^^LOKAkuiset tiistaina^^

yksikätisenä täs kirjottelen, joten ei ny ole isot kirjaimet käytös...



viime yö meni pääasias valvoessa, muksut nukku ja minnuu väsytti ihan hirveesti, mut en vaan sammunu.. aamuyöstä alko sit vähän etoa kun maha oli tyhjä, mut vielä säästyin ykältä..



jotain miun piti kommentoida, mut en vaan muista mitä.



väpä ja touho 6+6

Itse nukuin oikein hyvin koko yön näin unta tulevasta vauvasta joka unessa oli tyttö,sillä ei ollut vaatteita eikä mitään tarvikkeita kun en ollut uskaltanut niitä mukamas ostaa,aika hauska uni.

Väsyttää kamalasti ja rintoja särkee,koulunkäynti ei huvita oikein enää kun tunneilla väsyttää ja välillä etoo.

nyt menen kahvin keittoon.



Bloom rv tasan 7(kivaa kun vaihtui taas:)).

Kuvottaa, oksettaa, yrjöttää... Tätäkö mä toivoin?? No, saamani piti. Eilen aamulla oli vielä ihan ok olo, mutta kun hain naapurista tilaamani Partylite tuoksukynttilän, niin se oli sitten menoa. Vajaa kuukausi sitten tilausta tehdessäni kynttilä tuoksui ihanalta, mutta nyt se kyllä päätyi perimmäiseen kaapin nurkkaan. No, sitten kauppareissulla alkoi taas tehdä pahaa, varsinkin lihaa ostaessani. Hyvä etten oksentanut kassalle. Kotiin päästyäni olo taas parani, mutta jauhelihaa paistaessani oli taas suorastaan pyörryttävä olo. Ruokalepo auttoi, kahvi pahensi.. Tää on yhtä vuoristorataa! Terveellisesti olen kuitenkin syönyt, liikunta saattais auttaa oloa mutta kun ei jaksa.



Onko muilla käynyt niin, että miehestä on tullut suorastaan ylihuolehtiva? Mun mies on ainakin seonnut, se teki mulle jopa aamupalaa! Lisäksi hän on erittäin ihastunut mun uusiin uhkeisiin muotoihini ;) (Oikeesti joudun varmaan ihan lähiaikoina uusimaan rinysikat, ei mahdu enää entiset kunnolla päälle.) Ja lisäksi meidän seksielämä on vilkastunut ihan älyttömästi, tosin eilen ei paljon naurattanut, kun alamaha kipeytyi tosi paljon sen jälkeen ja alkoi oksettaa ja pyörryttää. Pelästyin todella, että olenko saamassa keskenmenon tai jotain!? Mutta arvatkaas mitä, ne olikin vaan ilmavaivoja :) Sori tää selostus, mutta se oli itseasiassa aika hupaistaa! Mitähän tässä vielä joutuukaan kokemaan??



Tintti rv 6+4

TINTTI: hihii, saat kuules kokee vielä paljon mie lupaan :D...



MIES ei ole ylihuolehtiva.. äskönki romanttisesti totes et katotaan vaan niin paisut tässä raskaudessa kun kahdes ekas pääsit vähil kiloil :P.. no joo, sillä kyllä on vielä asian sulatteluvaihe päällä, joten en odotakaan mitään huolehtimisia, sillä riittää aikas paljon muutakin mietittävää...



BLOOM saanko utsia mitä opiskelet tai missä (yliopisto, amk...?)? Mie olen nyt vanhempain vapaalla, opiskelen amkssa, ja kauhukseni sain huomata et tää raskaus on kolmas tän koulun aikana, taitavat antaa miule potkun persuuksille ennnen ku olen edes lähellä valmistumista :S



RATTAAT meillä on vm -04 emmaljungat ja kovalla kopalla.. sitten löytyy vm -99 osan gemini peräkkäin istuttavat tuplat, ne on ostettu käytettyinä ja tykätty ollaan... Nyt vaan tulee niiiiin pieni ikäero että nuo peräkkäiset ei sit välttämättä pelitä niin hyvin kun niissä ei edes pysty kunnon asennos nukkuu... mutta uusia ei osteta..



palaa taas myöhemmin terrorisoimaan pinoa...



väpä

Mimm.u: Hatanpään alueella oleillaan..



