Onko liian myöhäistä parantaa elintavat nelikymppisenä?

Koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta mitä aikaisemmin tajuat aloittaa sen enemmän sinulla on terveitä elinvuosia jäljellä.

Tuskin voi:

Päästä maratonikuntoon huonosta/nollakunnosta

Oppia uutta soitinta

Kehittää lihasmassaa

Saada uusia ystäviä

Ehkä onnistuu:

Tienata yrityskaupoilla, jos olet työntekijäportaassa, niin huono säkä

Lukea muutama kirja

Vierailija kirjoitti:

Tottakai terveistä elämäntavoista on aina hyötyä, mutta merkittävä hyöty ei ole enää mahdollista. Näin on

On hyötyä. On hyötyä. 

Ei todellakaan ole myöhäistä! On todettu, että liikunnan aloittaminen vielä seitsemänkymppisenä pidentää elinikää. Hienoa että olet aloittanut! Terveellinen ruokavalio on aika simppeli, turha höttö pois, paljon kasviksia (ainakin se puoli kiloa päivässä), proteiinia (sekä eläin- että kasvi-) ja hyviä rasvoja (oliiviöljy, avokado, pähkinät) ja täysjyväviljaa (jos se sopii). Ja joku itselle sopiva liikuntamuoto ja mielellään pari kertaa viikossa myös sellaista, joka kunnolla saa hengästymään. Tsemppiä! :)

Voit saavuttaa ihan mitä haluat vielä tuossa iässä ja myöhemminkin! Kaikki on itsestä kiinni ja omasta motivaatiosta. Lenkille ja salille vaan, siitä se lähtee. Aseta pieniä välitavoitteita ja etene ensin niitä kohti. Kaikki teot oman terveyden eteen maksaa itsensä takaisin korkojen kera missä iässä tahansa. Älä katso menneeseen vaan suuntaa kohti tulevaa. Lue inspiroiva tarinoita elämänmuutoksista. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tuskin voi:

Päästä maratonikuntoon huonosta/nollakunnosta

Oppia uutta soitinta

Kehittää lihasmassaa

Saada uusia ystäviä

 

Ehkä onnistuu:

Tienata yrityskaupoilla, jos olet työntekijäportaassa, niin huono säkä

Lukea muutama kirja

 

 

Öö, miksi ei voisi päästä maratonkuntoon?

Ihania tsemppejä! Kiitos!!! Pelkään vaan että vuosikymmeniä jatkunut oman kehon pahoinpitely on ehtinyt jo aiheuttaa vaikka keuhkosyövän. Tuli ihan järkyttävä pelko yhtäkkiä.

Ap

Ei tietenkään ole liian myöhäistä! Itse tein elämäntapamuutoksen 39 vuotiaana ja nyt neljävitosena olen elämäni kunnossa - terve, normaalipainoinen ja energinen :)

Et ole vielä edes elämäsi puolivälissä ja mietit onko myöhäistä aloittaa terveellinen elämä?

Paha sanoa kun tietenkään ei voi kokea sekä sitä vaihtoehtoa jossa olisi jatkanut huonoja elämäntapojaan että tätä missä on tehnyt korjausliikkeen. Saati sitten sitä, ettei olisi missään vaiheessa elänytkään epäterveellisesti.

Silti omalla kohdallani olen melko varma siitä, että mukavampaa ja terveempää elämäni olisi nyt lähempänä viittäkymppiä jos olisi ymmärtänyt olla aloittamatta röökinpolttoa teininä ja se alkoholin kanssa läträäminenkin olisi ollut vähäisempää ja mieluusti myös lyhytaikaisempi jakso elämässäni. Nyt noissa tuhraantui pari vuosikymmentä ja ei niinä vuosina nyt mitenkään kohdillaan ne elämäntavat muutenkaan ollut eli esim liikuntaa ei tullut harrastettua käytännössä lainkaan. Ei ainakaan säännöllistä eli joskus tuli joku laihdutusvimma ja silloin sitä alkoi lenkkeillä mutta huonokuntoisena se into loppui aina hyvin nopeasti.

Toki asiat voisi aina huonomminkin olla ja siitä olen iloinen, että röökiä en enää polta enkä käytä alkoholiakaan mutta se harmittaa silti, että varsin lyhyeksi se aika sitten jäi kun siitä savuttomasta, terveellisestä ja liikunnallisesta elämästä sai nauttia :( Varsinkin kun ne ajat jäi kokonaan kokematta kun kunnon kasvattaminen olisi ollut kaikista helpointa ja olisi voinut saavuttaa niitä omia huipputuloksia ja kokeilla rajojaan, että mihin asti sitä kykenee itseään kehittämään. Ei se enää päälle kolmikymppisenä ja rapakuntoisena enää ollut realistista millään tavalla edes yrittää moisia. Sitä jäi paljon kokematta.

Kuule, riippuu siitä, saatko verenpaineesi, sykkeesi ja paastosokerisi vielä ihanteellisin lukuihin! Jos et, on myöhäistä.

Ei ole myöhäistä. Tupakanpolton lopettamisesta on hyötyä aina ja kestäähän vanheneva tukiranka sitä patemmin mitä vähemmän kiloja se joutuu kantamaan.

Minulla oli ylipainoa suunnilleen saman verran kuin sinulla. Olen saanut siitä n. puolet pois ja jo nyt tuntuu olo ihan erilaiselta fyysisesti ja erityisesti henkisesti.

Tulevan vuoden tavoitteena on aloittaa lihaskuntoharjoittelu ja pudottaa loput ylimääräiset kilot. Sali ei itseäni innosta, vaan ihan kotona aion treenata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin voi:

Päästä maratonikuntoon huonosta/nollakunnosta

Oppia uutta soitinta

Kehittää lihasmassaa

Saada uusia ystäviä

 

Ehkä onnistuu:

Tienata yrityskaupoilla, jos olet työntekijäportaassa, niin huono säkä

Lukea muutama kirja

 

 

Öö, miksi ei voisi päästä maratonkuntoon?

Ihan omakohtainen kokemus on siitä, että sen puolikkaan vaatiman kestävyyden vielä pystyy taistelemalla saavuttamaan, kun nollakunnossa ja ylipainoisena alkaa treenaamaan n. 35-vuotiaana mutta etenkin polvet ja nilkat siinä huutaa hoosiannaa vaikka paino tietenkin tulee kokoajan alaspäin. Sitä ei vaan osaa juosta "oikein" koska kroppa on jo täynnä isompaa ja pienempää virheasentoa eikä ne keskivartalon syvät lihaksetkaan ole siinä kunnossa missä niiden juoksua (tai hiihtoa) varten pitäisi olla. Ja voin sanoa, ettei ne röökaajan keuhkot ja hapenottokyky tee siitä treenaamisesta mitenkään nautinnollista vaikka sen vikan röökinsä on jo polttanut vuosia aiemmin.

Ei sitä enää liki nelikymppisenä vaan pääse sellaiseen kuntoon mikä olisi ollut mahdollista alta kolmekymppisenä, edes perusliikunnallisena ihmisenä.

Asia on tietenkin eri jos ei ihan nollista tarvitse aloittaa ja varsinkin jos ei ole tervakeuhkoja.

/sivusta

Ei ja sullahan on hyvä vauhti päällä. Tuskin sinusta mm-urheilijaa tulee mutta oma elämänlaatu paranee merkittävästi hyvän kunnon myötä

Laita myös ruokavalio kuntoon eli paljon vihannesta ja juuresta (ei peruna). Se että lopettaa on hyvä, mutta tilalle myös terveitä ja kivoja juttuja

Vierailija kirjoitti:

Tuskin voi:

Päästä maratonikuntoon huonosta/nollakunnosta

Oppia uutta soitinta

Kehittää lihasmassaa

Saada uusia ystäviä

 

Ehkä onnistuu:

Tienata yrityskaupoilla, jos olet työntekijäportaassa, niin huono säkä

Lukea muutama kirja

 

 

 

Itse asiassa aika moni nollakuntoinen (nainen) ryhtyy tuossa iässä maratoonariksi tai jopa ultrajuoksijaksi. Ei se ole kuin asenteesta kiinni, ja siitä ettei vedä överiksi ja vammaudu

Vierailija kirjoitti:

Et ole vielä edes elämäsi puolivälissä ja mietit onko myöhäistä aloittaa terveellinen elämä?

Ehkä hakeutuisit terveystarkastukseen? Se lievittäisi pelkojasi, ja jos jotain löytyy, se saadaan hoidettavaksi ajoissa ja estetään mahdollisesti vakavammat seuraukset.

Itse tein näin päälle 5-kymppisenä, jotakin multa löytyikin, mutta elintapoja edelleen parantamalla ja lääkityksellä terveyteni on siitä lähtien mennyt vain parempaan suuntaan. En tiedä, tuleeko ikävuosia välttämättä lisää, mutta elämäntapamuutosten ansiosta pystyn nauttimaan loppuelämästäni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

On tutkitusti liian myöhäistä 

Höpölöpö. Kaikki ei korjaannu mutta loppuelämä on huomattavasti parempi kuin päihteiden kanssa. Rahaakin jää kuussa monta sataa enemmän, henki kulkee ja unen laatu paranee.

Aski päivässä on yli 3600 vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä saa vielä vuodessa itsensä kuosiin. Tsemii.

Onko todella näin? Olen 38 ja toivoni menettänyt. Kymmenen vuotta mennyt syvässä masennuksessa ja todella huonot elämäntavat. Hampaat on kyllä pilalla, mutta jospa perintörahoilla saisi korjattua...

Vierailija kirjoitti:

Ihania tsemppejä! Kiitos!!! Pelkään vaan että vuosikymmeniä jatkunut oman kehon pahoinpitely on ehtinyt jo aiheuttaa vaikka keuhkosyövän. Tuli ihan järkyttävä pelko yhtäkkiä.

Ap

Ihan validi pelko. Mutta keho on itsensä parantava organismi, joten jos pysyt erossa tupakasta ja ylenmääräisestä sokerista, niin syöpäsolut eivät pääse kukoistamaan

Jotkut käyttävät risiiniöljykompressioita kasvainten hajottamiseksi. Se on kotihoito mistä ei ole haittaa, eli et tarvitse edes diagnoosia tehdäksesi sitä. Tiede ei sitä vahvista, mutta tapauksia on, missä kasvaimia on poistettu sen avulla menestyksekkäästi ja kyseessä on tuhansia vuosia vanha menetelmä

Pelko pois ja tupakat helvettiin. Mä en ikinä vois suudella tupakanhajuista ihmistä. En tiedä sukupuoltasi eikä tämä ole henkilökohtaista, mutta mulle se on tärkeä osa esileikkiä ja siihen tarvitaan terve, raikas suu.