäminenkin ovat ehtineet tuoda osan tuosta. Mitähän kevyttä sitä keksisi suuhunsa laitettavaksi, joka pitäisi nälkääkin poissa ja olis helppo kuljettaa taskussa mukana???



Neuvolan sain varattua parin viikon päähän...Ja sinne ultraan on vielä matkaa toiset kuusi viikkoa, tuntuu olevan vielä valovuosien päässä tuokien hetki. Onnea niille jotka ovat se n pienen ihmeen nähneet jo. Ja toivottavasti keskenmenoa pelkäävien pelot ovat aiheettomia!(itse yritän olla ajattelematta koko mahdollisuutta...)



moonshine 6+0

Nyt on alkuraskauden ultrassa käyty, yksi asukas löytyi, mittaa 10 mm :o) Kävin Tampereella Koskiklinikalla paljon kehutulla Tuukka Tarkkilalla, joka oli kyllä hiukan liian höperö minun makuuni. Mutta onneksi kaikki tarvittava näkyi eikä hintaa ultralle tullut ihan sitä etukäteen luvattua 100 euroa, vaan 75.



Ällötystä on kehissä, kahvia en pysty juomaan etenkään aamulla, myös valkosipuli ällöttää. Ja jonkinlaista närästystäkin (tai pikemminkin sellainen palan tunne kurkussa) on ollut, en ymmärrä miten se jo näin aikaisin voi alkaa? Olen luullut että se johtuu siitä kun kohtu painaa vatsalaukkua. Ja ilmeisesti raskauhormonit alkavat jo löystyttää niveliä, sillä lonkka on kipeä ja liitoskipujakin on välillä, vihloo hiukan. Hassua kun tuntuu siltä kuin olisi viimeisillään raskaana :o)



Synnytystapa minulla on tällä kertaa todennäköisesti sektio, sillä takanaon jo kaksi sektiota: esikoinen kiireellisenä ja kakkonen suunniteltuna. Ei se mitään, ihan tyytyväinen olen. Toivuin nopeasti (tosin kuopuksen jälkeen sain haavatulehduksen) ja sektiot ovat olleet ihan ok kokemuksia. Taysissa saa hyvin kivunlievitystä (kipupumppu) ja vauvankin saa heräämöön ensi-imetykselle. Ja tällä kertaa mieskin pääsee isyyslomalle, hän kun siirtyy yrittäjyydestä paikkoin takaisin toisen palvelukseen, ihanaa!



Tällaisia kuulumisia tällä kertaa

Herkkupupu 7+3

Tohtiikos sitä uutena.vasta tänään plussanneena tuppautua vielä joukkoon=) Kovasti on etovaa oloa täälläkin päin ja VÄSYMYSTÄ!! Esikoisen kanssa kun päivän veuhkaa,niin jo klo 20 illalla olisi ihan valmista kauraa sängyn pohjalle...



Kovasti jänskättää....edes miehelle en ole saanut kerrottua asiasta...täytynee rohkaistua tässä illan mittaan!



kiiuli

Tervetuloa uusille mukaan :)



Ei sitten pitäis missään mennä mainostamaan, että oireet on pieniä. Tänä aamuna ku heräsin niin piti juosta vessaan oksulle :( mä en oo koskaan oksentanu samanlaisella vauhdilla ja kyllä oli kamalaa... Koko päivän yökkäilly ties mille, pahin kyllä varmaan oli ku oli eilisen kalanpaiston jälkeen jääny kalanrasvaa uunin pohjalle ja se rupes käryämään ku laitoin uunin päälle *yöks yöks* Kakkavaipan vaihtaminenkin käy työstä, " onneks" torstaina alkaa työt niin kakkavaippoja ei päivällä näy =D Todellakaan ei voi puhua aamupahoinvoinnista, huimausta ja väsyä kun lisäks pukkaa niin ihan mielenkiinnolla odotan torstaista työpäivää :(



Synnytyksestä ollu juttua, ei oo käyny täällä mielessä ollenkaan vielä. Esikoisen synnytys oli 12 tunnin kestänyt alatie, jossa kokeiltiin ilokaaust, akvarakkulat (EI enää koskaan), suihkut, epiduraalit... eppari tehtiin ja imukupilla autettiin ulos. Silti haluan vielä synnyttää, mä kammoon leikkauksia. Kystaleikkaus on vielä kauheana muistona takaraivossa ja siinä ei edes mahaa avata :o



Painoa kerty edellisessä raskaudessa kiitettävät +20 kiloa, että eiköhän sitä kerkee vielä kertyä tässäkin :)

Nyt illalla jo turvottaa niin että masu näkyy ihan selvästi :) onneks ei päivällä oo turvotusta niin pystyy vielä pitämään tämän matkustajan salassa ;)



Mä en jaksa odottaa, että pääsen ultraan viikonpäästä torstaina katsomaan josko tuolla joku matkustaa mukana :)



Muitakin opiskelijoita näytti olevan, ite käyn töissä, opiskelen AMK:ssa ja yritän vielä tehdä opinnäytetyötä (tosin palautan vasta syksyllä) niin ja olis ne häätkin vielä tiedossa =) tekemistä riittää, ei tuu aika pitkäks ku esikoisen kanssa viettää kaiken vapaa-ajan. Kouluhommat teen sitten illalla ku pikkumies nukkuu :)



B-E rv 5+6 (ihanaa huomenna alkaa 7. viikko =) )

Heippa,



tänään oli eka neuvola. Neuvolatäti oli oikein mukava ja hyvää tietoa tuli. Np-ultra on kuun lopussa ja siitä sitten alkaa pikku hiljaa olla tiheämmin toimintaa.



Äkkiä se aika tähän asti on mennyt. Toivotaan et se menee jatkossakin. Vatsa on kovin turvoksiin ja ilmavaivoja riittää.... : )



Kiva että tänne on tullut taas uusia, tervetuloa!



Mullakin koulu (amk) vie voimia ja siksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Huomenna lähen hieman etukäteen hiihtoloman viettoon. Jippii.



Vointeja kaikille!



Rv 8+4

Siis tarkoitin että np-ultra on maaliskuun lopussa. Tää raskauden tuoma hajamielisyys on kyllä hassu juttu!

Heippuli lutuset.



Kyllä on ihme, jos Suomen väliluku ei lisäänny tuplalla lokakuussa!! ;) Onnea siis uusille ja tervetuloa mukaan.



ÄLLÖTYS...tiedetään mitä se on!! Mulla kuvotusta 24/7. Jos tuliski oksut mutta ei. Kahvi on ehdottomasti pannassa, samoin kala...jäin nyt töistäkin pois pariksi päiväksi, että saan huilattua ja kerättyä voimia..ei oikein järkeä, että koitan pinnistellä hulluna 8 tuntia ja sitten makaan kuolleena sohvalla..joten toivotaan parin päivän auttavan.

VÄSYMYS...on tääläkin totaalista..mikään uni ei tunnu riittävän ja päivät menee kuin pilvessä...tiedetään, se helpottaa ja sitä tässä odotellessa...



Tsemppiä kohtalosisarille....päivä kerrallaan



Katarina+ Ritu 7+2

Onpa kiva lukea teidan juttuja, kiva tietaa, etta on kanssasisaria taman pahoinvoinnin ja jarkyttavan vasymyksen kanssa : ) On juu aika hankala, kun on tottunut tyopaivan jalkeen tekemaan kaikennakoista, mutta nyt ei vaan energia riita muuhun kuin sohvalla lojumiseen. Onks se nyt sita, etta nyt ollaan ensihuuma ohitettu ja jysahdetty tahan raskauden arkeen ja siihen paalle viela fyysinen pahoinvointi? Mulla alkaa kohta iltaopinnot tayden tyopaivam jalkeen, joten ohoho, mitenkahan tassa jaksaa. Kylla vahan kateellisena kuuntelen teidan neuvolasysteemeja, joista en ikina paassyt nyt sitten nauttimaan, vaikka veroja Suomeen maksoinkin monta vuotta ennen USA:n muuttoa. Taalla kaikki toimii vakuutusperiaatteella ja koko terveydenhoitosysteemi on tyonantajien harteilla. Tyonantaja tarjoaa (n 100$ kk maksua vastaan) sairausvakuutuksen, joka sitten korvaa osan terveysmenoista. Siis osan! Esim. meidan perhelle omavastuu on 3000$ koko vuoden osalta ja lopuista maksetaan 90%. No, " onneksi" se 3000$ on jo kulutettu 2-vuotiaan tyraleikkuksessa, josta kokonaislasku oli 8900$. Nyt pitais siis loppu olla 90% vakuutettua. Niin, ja tama on todella HYVA vakuutus, useimmilla vakuutuksilla kaikista kuluista korvataan vaan 50%, joten esim. oikein vakavan leikkauksen ja pitkan sairaalassaolon lasku voi hyvinkin huidella 100 000$ luokkaa, eipa paljon naurattaisi¿ No, en tieda kiinnostiko tama ketaan, mutta pointti on siis, etta olkaa onnellisia kuinka hyvin siella on terveydenhoito hanskassa. Tama on suurin miinus, mika taalla USA:ssa asumisessa on ja hapeatahra mielestani muuten oikein dynaamiselle valtiolle. Taalla on hyva asua, jos on terve ja tyollistetty, muuten voi olla aika hankalat olot. No, se miten tama terveysjarjestelma nakyy tassa raskausajan hoidossa on se, etta vakuutus korvaa vain minimin, mika tahansa " ylimaarainen hompotys" , esim. niskapoimu-ultra menee omasta pussista. 500$, kiitos, niin saatte tietaa ajoissa onko lapsenne terve! Eka ultra taalla on vasta viikolla 22!!!! Taidamme kylla pulittaa tuon 500 taallaa kiltisti, mutta kylla harmittaa. Tanaan ekassa laakarintarkistuksessa laakari kylla tunnusteli kohtua ja totesi, etta ihan oikein on kasvanut, joten ei kai tassa kamalan huolissaan pida olla¿

No, sori negatiivisesta amerikan terveydenhuoltoa morkkaavasta viestista. Muuten siis ihan oikeasti tykkaan asua taalla, ja olen jopa ottanut kansalaisuuden.

Toivottavasti saatte olon helpottumaan. Mulla auttaa: Piparminttutee, inkivaaritee (raakaa inkivaaria kuuman veden ja hunajan kanssa), supertuliset kanelipommikarkit (amerikan turkinpippuri). Niin ja ruispaloja tekee kamalasti mieli, mutta niita ei taalta saa.



Mamma07

Vko 8 + 4

Onpa kiva lukea teidan juttuja, kiva tietaa, etta on kanssasisaria taman pahoinvoinnin ja jarkyttavan vasymyksen kanssa : ) On juu aika hankala, kun on tottunut tyopaivan jalkeen tekemaan kaikennakoista, mutta nyt ei vaan energia riita muuhun kuin sohvalla lojumiseen. Onks se nyt sita, etta nyt ollaan ensihuuma ohitettu ja jysahdetty tahan raskauden arkeen ja siihen paalle viela fyysinen pahoinvointi? Mulla alkaa kohta iltaopinnot tayden tyopaivam jalkeen, joten ohoho, mitenkahan tassa jaksaa. Kylla vahan kateellisena kuuntelen teidan neuvolasysteemeja, joista en ikina paassyt nyt sitten nauttimaan, vaikka veroja Suomeen maksoinkin monta vuotta ennen USA:n muuttoa. Taalla kaikki toimii vakuutusperiaatteella ja koko terveydenhoitosysteemi on tyonantajien harteilla. Tyonantaja tarjoaa (n 100$ kk maksua vastaan) sairausvakuutuksen, joka sitten korvaa osan terveysmenoista. Siis osan! Esim. meidan perhelle omavastuu on 3000$ koko vuoden osalta ja lopuista maksetaan 90%. No, " onneksi" se 3000$ on jo kulutettu 2-vuotiaan tyraleikkuksessa, josta kokonaislasku oli 8900$. Nyt pitais siis loppu olla 90% vakuutettua. Niin, ja tama on todella HYVA vakuutus, useimmilla vakuutuksilla kaikista kuluista korvataan vaan 50%, joten esim. oikein vakavan leikkauksen ja pitkan sairaalassaolon lasku voi hyvinkin huidella 100 000$ luokkaa, eipa paljon naurattaisi¿ No, en tieda kiinnostiko tama ketaan, mutta pointti on siis, etta olkaa onnellisia kuinka hyvin siella on terveydenhoito hanskassa. Tama on suurin miinus, mika taalla USA:ssa asumisessa on ja hapeatahra mielestani muuten oikein dynaamiselle valtiolle. Taalla on hyva asua, jos on terve ja tyollistetty, muuten voi olla aika hankalat olot. No, se miten tama terveysjarjestelma nakyy tassa raskausajan hoidossa on se, etta vakuutus korvaa vain minimin, mika tahansa " ylimaarainen hompotys" , esim. niskapoimu-ultra menee omasta pussista. 500$, kiitos, niin saatte tietaa ajoissa onko lapsenne terve! Eka ultra taalla on vasta viikolla 22!!!! Taidamme kylla pulittaa tuon 500 taallaa kiltisti, mutta kylla harmittaa. Tanaan ekassa laakarintarkistuksessa laakari kylla tunnusteli kohtua ja totesi, etta ihan oikein on kasvanut, joten ei kai tassa kamalan huolissaan pida olla¿

No, sori negatiivisesta amerikan terveydenhuoltoa morkkaavasta viestista. Muuten siis ihan oikeasti tykkaan asua taalla, ja olen jopa ottanut kansalaisuuden.

Toivottavasti saatte olon helpottumaan. Mulla auttaa: Piparminttutee, inkivaaritee (raakaa inkivaaria kuuman veden ja hunajan kanssa), supertuliset kanelipommikarkit (amerikan turkinpippuri). Niin ja ruispaloja tekee kamalasti mieli, mutta niita ei taalta saa.



Mamma07

Vko 8 + 4

tuli virheilmoitus, etta viesti ei mennyt perille,joten laitoin uudestaan. oli kuitenkin mennyt! Sori!