Onko kenelläkään näin alusta jo selän kanssa ongelmia? En siis tiedä liittyykö tämä mitenkään raskauteen. Selällään on melkein mahdotonta maata, selkään ei varsinaisesti satu vaan ärstyttää, tuntuu kuin joku nikama olisi pullistunut.. helpottaa kun selän alle laittaa oman käden. Omituista. Jonkunasteista puutumista on myös havaittavissa.



AnskuTre rv 6+0

Tervetuloa uusille, kylläpä meitä riittää. Viime viikolla taidettiin jo taivastella, että mahdutaanko kaikki synnäreille sitten lokakuussa.



Ensikertalaisille neuvolasta: Ekalla kerralla tosiaan täytetään lappuja, kysellään taustoja jne. Lisäksi otetaan pissanäyte, verinäyte, hemoglobiini, paino ja verenpaine. Nämä tarkastetaan verinäytettä ja hemoglobiinia lukuunottamatta joka käynnillä (hemoglobiinikin otettiin minulta eka raskaudessa joka kerta, kun alarajoilla olin). Lisäksi sieltä saa mukaan kaikenlaisia esitteitä ruokavaliosta, liikunnasta, odotuksesta ym. Ylipäätänsä meillä ainakin on eka käynnille varattu runsaasti aikaa, että kaikenlasita voi kysellä ja ehtii keskustella.



Jatkossa sitten myös kuunnellaan sydänääniä, mittaillaan kohdun kokoa, ja loppuvaiheessa arvioidaan tulevan lapsen kokoa ja tarjontaa sekä lapsiveden määrää. Käyntejä tosiaan kertyy. Meillä muistaakseni n. viikolle 25 asti käytiin 4. viikon välein, viikot 25-35 kahden viikon välein, siitä eteenpäin viikon välein, ja jos menee yli la:n, niin sitten 2 kertaa viikossa, ennen kuin seuranta siirtyy sairaalaan mahd. käynnistystä varten.



Tulipas pitkä ja tylsä sepostus niille, kenelle homma on tuttua, mutta toivottavasti ne, keitä asia kiinnostaa ja se ei ole niin tuttua, saivat jonkunlaisen yleiskuvan.



Sitten myös minä kehun miestäni. Kyllä se passaa, minkä ehtii, ja palkintoakaan ei heru, kun olen kaikkein huonovointisin juuri illalla (seksirintamalla on siis aika hiljaista). Ruokaa tekee ja tarjoilee, ja esikoista hoitaa. No, ruoan osalta pääsee kyllä helpommalla kuin esikoista odottaessa. Silloin tilasin syötävää pari kertaa yölläkin. Nyt kunhan illalla pahassa olossani nukahdan, niin hyvin aamuun selviän, ja aamulla vielä töihinkin, missä vasta syön aamupalan.



No, pitää kai tehdä tilaa muillekin ja jatkaa hommia.



-Ja_me rv 9+4

Täällä kanssa selkä temppuaa,on tehnyt sitä alusta saakka. Ja lonkat myös laulaa aavemariaa. Täällä ihan selvästi alkaa pahoinvointi vaivata piakkoin,hajut jo käy nenään niin että saa yökkäillä.

Varsinkin omat naama rasvat ja muut haisee pahalle. Ja tavan saippua yök. Eilen neuvolasta sanoivat et se on todella hyvä merkki kun mulla näitä menkkakipuja ollut paljon alusta saakka myös. Ja tuleekos muilla valkkaria oikein tulvimalla välillä? Minulla tosiaan tuntuu et saa vaihtaa kokoajan pikkuhousun suojia kun ne on ihan märkänä. Mut kestän kyllä mitä tahansa ,kuhan toi vauvan alku vain pysyy mukana:)

Tari rv 5+4

Joo, mullakin selkä ja lonkat kipeät, erityisesti oikealta puolelta. Ennen ekaa ultraa selkäkipu oli todella kovaa, ja sain jopa päähäni, että on kohdunulkoinen. No, mielikuvitusta onneksi. Valkkaria myös piisaa, tosi sitä on riittänyt viimeiset 15 vuotta.



