Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako kuinka pian kuolemasta?
27.12.2024 |
Kuinka pian testamentti luetaan ja perinnönjako henkilön kuolemasta?
Onko perukirja tehtävä ensin?
Ja ei, kyse ei ole siitä että ahnehtisin täällä rahaa kun joku sitä kuitenkin kommentoi.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kuolema, sitten hillitön virkatodistusrumba ja perukirjan laatiminen,
"Hillitön virkatodistusrumba" on nykyisin yleensä yksi yhteydenotto seurakuntaan tai DVV:hen sen mukaan, kuuluiko vainaja kirkkoon vai ei. Jos osan elämää kuului ja osan ei, tarvitaan yhteydenotto molempiin. Sitten menee hankalammaksi, jos vainaja on asunut välillä ulkomailla.
Digi- ja väestövirastohen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus käy niin että pesä on riidaton, joskus riidat ja spekuloinnit eri testamenteista jatkuvat seuraavaan sukupolveen vuosikausia. Ei kannata ahnehtia kielipitkällä asioita, jotka eivät liity itseen mitenkään, jos nyt jotain aloituksesta ymmärsin...
Testamentilla perintö voidaan suojata niin hyvin, että käytännössä siitä ei pääse hyötymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallisia vastauksia ap:n kysymykseen. Jos saa nipottaa: on perunkirjoitus, jossa laaditaan perukirja, jossa siis ei ole n- kirjainta. En tiedä, miksi näin.
Joku ihmetteli, miksi ei ole haettu pesänjakajaa jakamaan pesää. Varmaankin siksi, että pesänjakajan = asianajajan työ on melko kallista. Joskus se on tietty ainoa vaihtoehto, jos sopua ei synny.
Vain riitaisiin kuolinpesiin tarvitaan pesänjakaja.
Pesänjakajan määrää oikeus.
Kyllä, näin se menee.Ja vielä oikeuden määräämän pesänjakajan päätöksestä voi valittaa, ylempään oikeusasteeseen.
Selvästi huomaa, että tyhmimmät palstalaiset eivät edes käsitä, mitä pesänjakaja tarkoit
Niin mutta jos siitä yhdestä Jeesuksen aikaisesta ruosteisesta peräkärrystä tai isomummin soppakauhasta ei päästä sopuun kuka sen saa, niin ei siinä muu silloin auta, vaikka taloudellisesti asiassa ei niin mitään vatun järkeä olisikaan.
Lähinnä näissä tapellaan lapsuuden koetuista traumoista, eikä niinkään itse objekteista. Nämä traumat/koetut vääryydet olisi ollut syytä käsitellä henkilön eläessä vielä. Pesänjakaja viittaa näille kintaalla ja antaa osuutensa kullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 3 vuosi menossa, perinnönjakos ei ole tehty.
Tätähän tämä on. Perintöverot sain kyllä maksaa, vaikka euroakaan ei ole tullut.
Kyllä se perinnönjako on tehtävä, jos yksikin sitä vaatii. Eli jos ei ole perintöä saatu jaettua vuosiin, niin kyllä se on silloin ollut ihan niiden perijöiden omaa suostumusta, että maksetaan vaikka ei olla vielä mitään saatukaan.
Perinnöt ovat perseestä. Haaskat kerääntyvät jo kaukaa ennen haaskalle. Sitten kun ensin kaikessa periksi antaneena luulet, että ansaitset sillä edes itsellesi rauhan, samat haaskat alkavat kierrellä sinun ympärilläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 3 vuosi menossa, perinnönjakos ei ole tehty.
Tätähän tämä on. Perintöverot sain kyllä maksaa, vaikka euroakaan ei ole tullut.
Kyllä se perinnönjako on tehtävä, jos yksikin sitä vaatii. Eli jos ei ole perintöä saatu jaettua vuosiin, niin kyllä se on silloin ollut ihan niiden perijöiden omaa suostumusta, että maksetaan vaikka ei olla vielä mitään saatukaan.
Paitsi jos ainoa jaettava on asunto, johon leskellä on elinikäinen hallintaoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Perukirjan teki meillä oikeusaputoimiston virkailija. Se maksoi jotain 130 euroa muistaakseni. Oli helppo perinnönjako Ja pesänjakajana minä jaoin perinnön puoliksi veljeni kanssa. Kellään ei ollut mitään vaatimuksia tai muuta ongelmaa ei tullut. Perintörahat siirrettiin tunnissa äidin tililtä meidän tileillemme. Perintövero rahat laitettiin eri tilille.
