Lapsiperheköyhyys
Tänä jouluna on kirjoitettu poikkeuksellisen paljon lapsiperheköyhyydestä.
Kun juttuja lukee tarkasti, näkyy toistuvia syitä. Niistä yksikään ei ole lapsen vika, mutta osa on perheen väliaikaisia (osa myös valittuja) elämäntilanteita.
-yksinhuoltajuus
-huoltaja opiskelee
-huoltajan sairasloma
-huoltaja on omaishoitaja
-huoltajan työttömyys
- huoltaja hoitovapaalla
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet saavat jo liikaa avustusta. Huomio pitäisi kohdentaa aikuisiin yksineläjiin, joilla on oikeasti hätä.
Väitän, että pienituloisella työssäkäyvällä sinkulla jää rahaa vähemmän käyttöön kuin lapsiperheillä.
Eräs lapsiperheen vanhempi pyysi jouluapua. Ei saa toimentulotukea. Kun ruvettiin neuvomaan avustuspaikkoja, on kuulemma saanut sieltä jo lapsille vaatteita, leluja ja lapsen harrastuksetkin maksettu, mutta rahaa ei vaan ole ruokaan. Silti löytyi hyväsydämisiä auttajia. Itseäni lähinnä suututtaa, kun rahat menneet todennäköisesti alkoon tai muihun ei-välttämättömyyksiin.
Syntyvyys on kansallisen itsemurhan tasolla ja haluat siirtää resursseja pois lapsiperheistä?
Malli periytyy?
Olen monta kertaa säälinyt tuttua 10-vuotiasta, joka haluaisi harrastaa soittamista, mutta ei saa ja joka toivoo 4e maksavia keksejä synttäriherkukseen.
Toisaalta sama perhe laittaa lapsen toisten siivellä leirikouluun (mihinkään talkoisiin ei edes näennäisesti osallistuta) ja nyyttäreihin ilman tuomisia.
Kerran kysyin lapselta muun keskustelun yhteydessä, onko hän koskaan saanut vastikkeetta mitään itselleen. Keskustelu liittyi jouluun, ja avasin asian huolella. Hän ei tiedostanut, että olisi koskaan saanut muilta mitään ilman, että olisi antanut saman verran takaisin.
Perheessä paljon ylisukupolvista huono-osaisuutta ja resurssien puutetta -enkä nyt tarkoita sitä taloudellista.
(jouluapukeräyksiin liittyen -usein perheissä on useampia erityislapsia (ja aikuisia), ehkä tavaran käyttöikä jää lyhyemmäksi?)
Mutta kyllä lapselle kuuluu jouluruoka ja suklaata ja lahja jouluna, riippumatta siitä, millaiset vanhemmat hän on sattunut saamaan.
Voitaisiin vaihteeksi maalittaa vaikka rikkaiden perheiden psykopaattisia ja muita ongelmia. Vaatimaton elämä ei ole ongelma, kiusaaminen on
Osa ihmisistä elää vaatimattomasti, tekemättä siitä numeroa ja elämättä muiden varoilla.
Osa taas uskoo, että heille kuuluu kaikki maallinen hyvä automaattisesti,ilman mitään ponnistelua tai vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
(Varmaan niitä samoja) lehtijuttuja lukiessa mietin, puuttuuko tukiverkko kokonaan nykyihmiseltä. Eikö ole sisaruksia, vanhempia, serkkuja, kummeja, ystäviä, joilta saisi rahaa lainaksi, kutsun kylään tai pienen lahjan? Vai onko kyseessä ylisukupolvinen huono-osaisuus, jossa kellään läheisellä ei ole työtä, rahaa, ruokaa tai voimavaroja?
Asun ok seudulla. Suku muualla.
- lasten isä ei ole huoltaja eikä kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Me elämme yhteiskunnassa, jossa kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään köyhyydestä mutta silti lapsiperheköyhyys on karu todellisuus liian monelle perheelle. Tämä ei ole vain yksittäisten perheiden ongelma, vaan hälyttävä merkki siitä, että järjestelmämme jättää heikoimmat yksin.