Eilen illalla masu taas eli omaa elämäänsä. Sängyssä, kun sellälläni makasin, niin mahaan nousi kupla, siis paisui ihan siinä silmissä ja kädelläkin tunsi, supistukselta ei tuntunut. Taas kuvittelen liikkeiksi, vaikka ei tietenkään ole. Varmaan jotain suolen toimintaa, mutta minkäs mielekuvitukselleni voin..



-Ja_me (poistuu taas toistaiseksi)

Täällä on taas lähtenyt aamu laiskasti käyntiin! Huono olo yllättää aina kun maha pääsee tyhjäksi, pitää syödä ihan jatkuvasti jotain, silloin olo pysyy suht hyvänä. Yksi " oire" on kyllä vähän rasittava, nimittäin tämä vetämätön olo!! Tuntuu, etten saa tehtyä yhtään mitään, väsyttää ja tuntuu, että voisin vain maata sohvalla. Ei hyvä! Pitäisi nimittäin alkaa siivoamaan ja leipomaan pojan synttäreitä varten, ja muutenkin hommaa riitäisi ihan tehdä asti.



Toisaalta olo on ihan kummallinen, eilen kävin jumpassa illalla, ja olo oli oikein hyvä, jaksoin ihmeen hyvin tehdä kaiken, tosin hieman hidastin vauhtia. Ulkona on ihan pakko käydä joka päivä, muuten tuntuu, että tukehdun, nenä on tukossa kokoajan (tämä on ollut aina raskaana ollessa), joten raitista ilmaa on saatava!



Joku (anteeksi edelleen onneton nimimuisti!) puhui valkovuodosta, juu sitä kyllä on riittänyt täälläkin, vielä tässä raskaudessa ei mitenkään tolkuttomasti, mutta aiemmissa en voinut olla hetkeäkään ilman pikkuhousunsuojaa:( Varsinkin vähän myöhemmässä vaiheessa..Ei kiva!



Synnytyksestä oli näköjään eilen ollut puhetta, tai siitä, että joko se on käynyt mielessä. En ole miettinyt sitä sen kummemmin, ainoa mitä vähän (taas) pelkään on sektio. Toivon kovasti, että saan taas synnyttää alakautta, minulla on joku kamala sektiopelko ollut aina (pelkään leikkauksia yleensäkin)! Olen varmaan vähän outo, kun yleisemmin kuulee puhuttavan juuri toisinpäin, mutta minkäs sitä itselleen voi..

Edelliset synnytykset on olleet täysin erilaisia, mitään muuta samaa ei ole ollut kuin lopputulos, ihana terve poikavauva:)



Esikoisen aikaan oli jos jonkin näköistä ongelmaa, piti käynnistää, oksitosiinitippaan jouduin, ja sitä kestikin lähes 16tuntia..vauvan sydänäänet romahti ponnistusvaiheen alussa, ja niinpä vauvaa vedettiin imukupilla, työnnettiin mahan päältä ja ponnistettiin sen mikä ehdittiin, onneksi saatiin vauva pian ulos. Vauva vietiin kyllä heti pois, piti hieman röörejä puhdistella, koska ehti niellä lapsivettä. Sitten laitettiin lämpökaappiin tarkkailuun vuorokaudeksi, mutta muuten oli kyllä ihan kunnossa:) Minulla olo oli harvinaisen heikko, verta meni ja olin valkea kuin lakana. Epiduraali oli, mutta se tuntui puuduttavan enimmäkseen vain jalat:( Eli pari vuorokautta meni hieman heikolla hapella.



Tuon esikoisen jälkeen hieman jännitin toista synnytystä, mutta se meni niin hienosti, että lähden levollisin mielin tähän kolmanteen!

Toista (myös yliaikainen) synnytystä aloiteltiin käynnistämään tabletilla kohdunsuulle, mutta välipäivänä lähti itestään käyntiin. En tarvinnut kivunlievitystä lainkaan, käveleksin vain ympäri synnytyssalia muutaman tunnin kuin hullu,varmaan jäi lattiaan urat:D

Mies katseli vieressä vähän pitkillä..sen verran kipeää teki, että kukaan ei saanut koskea, eikä puhua.

Ponnistustarve tuli tosi voimakkaana, ja vauva syntyikin parilla ponnistuksella! Sen jälkeen mies jäi tutustumaan vauvaan ja minä hyppäsin suihkuun, olo oli mitä mainioin! Suihkun ja syönnin jälkeen hipsin sitten vauvan kanssa osastolle:)



Huh! Anteeksi tämä megapitkä tarina, mutta nuo synnytyskertomukset eilen sai minutkin muistelemaan:)

Toivottavasti kukaan ei saanut traumoja tuosta minun kokemuksesta esikoisen aikaan..Synnytykset on tosiaan niin erilaisia aina! Jos jotakuta kovasti jännittää/pelottaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä pelkopolille, olen kuullut siitä paljon hyvää:) Ja tokihan oman terkkarin kanssakin kannattaa jutella, yksin mielessään miettimällä saattaa asiat alkaa paisua..



Jätän teidän nyt rauhaan;)



Vanile 7+2

Hei kaikille vaan. Ei ole vielä pahoinvointia ollut, mutta mieliala tuntuu kyllä heilahtelevan. Miehellä meni viikonloppu uutista ihmetellessä, mutta nyt jo alkaa päästä odotukseen mukaan. Meillä tuntuu eläimetkin vaistoavan raskauden. Koira ja kissat kaikki vain olisivat sylissä tai vieressä ja seuraavat koko ajan. On tää jännää =)



rv 5+3

Pepiliina

Tänään on taas epäilyjen päivä. Lievä huimauskin katosi eilen, joten nyt ei taas ole yhtään mitään oireita. Kahvi maistuu aamulla tyhjäänkin mahaan eikä pahaa oloa ole havaittavissa ollenkaan. Rinnat ovat ehkä aavistuksen turvonneet, mutta eivät arista yhtään. Mahassa ei tunnu mitään, muistelen että viime raskaudessa kuitenkin tuntui lieviä repäisykipuja ym. jo näin varhain (tai sitten muistan väärin). Mutta ei viimeksi näin oireetonta ollut edes tässä vaiheessa (vaikka suht helpolla muuten pääsinkin).



Joten, taas pelottaa tuulimunan mahdollisuus¿. Päätin, että ellei tämä tästä pahoinvoinniksi muutu, niin yksityiselle mennään ultraan. Eikös sitä 6+viikolla jo syke näy? Mutta taidan jättää sen 7+-viikolle ihan varalta ja vasta sen jälkeen soitan neuvolan. Toisaalta 6+4-päivänä olisi yksi iltatilaisuus, joten jos tämä paljastuu tuulimunaksi, voisin ¿rauhassa¿ juoda siellä eikä kukaan ihmettelisi mitään. Selvinpäin ja polttamatta on aika vaikea olla siellä, koska kaikki ovat tottuneet minulta toisenlaiseen käytökseen. Oho, tuo kuulosti siltä kuin yleensä ryyppäisin ja rälläisin urakalla, en sentään sitä tarkoittanut. Mutta uskaltaako tuossa 6+4 vaiheessa vielä paljastaa porukalle raskautta, jos tm epäilyttää edelleen¿



Oireet hohoi! Tännepäin! Jos jollain on ylimääräistä pahoinvointia, rintojen aristusta ja repöisykipuja, niin otan vastaan mielelläni! :)



Huhuilee Uutu rv 5+1





PS. Meillä ei mies kyllä reagoi mitenkään raskauteen, vaikka innoissaan on lasta ollut tekemässäkin. Hän ei luultavasti suurimmaksi osaksi edes muista minun tilaani....:) Turha odottaa tuolta suunnalta mitään erikoiskohtelua, lähinnä häntä vaan ärsyttää jos en jotain pysty tekemään... Että näin meillä...:| Mutta sellainen se on aina ollut, aika huono tajuamaan toisten ihmisten fiiliksiä.

Mulla tää pahoinvointi alkaa olla sietämätöntä.. voimia ei riitä normaaliin elämään lainkaan. Miten te muut olette pärjänneet pahoinvoinnin kanssa? Onko kukaan enää sairauslomalla??

Kävin neuvolassa viime viikolla ja sieltä laittoivat lähetteen akupunktiohoitoon.. auttaa kuulemma raskauspahoinvointiin. Mulla on aika tonne akupunktioon perjantaina. Toivottavasti se auttaa edes vähän!! Edessä olisi tärkeitä tenttejä ja vino pino kirjoja luettavana, mutta en vaan yksinkertaisesti pysty lukemaan tai käymään luennoilla, töihin menosta puhumattakaan..



Milli83 rv9+1

En näköjään ihan joka päivä kirjottele mutta ei se mitään. Tänään sentään kävin neuvolassa ja täällä meilläpäin ne ultraskin samalla. Eka kertaa siis näin vauvelin ja oli niin ihanaa!!! Kaikki oli kunnossa... sydän sykki ja liikkeitä näkyi paljon!! Koko oli 23 mm ja vastasi viikkoja 8+6 vaikka oikeasti olen ehkä jotain 9+2 tai jotain. Mutta mitä se haittaa... pääasia että kaikki okei. Ensimmäistä kun ootan niin oli koko neuvolakäynti ihan uutta mulle! Nyt vasta osaa iloita enemmän tästä odotuksesta kun tuli varmuus asiaan. On tässä monen viikon aikana kerennyt käydä monenlaista epäilystä mielessä.



Mitään pahoja oireita ei ole... tietysti väsyttää ja välillä heikottaa sekä hirveitä mielialan vaihteluita ja tunnekuohuja. Ja minulla myös selkäkipuja, yläselkä kipeytyy varsinkin liikunnan jälkeen. Onneksi olen päässyt urheilemaan ihan normaalisti etten paisu kovin paljoa kun tuota ruokahaluakin näyttää riittävän.



Tavaroiden hankinnoista olette puhuneet. Itellä on siitä hyvä tilanne että saan ostaa kaikki, koska mitään ei ole entuudestaan. Mutta meneehän siihen rahaa nyt enemmän kuin ehkä mahdollisesti? seuraavan lapsosen kohalla. Mutta lähemme kauppoihin vasta vähän myöhemmin että vielä en ole viitsinyt ostaa mitään.



Mutta nyt minun pitää tästä lähteä, fiilikset on taivaissa... Tuskin maltan odottaa että pääsen näyttämään miehelle vauvelin ultrakuvaa!



Palaamme siis asiaan!

Tiistaita kaikki lokalutuisten odottajat (mun mielestä tuo oli niiiiin ihana sana, että jäänee vakikäyttöön)!



Mulle tehtiin esikoisen kanssa hätäsektio. Poika oli perätilassa, sitä yritettiin kääntää, mutta turhaan. Yritin alakautta silti synnyttää (kun alkoi kaksi päivää ennen LA:ta syntyä), mutta mentiin loppusuoralla (poika oli jo puoliksi ulkona) sektioon. Oltiin siis sovittu itseasiassa seuraavaksi päiväksi sektio, jos sitä ennen ei ole itse ulos tullut.. Mulla on kans joku fiksaatio tuosta alakautta synnyttämisestä. Pelottaa että jos tuleva vauva ei tule alakautta, niin sen jälkeenhän ei kai alakautta saakaan synnyttää, koska kohtu ei kestä supisteluja.



Sektio tehtiin siis nukutuksessa ja yskiminen (nukutuksen jlk yleistä) oli kamalaa kun piti varoa tietty sektiohaavaa. Ja muutenkin haavan kanssa oli jotenkin vaikeampi kääntyä ja tehdä mitä vain. Toisaalta, en tiedä kuinka kamalaa on jalkovälin repeämisten kanssa elää.



Mulla esikoisen kanssa oli kamala alkupahoinvointi. Noin 10 viikkoa oksensin päivittäin, ei auttaneet b-vitskut tms. Olin melkein saman ajan saikulla. Nythän olen vielä hoitovapaalla. Menen töihin vajaan kahden kuukauden päästä - hetkeksi. Kävin kääntymässä tiputuksessakin silloin. Nyt toivon ettei tule niin pahana, sillä ollaan tuossa kahden viikon päästä lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja veikkaan ettei kovin kiva reissu ole tiedossa jos päälimmäisenä muistaa vain vessojen varustetason..



Valkovuotoakin on aika rankasti. Koko ajan tulee fiilis, että onkohan ne nyt ne kuukautiset (joita odoteltiin kauan ennen plussaa), mutta tietty heti tajuaa, etteihän ne kuukautiset voi olla ;)



Varasin Diacoriin ensi viikon torstaille alku-ultran. Silloin ollaan tasan 7+0. Tosin veikkaan että hedelmöittyminen on tapahtunut pari päivää myöhässä, sillä miksi muuten ekat testit olisivat näyttäneet negaa.



SJ ja Terho rv 5+5

Flunssan jälkitautina äänihuulet tulehtu ja ääni meni. Nyt saan nauttia hiljaisuudesta yksin kun lapset on hoidossa ja mies töissä.

Ei kai pitäis nauttia sairastumisesta. mutta musta on nyt ihana olla pois töistä kun sielä hajut saa oksentamaan ja en ole vielä kertonut raskaudesta.



Huomenna on ensimmäinen neuvolakäynti. Vähän jännittää miten mä saan sielä kerrottua mitään, koska ääntä ei ole...



Missä vaiheessa olette kertoneet sisaruksille uudesta tulokkaasta? Mä ajattelin odottaa siihen kun maha alkaa kasvaa. Mun lapset on 5 ja 3 ja hyvin kärsimättömiä. Ajattelin, että sillä tavalla lyhentäisin hiukan heidän odotusaikaansa...



Iloista odotusta kaikille



Akaasia rv 9

On se kumma, kahvia tekee mieli ja on pakko juoda sitä, vaikka siitä tulee oksettava olo, jos ei juo kahvia alkaa kamala päänsärky kumpi parempi vaiva?



Nyt alan tosissani miettimään sitä alku ultraa yksityisellä niin varmistuu onko siellä ketään, ei viitti kertoo aiemmin kellekkään.



nette 6+4

Pakko kertoa oma fiilis tuosta sectio-alatiesynnytys kivuista.



Elikkä mullahan esikko syntyi hätä sektiossa (nukutuksessa). Kipee olin toki ne pari päivää varsinkin kun veri hukka oli ihan mahdoton.

Mutta paranin tosi nopeesti.



Mutta alatiesynnytys oli ne kivut siis mulla jotain aivan järkyttävää monta viikkoa. Ja kyllä otti päähän kun osa juur synnyttäneistä olis voinu tanssia vaikka ripaskaa ja minä en päässy istumaan, sängystä ylös ja pissatessa meinasin pyörtyä.

No eipä kätilöt ja hoitajat olleetkaan kertoneet että sisempi häpyhuuli revennyt tosi pahasti klitoriksen vierestä (harvinainen repeämä).

Kaippa ajattelivat etten tee tuolla tiedolla mitään.



Hyi taas kun muistelee koko hommaa niin ei kyllä kiinnosta synnyttäminen ei yhtään...eikä varsinkaan se henkinen puoli tuon repeämisen kanssa. Hyi pahaa tekee vieläkin.



Tsirppana joka lähtee nyt neuvolaan.



Rv 8+3

Eilen tein raskaustestin ja plussaa se todellakin näytti. Lopetin pillerit joulukuussa ja yritykseen aloimme vuodenvaihteessa. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin uskoa, niin näyttää siltä, että tärppäsi ekasta yrityskierrosta. En olisi uskonut, kun pillereitä tuli kuitenkin syötyä yli neljä vuotta. No, en nyt vielä osaa tästä täysillä iloita, kun tiedän, kuinka epävarmoja aikoja nämä ekat viikot ovat... Mutta mukava olisi kuitenkin tulla turisemaan joukkoonne!



Ensimmäinen on siis toiveissa ja lasketuksi ajaksi kolmesta laskurista kaksi näyttää 19.10 (yksi 16.10). Kiva, kun joku oli tämänpäiväiseen pinoon kirjoitellut noista neuvolahommista. Kaikki kun on minulle ihan uutta. Asun tällä hetkellä ulkomailla, joten en ihan vielä jaksa ruveta ottamaan selvää, miten täällä neuvolahommat on hoidettu. Paikallinen kieli kun ei niin hyvin taitu... Joku purki ajatuksiaan siitä, että pelkää raskauden menevän kesken tai olevan tuulimuna tai jotain ja samoja juttuja olen itsekin miettinyt. Siksi ei jotenkaan vielä osaa noita neuvolajuttujakaan niin ajatella. Katellaan tässä nyt vielä hetki ja koetetaan uskoa asiaa todeksi :)



En halunnut raskaustestiä tehdä ennen kuin uskoin, että siihen on syytä. Lauantaiaamuna täytyi käydä muutaman kerran yökkimässä ja kun sama toistui maanantaiaamuna, niin totesin miehelle, että nyt kyllä käyn testin ostamassa. Eilen oli etova olo ruokaa laittaessa, mutta pöntölle asti ei ole tarvinut mennä kuin parina aamuna. Sen olen huomannut, että ruokahalu on lisääntynyt ja heikko olo tulee helposti, jos unohtaa tankata tasaisin väliajoin. Mahakin on vähän pömpöllä. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä tästä etenee :)



Iloisia odotushetkiä jokaiselle lokanyyttiä kantavalle!



Tutustumisterveisin,

Fudgis 6+4

En tiedä miten suhtautua, pelkään tietysti, että nyt meni kesken... Mulla oli yksi km ennen esikoista, ja siihen liittyi juuri täysi oireettomuus. En osannut kokemattomana epäillä mitään, ja rv 10+ alkoi sitten vuoto. :( Sikiö oli ultran mukaan kuollut jo rv 8, eli ei tullut edes heti ulos :/ Ja jouduin vielä lääkkeelliseen tyhjennykseenkin, kun vuoto ei ollut riittävää.

Nousee kummasti nyt mieleen. Olin myös esikoisen koko alkuraskauden ihan paniikissa, kävin alkuraskauden ultrassa ja kahdessa kunnan tarjoamassa ultrassa ja myöhemmin vielä 3d-ultrassakin. Kaikki meni onneksi hyvin.



Nyt mietin, voinko mennä ultraan yksityiselle, mutta taitaa jäädä, kun rahatilanne on nyt tosi huono + jään opintotuelle huhtikuusta alkaen (hurraa...). Eli pakko kai kärvistellä sinne np-ultraan rv 12 asti. Eka neuvolla on 8+jotain viikoilla, ja silloin ei kuulemma kuunnella vielä sydänääniä (muistaakseni vasta jos viikot 10+).



Välillä vähän heikottaa ja huimaa, mutta ruoka maistuu. Edelliset 2 viikkoa siis ei mikään maistunut, ja elin päiviä säilykehedelmillä ja jugurtilla. Nyt siis palattu normaalitilaan. Paitsi kahvi EI maistu. Ennen join 2-4 mukia päivässä...



En halua vielä kertoa kenellekään tästä raskaudesta. Äiti tulee meille pariksi päiväksi loppuviikolla, saa nähdä miten menee. Kyllä pitää selittää miksi kahvi ei maistu... Lisäksi äiti on epäillyt jo viime syksynä olenko raskaana ja jotenkin " odottaa" tätä uutista, vaikkei olla aikeista hälle puhuttukaan. Mikä lie äidin vaisto.



Tirlittan 6+4

on kuulema yleisesti vilkas kuukausi synnärillä, mutta mitä se mahtaa olla ens lokakuussa.. Hei vaan kaikille uusille!



Kävin eilen katsomassa kaverin vastasyntynyttä vauvaa synnärillä. Voi että vauva olikin pieni vaikka neljäkiloinen olikin. Miten se unohtuu, että ne nyytit niin pieniä todellakin on.



Ihana oli käydä synnärillä, kun kuitenkin omat muistot sieltä on niin lämpimät, elämän ihanimpia päiviä. Meillä oli silloin perhehuone, joten tulokkaaseen saatiin miehen kanssa tutustua kaikessa rauhassa ja hätäsektion takia olinkin siellä 9 päivää. Onko kenelläkään kokemuksia sekä perhehuoneesta, että normaalista kimppakämpästä? Plussia miinuksia?



Niin ja tein sit tosi reilusti... ostin tälle syntyneelle vauvalle ihanan ruskean fleecehaalarin. Pakkailin sen valmiiksi pakettiin sairaalaan vietäväksi ja kun olin kotiulko-ovella käännyin paketin kanssa takaisin ja rupesin penkomaan kaappeja jahka löytäisin jotain muuta vietävää.. NOLO JOO, MUTTA MÄ HALUUN JUST SEN PUVUN OMALLE VAUVALLE... reiluu eikö totta??? No ihan kivan paketin sain sit väsättyä kuitenkin.. seli seli...



Mitään raskaustuntemuksia tääl ei oo, joten km-pelko senkun kasvaa ja vielä yli viikko siihen hiton ultraan...arghh...



rosena 7+4