Suomi on siitä outo valtio, että meillä köyhä saa käytännössä maksutta kaikki ne palvelut, joista työttäkäyvä joutuu maksamaan. Oikeusaputoimisto ei auta ketään, jolla on riittävästi tuloja, he ohjaavat samantien muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perukirjan teki meillä oikeusaputoimiston virkailija. Se maksoi jotain 130 euroa muistaakseni. Oli helppo perinnönjako Ja pesänjakajana minä jaoin perinnön puoliksi veljeni kanssa. Kellään ei ollut mitään vaatimuksia tai muuta ongelmaa ei tullut. Perintörahat siirrettiin tunnissa äidin tililtä meidän tileillemme. Perintövero rahat laitettiin eri tilille.
Suomi on siitä outo valtio, että meillä köyhä saa käytännössä maksutta kaikki ne palvelut, joista työttäkäyvä joutuu maksamaan. Oikeusaputoimisto ei auta ketään, jolla on riittävästi tuloja, he ohjaavat samantien muualle.
Tietenkin, hölmö.
Köyhillä ei ole rahaa. He elävät jo valmiiksi pelkillä tuilla. Mistä heiltä mitään ottaa.
Eikä köyhätkään mitään noin vaan saa.
Sosiaalitoimen maksamaa hautausta ei saa, elleivät asiakirjat osoita, että kuolinpesällä ei ole rahaa mihinkään.
En kehtais kadehtia, noita säälittäviä, elämässään jo alusta asti huonot eväät saaneita.
Siellä vähä-älyisyyttä, siis ke-vammaisuutta. Huonoja geenejä, fyysistä poikkeavutta. Ja mieletön määrä tyhmyyttä, osaamattomuutta kaikilla elämän alueilla.
Olen tyytyväinen vakituiseen työpaikkaani. Siihen että normaali älykkyyteni takasi minulle koulutuksen ja ammatin.
En ole rikas, en edes hyväpalkkainen yleisessä mielessä. Mutta pärjään omillani. Kuten koko perheemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kuolema, sitten hillitön virkatodistusrumba ja perukirjan laatiminen,
"Hillitön virkatodistusrumba" on nykyisin yleensä yksi yhteydenotto seurakuntaan tai DVV:hen sen mukaan, kuuluiko vainaja kirkkoon vai ei. Jos osan elämää kuului ja osan ei, tarvitaan yhteydenotto molempiin. Sitten menee hankalammaksi, jos vainaja on asunut välillä ulkomailla.
Ei se noin mene. Virkatodistukset tarvitaan kaikista niistä asuinpaikoista, joissa vainaja on asunut 15 v. tultuaan.
Sinulla on vanhentunutta tietoa. Nykyisin se menee nimenomaan noin. Virkatodistus/sukuselvitys pyydetään vain vainajan viimeisen kotipaikkakunnan seurakunnan käyttämästä keskusrekisteristä, jos vainaja on kuulunut koko ajan kirkkoon. Se selvittää lapsitiedot vainajan aikaisemmilta kotipaikkakunnilta. Kirkkoon kuulumattomasta vainajasta virkatodistus pyydetään DVV:stä. Ne ajat ovat ohi, kun piti itse tilata tiedot vainajan jokaiselta asuinpaikkakunnalta. Ulkomailla asuneesta vainajasta pitää kyllä itse hankkia tiedot ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset käyttävät perukirjan laatimiseen "ammattilaista".
Kun joku kuolee, teette vaikka ruutupaperille listan: Sukupuoliotettu X syntyi 1.1.1932 ja kuoli 27.12.2024. Kuolinpesään kuuluvat(dvv:n ja kirkon otteet) lehtolapsi-lasse ja Anustiina.
Sitten listaatte, että kuolinpäivänä X:n varallisuus oli(otteet ja tositteet liiteeksi verottajalle):
-tilillä x 1000e
-tilillä y 500e
-As Oy rotankolo osakkeet 1-24, arvo kainuussa 1500e
-Datsun-Nissan Sunny 1982, katsastamaton ja liikennekäytöstä poistettu arvo, 0e.
-miinus muistokirjoitus, hautajaiskulut ym.tms.jne 500e.
KP:n nettovarallisuus: 2000e.
Sitten lasse ja anustiina vastaavat yhdessä kp:n asioista ja tekevät mitä haluavat. Joko jakavat keskenään tonnin toisillensa tai sitten eivät.
Toki yksinkertaistettu esimerkki, mutta tästä diipadaapasta ihmiset maksavat meille lakimiehille namuisia summia.
Jos olisit oikeasti juristi, niin tietäisit, että perunkirjoitukseen liittyy usein kommervenkkejä, joista suuri osa tavallisista pulliaisista ei ole lainkaan tietoinen. Juuri muutama viikko sitten Hesarin yhteen uutiseen liittyvässä kommentointiketjussa yksi "tein itse ja säästin" -tyyppi selitti, kuinka hän oli tehnyt itse perukirjan isänsä kuoleman jälkeen, kun se on niin helppoa, että siitä on turha maksaa lakimiehelle muutamaa satasta. Suunnilleen seuraavassa lauseesssa sama tyyppi valitti, kuinka hän on - vaikka on ainoa perillinen - joutunut odottamaan perintöään jo yli vuoden, koska DVV ei suostu vahvistamaan perukirjaa, vaan vaatii jo kauan aikaisemmin kuolleen äidin perukirjaa, eikä kirjoittajalla ollut mitään tietoa, missä se on ja miten sen saisi.
Kuka tahansa ammattilainen (ja aika moni muukin) olisi voinut kertoa tälle "tein itse" -tyypille, että
1. Perukirjaa (tai oikeastaan sen osakasluetteloa) ei ole mikään pakko vahvistaa DVV:ssä.
2. Kopion vanhasta (tässä tapauksessa äidin) perukirjasta saa verottajalta tai vielä vanhemman perukirjan tapauksessa vainajan viimeisen kotipaikkakunnan käräjäoikeudesta.
Toki perukirjan voi tehdä ilman ammattilaistakin, jos on valmis selvittämään asioita itse. Aika moni maksaa kuitenkin mielellään ammattilaiselle siitä, että ei tarvitse itse selvittää kaikkea.
mieluiten heti kun on kuopattu....hillot omalle tilille ja muukin omaisuus haltuun..on millä mällätä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kuolema, sitten hillitön virkatodistusrumba ja perukirjan laatiminen,
"Hillitön virkatodistusrumba" on nykyisin yleensä yksi yhteydenotto seurakuntaan tai DVV:hen sen mukaan, kuuluiko vainaja kirkkoon vai ei. Jos osan elämää kuului ja osan ei, tarvitaan yhteydenotto molempiin. Sitten menee hankalammaksi, jos vainaja on asunut välillä ulkomailla.
Ei se noin mene. Virkatodistukset tarvitaan kaikista niistä asuinpaikoista, joissa vainaja on asunut 15 v. tultuaan.
Sinulla on vanhentunutta tietoa. Nykyisin se menee nimenomaan noin. Virkatodistus/sukuselvitys pyydetään vain vainajan viimeisen kotipaikkakunnan seurakunnan käyttämästä keskusrekisteristä, jos vainaja on kuulunut koko ajan kirkkoon. Se selvittää lapsiti
Entäs ulkomailla asuvilta rintaperillisiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vanhentunutta tietoa. Nykyisin se menee nimenomaan noin. Virkatodistus/sukuselvitys pyydetään vain vainajan viimeisen kotipaikkakunnan seurakunnan käyttämästä keskusrekisteristä, jos vainaja on ...
Entäs ulkomailla asuvilta rintaperillisiltä?
Ulkomailla asuvien perillisten pitää toimittaa todistus siitä, että he ovat elossa. Riippuu sitten maasta, mikä on tällainen todistus. Meillä oli juuri tällainen tilanne niin vuosi sitten. USAssa asuva veljeni toimitti paikalliselta viranomaiselta saamansa affidavitin, ja se riitti täällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut käydä passin kanssa Suomen suurlähetystössä tai konsulaatissa (tai Suomessa käydessä DVV:n toimistossa) ja pyytää todistus siitä, että on elossa.
Kopio passista ei sen sijaan olisi riittänyt todistukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perukirjan teki meillä oikeusaputoimiston virkailija. Se maksoi jotain 130 euroa muistaakseni. Oli helppo perinnönjako Ja pesänjakajana minä jaoin perinnön puoliksi veljeni kanssa. Kellään ei ollut mitään vaatimuksia tai muuta ongelmaa ei tullut. Perintörahat siirrettiin tunnissa äidin tililtä meidän tileillemme. Perintövero rahat laitettiin eri tilille.
Suomi on siitä outo valtio, että meillä köyhä saa käytännössä maksutta kaikki ne palvelut, joista työttäkäyvä joutuu maksamaan. Oikeusaputoimisto ei auta ketään, jolla on riittävästi tuloja, he ohjaavat samantien muualle.
Täytyy myös muistaa, että oikeusaputoimiston palvelut eivät välttämättä ole kokonaan ilmaisia. Niistä veloitetaan tulojen, hyväksyttyjen menojen ja varallisuuden mukaan ja sitten määritellään korvausprosentti, joka ei siis kaikilla ole nolla.
Onko joku määräaika, jolloin testamentti on avattava? Miellä on tilanne, että vainajan avomies (jonka uskon perivän omaisuuden) kieltäytyy avaamasta testamenttia. Ja koska olemme vainajan sukulaisia hän vaatii meitä nyt kuolinpesän osakkaina kaikenlaista.
En itse aio vastaanottaa mitään maahdollista perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku määräaika, jolloin testamentti on avattava? Miellä on tilanne, että vainajan avomies (jonka uskon perivän omaisuuden) kieltäytyy avaamasta testamenttia. Ja koska olemme vainajan sukulaisia hän vaatii meitä nyt kuolinpesän osakkaina kaikenlaista.
En itse aio vastaanottaa mitään maahdollista perintöä.
Jos testamentin olemassaolosta on tieto perunkirjoituksessa, niin silloin perukirjaan kirjataan tieto testamentista ja sen mukaisista perillisistä. Verottaja määrää perintöverot perukirjan perusteella. Jos tiedot testamentin sisällöstä puuttuvat perukirjasta, verottaja ei pysty laskemaan perintöveroa oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku määräaika, jolloin testamentti on avattava? Miellä on tilanne, että vainajan avomies (jonka uskon perivän omaisuuden) kieltäytyy avaamasta testamenttia. Ja koska olemme vainajan sukulaisia hän vaatii meitä nyt kuolinpesän osakkaina kaikenlaista.
En itse aio vastaanottaa mitään maahdollista perintöä.
Jos testamentin olemassaolosta on tieto perunkirjoituksessa, niin silloin perukirjaan kirjataan tieto testamentista ja sen mukaisista perillisistä. Verottaja määrää perintöverot perukirjan perusteella. Jos tiedot testamentin sisällöstä puuttuvat perukirjasta, verottaja ei pysty laskemaan perintöveroa oikein.
Ja lisään vielä, että jos vainajan sukulaisina maksatte jotain kuolinpesälle kuuluvia kuluja, niin teillä on oikeus saada rahat takaisin kuolinpesän varoista - tosin sillä edellytyksellä, että kuolinpesä ei ole ylivelkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset käyttävät perukirjan laatimiseen "ammattilaista".
Kun joku kuolee, teette vaikka ruutupaperille listan: Sukupuoliotettu X syntyi 1.1.1932 ja kuoli 27.12.2024. Kuolinpesään kuuluvat(dvv:n ja kirkon otteet) lehtolapsi-lasse ja Anustiina.
Sitten listaatte, että kuolinpäivänä X:n varallisuus oli(otteet ja tositteet liiteeksi verottajalle):
-tilillä x 1000e
-tilillä y 500e
-As Oy rotankolo osakkeet 1-24, arvo kainuussa 1500e
-Datsun-Nissan Sunny 1982, katsastamaton ja liikennekäytöstä poistettu arvo, 0e.
-miinus muistokirjoitus, hautajaiskulut ym.tms.jne 500e.
KP:n nettovarallisuus: 2000e.
Sitten lasse ja anustiina vastaavat yhdessä kp:n asioista ja tekevät mitä haluavat. Joko jakavat keskenään tonnin toisillensa tai sitten eivät.
Toki yksinkertaistettu esimerkki, mutta tästä diipadaapasta i
Olen perheoikeuteen erikoistunut juristi, mutta jokainen ihminen saisi nämä asiat selville itsekin soittamalla virastoihin ja kysymällä, että mitä täydennystä tarvitaan, ja sitten hankitaan se. Kyllä viranomaiset ja pankit kertovat mitä haluavat, maksutta. Niin en tiedä, jos säästää 600-1000e, niin en" ei-asiakkaana tekisin" näin.
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjako kannattaa tehdä heti kun mahdollista. Mitä pidempään odotellaan, sen todennäköisempää on asioiden mutkistuminen.
Heti vaan asiat selviksi ja loppuun asti. Ja kaikenlaiset yhteisomistukset on viisainta unohtaa.
Juuri näin. Mitään painajaisten sukutilaa tai kesämökkiä ei kukaan halua riesakseen ja selviteltäväkseen kymmeniä vuosia kuoleman jälkeen.
Tottahan testamentti esitetään perinnönjaossa.
Siitähän just näkee, kuka perii vainajan. Ja lisäksi sen mitä muut perivät.
Testamentti on se, joka määrää perinnön saajan.
Ja muut mahdolliset perinnönsaajat.
Miten joku voi olla näinä aikoina vielä, noin uskomattoman tyhmä typerys, ETTEI käsitä testamentin merkitystä.
Myös perukirjoitukseen on hankittava kaikkien jälkeläisten virkatodistus.
Jos vaikka vainajan yksi lapsi on kuollut, ja hänellä oli lapsia. Pitää noiden lastenlasten virkatodistukset hankkia perukirjoitukseen.
Että nähdään, että he ovat elossa.