Aikuisuus on pelkkää raatamista

Opintojen ja työelämän yhdistäminen on rankkaa, mutta se nyt kuitenkin on vain vaihe. Kun saa opinnot loppuun se helpottaa. Normi arkena on kuitenkin vapaapäivät ja lomat ja työkin voi oikeasti olla ihan mukavaa. Minua ei edes v*tuta mennä huomenna töihin. Ainoa mitä toivoisin on, että mies ottaisi viikonloppuna vastuun lapsista, että saan lukea ensi viikon tenttiin. 

Kotona raataminen onkin elämäntapa.

Työhulluus tuli protestanttisuuden myötä.

Ap:n kuvaus on kaukana minun aikuisuudestani.  Minusta on ihanaa olla aikuinen. Teen itse valitsemaani työtä. Töiden jälkeen saan olla rennosti, ei tarvitse tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin. Viikonloppuna on vapaata, samoin lomilla.  Nuoruudessa ei vapaa-aikaa ollut lainkaan. Aina kesätöissä tms. 

Teen ruokaa, mistä pidän. On rahaa ja voin ostaa mitä haluan.

On ihanaa olla aikuinen!

Vierailija kirjoitti:

Lomat ja vapaapäivät on ihmiskunnan historiassa hyvin uusi asia. Vielä mun omilla vanhemmillani, 1920-luvulla syntyneillä maanviljelijöillä ei ollut koskaan lomaa tai vapaata. Lehmät piti lypsää ja muu karja ja kotieläimet hoitaa joka päivä, kesät talvet, arjet ja pyhät.

Mun sukupolveani on hemmoteltu yllin kyllin. Lyhyet työpäivät, joka viikko kaksi vapaapäivää ja kaiken huipuksi palkallinen (!) vuosiloma. En kehtaisi valittaa.

Mun isoisä oli tehtaassa. Siellä ei ollut ollenkaan kesälomaa ja lauantait oli töitä ja työpäivät pitkiä. 

Sitten tuli viikon kesälomat lain vaatimana. Lopulta lomaa oli kesällä 2 viikkoa. 

Sit isoisä sairastui. Korkea kuume, mutta työnantajan määräämä lääkäri ei antanut sairaslomaa. Siitä sitten johtui, että isoisä lopulta kuoli  (työ oli fyysinen)

Ei pitäisi mennä takaisin tuohon, että työnantajan lääkäri vain antaa saikkua. 

Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän.