Olenko muka kohtuuton, kun perhe katkaisi meihin välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette voi tehdä mitään muuta kuin hävetä ja tunnustaa syyllisyytenne. Äläkä vain sano ettet ymmärrä mistä välirikko johtui. Olitko sinä se ihana anoppi joka menit möläyttämään että oli syvästi pettynyt kun miniä synnytti tyttölapsen?

Aiempi aloitus poistettiin. Minä todella toivoin poikaa, mieheni samoin. Olemme olleet pettyneitä ja tätä surua pitää kaiken lisäksi vielä käsitellä.

Ap 

Voi lol, sinullahan on poika. Olet i**ootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et kyllä nyt yhtään avannut mistä riidassa on kyse, joten mahdoton vastata.

Sain hieman enne joulua ensimmäisen lapsenlapseni. Ainoa poikamme ja miniä saivat vauvan. Menimme tapaamaan tuoretta perhettä synnärille. Ja ilmaisin syvän pettymykseni siihen, että vauva oli tyttö.

Tästä tuli suuri riita ja poikamme heitti meidät ulos ja sanoi kaikenlaista kamalaa. Jouluna meitä ei muistettu ja olemme mieheni kanssa estettyjä. Tuntuu, ettemme saa ikinä ehkä anteeksi? 

Ap

Tietysti 0/5. Eihän tällainen voi olla totta.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole miehen kanssa mitään koneita, vaan kyllä meilläkin on tunteet. Tämä on kovin vaikea asia, ei tälläistä vaan voi hyväksyä. Vauva. Vauvan syytä tämä kaikki on.

Ap

No nyt -2/5.

Ihmissuhteet ovat usein vaikeita, myös läheisten sukulaisten kesken. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet ovat usein vaikeita, myös läheisten sukulaisten kesken. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mu

Mummo oli aina niin sydämellinen ja osasi sovitella 🥰. Jos ap olisi tutustunut mummon neuvoihin, hän ei olisi mennyt tuollaista möläyttämään. Sääli, että mummo on jo muuttanut taivaan kotiin, mistä näihin ihmissuhdeongelmiin nyt apu saadaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette voi tehdä mitään muuta kuin hävetä ja tunnustaa syyllisyytenne. Äläkä vain sano ettet ymmärrä mistä välirikko johtui. Olitko sinä se ihana anoppi joka menit möläyttämään että oli syvästi pettynyt kun miniä synnytti tyttölapsen?

Aiempi aloitus poistettiin. Minä todella toivoin poikaa, mieheni samoin. Olemme olleet pettyneitä ja tätä surua pitää kaiken lisäksi vielä käsitellä.

Ap 

Voi lol, sinullahan on poika. Olet i**ootti.

Niin. Mutta kun ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsemme oli tyttö. Tämä on kamalaa. Me mieheni kanssa halusimme lapsenlapsestamme nimenomaan pojan. Tuo tyttö särki sydämemme. En tiedä, voimmeko koskaan antaa tätä vauvalle anteeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette voi tehdä mitään muuta kuin hävetä ja tunnustaa syyllisyytenne. Äläkä vain sano ettet ymmärrä mistä välirikko johtui. Olitko sinä se ihana anoppi joka menit möläyttämään että oli syvästi pettynyt kun miniä synnytti tyttölapsen?

Aiempi aloitus poistettiin. Minä todella toivoin poikaa, mieheni samoin. Olemme olleet pettyneitä ja tätä surua pitää kaiken lisäksi vielä käsitellä.

Ap 

Voi lol, sinullahan on poika. Olet i**ootti.

Niin. Mutta kun ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsemme oli tyttö. Tämä on kamalaa. Me mieheni kanssa halusimme lapsenlapsestamme nimenomaan pojan. Tuo tyttö särki sydämemme. En tiedä, voimmeko koskaan antaa tätä vauvalle anteeksi.

Ap

Olet sairas. Sairas ja paha ihminen. 

Olet täysin kohtuuton mennessäsi valittamaan lapsen sukupuolesta. Tuosta päätellen valita kaikesta. Häpeä! Mene terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette voi tehdä mitään muuta kuin hävetä ja tunnustaa syyllisyytenne. Äläkä vain sano ettet ymmärrä mistä välirikko johtui. Olitko sinä se ihana anoppi joka menit möläyttämään että oli syvästi pettynyt kun miniä synnytti tyttölapsen?

Aiempi aloitus poistettiin. Minä todella toivoin poikaa, mieheni samoin. Olemme olleet pettyneitä ja tätä surua pitää kaiken lisäksi vielä käsitellä.

Ap 

Voi lol, sinullahan on poika. Olet i**ootti.

Niin. Mutta kun ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsemme oli tyttö. Tämä on kamalaa. Me mieheni kanssa halusimme lapsenlapsestamme nimenomaan pojan. Tuo tyttö särki sydämemme. En tiedä, voimmeko koskaan antaa tätä vauvalle anteeksi.

Ap

Se vauva ei ole tehnyt mitään pahaa, eikä siis tarvitse anteeksiantoa. Sinä ap ja miehesi olette tässä jutussa ne pahat ihmiset. Käytöksenne ap on oksettavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette voi tehdä mitään muuta kuin hävetä ja tunnustaa syyllisyytenne. Äläkä vain sano ettet ymmärrä mistä välirikko johtui. Olitko sinä se ihana anoppi joka menit möläyttämään että oli syvästi pettynyt kun miniä synnytti tyttölapsen?

Aiempi aloitus poistettiin. Minä todella toivoin poikaa, mieheni samoin. Olemme olleet pettyneitä ja tätä surua pitää kaiken lisäksi vielä käsitellä.

Ap 

Voi lol, sinullahan on poika. Olet i**ootti.

Niin. Mutta kun ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsemme oli tyttö. Tämä on kamalaa. Me mieheni kanssa halusimme lapsenlapsestamme nimenomaan pojan. Tuo tyttö särki sydämemme. En tiedä, voimmeko koskaan antaa tätä vauvalle anteeksi.

Ap

Moni ei saa edes sitä yhtä ainutta lapsenlasta. Ja sinä kehtaat valittaa täällä vauvan sukupuolesta. Paino sanalla kehtaat. 

Miten joku jaksaa selitellä tätä tarinaa mitälie, jo viikon ajan? Sairaus kai taustalla