Lapsiperheköyhyys ei tarkoita vain niukkaa ruokabudjettia tai puuttuvia uusia vaatteita. Se tarkoittaa ulkopuolisuuden tunnetta, rajoitettuja mahdollisuuksia ja sitä, että lapset joutuvat maksamaan hintaa aikuismaailman epäonnistumisista. Se on este lasten oikeudelle turvalliseen ja tasavertaiseen kasvuympäristöön, jossa heidän potentiaalinsa voi kukkia.
Meidän on nostettava tämä ilmiö keskustelun keskiöön ei säälien, vaan vaatimuksena oikeudenmukaisuudesta. Tarvitsemme poliittista tahtoa: parempia tukia pienituloisille perheille, kohtuuhintaista asumista ja laadukasta, maksutonta varhaiskasvatusta. Tarvitsemme myös yhteisöjemme tukea: ymm
Kyllä lapsia pitää tukea , mutta se oikea lääke ei ole antaa vanhemmille rahaa. Ennemmin tarjota harrastusmahdollisuuksia ja pistää se raha sinne. Islannissa jokainen lapsi pääsee harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
(Varmaan niitä samoja) lehtijuttuja lukiessa mietin, puuttuuko tukiverkko kokonaan nykyihmiseltä. Eikö ole sisaruksia, vanhempia, serkkuja, kummeja, ystäviä, joilta saisi rahaa lainaksi, kutsun kylään tai pienen lahjan? Vai onko kyseessä ylisukupolvinen huono-osaisuus, jossa kellään läheisellä ei ole työtä, rahaa, ruokaa tai voimavaroja?
Tämä on minua ihmetyttänyt jo kauan. Jos lapsi ei voi mennä uimaan koska ei ole uimapukua, voisi siitä vinkata vaikka kummille/mummille/tädille/sedälle. Ja jos ei kesällä ole varaa ostaa yhtään jäätelöä voi siitäkin vihjaista em. henkilöille.
Hyvin valitettavaa, jos lapsella ei ole isovanhempia joiden luokse voisi kesällä tai lomilla mennä, tai jotain muuta paikkaa. Ovatko ihan KAIKKI omaiset jo kuolleet?
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua facebookissa, missä ihmiset kertoivat ihan omalla naamallaan, mitä avustuksia olivat tänä jouluna saaneet. Lapset olivat saaneet usean joululahjan/per lapsi eikä ne ollut mitään halpoja. Lahjakortteja ruokiin oli saatu useammasta paikasta. Lisäksi lapset oli saanut vielä lahjakortteja.
Mietin, että tähänkö on tultu, että "vähävaraisille" on noin yltäkylläiset joulut muiden avustuksista. Ja miksi yksi perhe saa noin paljon ja jotkut ilmeisesti jää ilman. Joku kertoi, että heillä lasu-asiakkuus, mutta ei taloudellisia vaikeuksia. Silti sossut oli tuonut lapsille lahjoja ja lahjakortteja pyytämättä, koska oli jäänyt yli. Ei mitään järkeä tuossa hommassa.
Mihin ne pitäisi sitten laittaa?
Mulle kävi kerran näin että sain noita. Itkin.
Minua häiritsee paljon eräs asia: todella moni tukia ja apuja vailla oleva asuu pk-seudulla, vaikka ei olisi pakko. Nuristaan, kuinka asuminen on niin kallista. Ei tajuta, että ei tuo pk-seudulla asuminen ole mikään ihmisoikeus.
Aika moni käy pk-seudulla töissä kauempaakin eli ei ne palkansaajatkaan asu aina siellä pk-seudulla. Ja ei sillä keskituloisellakaan ole välttämättä varaa hankkia viisihenkiselle perheelle isoa asuntoa pk-seudulta, vaan joko täytyy valita tiiviimpi asuminen pk-seudulla tai omakotitalo muualla. Tai kyllä niitä sukulaisia/kavereita voi käydä moikkaamassa, vaikka asuisi pk-seudun sijaan vaikka Lohjalla, Järvenpäässä tms.
Eräskin tuntemani yh-äiti (maisteri) valittaa, miten rankkaa on tehdä kahta työtä ja asua pk-seudulla kivalla alueella. Kun maksaa asua vuokralla niin, että molemmilla lapsilla on omat makkarit ja äidillä myös. Tekisi mieli sanoa, että ongelma helpottaisi heti, kun muuttaisi johonkin Lahteen tai Kotkaan. Äidin työ on sellainen, että paikkoja olisi auki muuallakin ja yksi työ riittäisi, kun hintataso olisi halvempi.
Yksi perhe uusi huonekalut kerran vuodessa ja Ruotsin risteilyt päälle,valittivat ettei rahat riitä.
Minusta se köyhyys on toisinaan itse aiheutettua, kun eletään liian leveästi omiin tuloihin nähden.
Kun olimme mieheni kanssa kaksin, asuimme Espoossa 60 neliön kaksiossa. Hintataso oli n. 950 e/kk. Raskausaikana muutimme kauemmas Uudellemaalle, 80 neliön asunnon vuokra oli 750 e/kk. Vastaavan kokoluokan asunto Espoossa entisellä asuinalueellamme olisi ollut 1400 e/kk.
Hyvin pärjättiin halvemmassa asunnossa, oltiin vuorotellen pitkillä vanhempainvapailla/hoitovapailla. Ei olisi pärjätty, jos olisi muutettu kalliiseen asuntoon. Halvasti asumalla saatiin säästöön myös pikkulapsiaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Varmaan niitä samoja) lehtijuttuja lukiessa mietin, puuttuuko tukiverkko kokonaan nykyihmiseltä. Eikö ole sisaruksia, vanhempia, serkkuja, kummeja, ystäviä, joilta saisi rahaa lainaksi, kutsun kylään tai pienen lahjan? Vai onko kyseessä ylisukupolvinen huono-osaisuus, jossa kellään läheisellä ei ole työtä, rahaa, ruokaa tai voimavaroja?
Tämä on minua ihmetyttänyt jo kauan. Jos lapsi ei voi mennä uimaan koska ei ole uimapukua, voisi siitä vinkata vaikka kummille/mummille/tädille/sedälle. Ja jos ei kesällä ole varaa ostaa yhtään jäätelöä voi siitäkin vihjaista em. henkilöille.
Hyvin valitettavaa, jos lapsella ei ole isovanhempia joiden luokse voisi kesällä tai lomilla mennä, tai jotain muuta paikkaa. Ovatko ihan KAIKKI omaiset jo kuolleet
Joskus 60-luvulla tai 70-luvulla ihmiset saattoivat vielä kutsua sukulaislapsia luokseen mökille tai maalle kesällä. Muutamaksi päiväksi, viikoksi tai useammaksi viikoksi. Nykyään se on tuntematon ajattelutapa. Minun vanhin lapseni vietti kakki kesät Helsingissä, koska isä ei ollut mukana kuvioissa. Nuorempi pääsi joskus muualle kesällä, kun vieraili isänsä luona.
Olen nyt joulun alla seurannut paikallisessa fb-ryhmässä yhtä henkilöä, jolla on rahat loppu, mutta huoltoaseman kortti käytössä.
Ensin hän pyysi, että voisiko joku lähteä hänen kanssaan autolla hakemaan hänen lapsensa rautatieasemalta (matkaan n 12 km yhteen suuntaan), vastineeksi hän tankkaa hakijan auton.
Seuraavaksi hän pyysi jotakuta avukseen ruokakauppaan, ostamaan ja maksamaan jouluruoat, vastineeksi hän tankkaa auttajan auton.
Sitten ilmestyi toive lähteä ostamaan tupakkaa ja ruokia eläimille, vastineeksi hän... no, arvaatte jo.
Kaksi ensimmäistä taisi toteutua, kolmannessa auttajat alkoivat jo kyseenalaistaa.
Ihan älytöntä. Tuli kallis joulu, täytyyhän ne ostetut bensat kuitenkin joskus maksaa. Ja miksei noita ajeluita voinut edes keskittää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheillä on hyvät tuet Suomessa, varsinkin jos saa toimeentulotukea. Se pitäisi riittää aivan hyvin elämisen kuluihin. Kahden teinin toimeentulotukea saava äiti saa käyttörahaa kuussa 1500 euroa. Tämän lisäksi maksetaan vuokra, sähkö, vesi ja terveydenhuoltomenot. Tuet yli 2000 euroa kuussa. Miksi tuollainen summa ei riitä esimerkiksi joulua järjestämään?
Fakta on se, että ihmiset on tottunut siihen, että joku muu maksaa jouluruuat ja ostaa lahjat. Käytetään hyväksi muita.
Niin, yksinhuoltaja saa 670€/kk ja lapset noin 300-400€ per naama, ei se nyt ole kovin iso summa, Se on sitten perheen tilanteesta kiinni pärjääkö sillä hyvin vai huonosti. Ihmisillä on esimerkiksi lainoja ja erilaisia kuluja. Mutta jos vanhempi on pienipalkkaisessa työssä, hän saa 1500€ nettona palkkaa, + lapsista sen 300-400€ per lapsi. Ja todennäköisesti jos on useita lapsia, saa vielä jonkin verran asumistukeakin. Turha siitä on yksihuoltajaa syyllistää, lapset saavat osansa kuten kuka tahansa kansalainen ja yh vanhemmalle kompensoidaan sitä, että toista elättäjää lapsille ei ole.
Minä esimerkiksi olen sairastellut yli puoli vuotta, minua on tutkittu moneen kertaan, otettu monet kerrat verikokeita, polikäyntejä ja sairaalassa tehty operaatio, näistä on tullut tälle kuulle yli 300€ laskuja, ei minulla ole niitä varaa maksaa nyt, vaikka mieheni on töissä ja minä saan ansiosidonnaista. Meillä on sähkölämmitteinen talo, ja tähän aikaan vuodesta sähkölaskut on kalliita maksaa, onneksi on ollut vielä lauhaa. Minulla on lainaa 20 vuotta sitten lopetetusta toiminimestä, sekin rasittaa meidän taloutta. Ja keväällä lähti lapsikorotukset työttömyysetuudesta ja nyt kun sairastelun takia loppui työt juuri ennen koeajan loppua, ja olen taas työttömänä, tulee 20% alennus tuloihin, eli ei jää nettona käteen montaa sataa enemmän kuin tuo toimeentulon perusosa.Kaikki nämä asiat jotka rasittaa meidän taloutta, rasittaa vielä enemmän jos on yksinhuoltaja. Sellaista se elämä on, ei voi tietää etukäteen mitä milloinkin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet saavat jo liikaa avustusta. Huomio pitäisi kohdentaa aikuisiin yksineläjiin, joilla on oikeasti hätä.
Väitän, että pienituloisella työssäkäyvällä sinkulla jää rahaa vähemmän käyttöön kuin lapsiperheillä.
Eräs lapsiperheen vanhempi pyysi jouluapua. Ei saa toimentulotukea. Kun ruvettiin neuvomaan avustuspaikkoja, on kuulemma saanut sieltä jo lapsille vaatteita, leluja ja lapsen harrastuksetkin maksettu, mutta rahaa ei vaan ole ruokaan. Silti löytyi hyväsydämisiä auttajia. Itseäni lähinnä suututtaa, kun rahat menneet todennäköisesti alkoon tai muihun ei-välttämättömyyksiin.
Tämä on niin totta. Köyhiä yksineläjiä ei oikein auta kukaan, ei ole mediaseksikästä ja tunteita herättävää.
Vaikka pienituloinen olenkin en koe itseäni köyhäksi, koska varaa on perusjuttuihin joutumatta liikaa pihistelemään mutta mitään ylimääräistä en voi oikein tehdä. Kyllä sen huomaa että tuntemillani kahden aikuisen ja yhden lapsen lapsiperheillä on varaa asioihin joihin minulla ei ole mahdollisuutta, vaikka puhutaankin miten lapsiin muka menee rahaa. Sinkku maksaa kuitenkin kaiken yksin eikä saa tukia jos käy töissä. Hurjaa miettiä jos olisi tästä vielä pienemmät tulot, sairas, työtön tms.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kyllä lapselle kuuluu jouluruoka ja suklaata ja lahja jouluna, riippumatta siitä, millaiset vanhemmat hän on sattunut saamaan.
No kukas sen kaikille järkkää? Ilmoittaudutko sponssaamaan?
Ei tietenkään mikään lapsen vika ole, ei lapsi tee perheessä mitää päätöksiä, oli ne hyviä tai huonoja.
Juuri siksi lapsiköyhyys on asia johon pitäisi puuttua, koska lapset ovat aina viattomia.
Onneksi leikkasivat sen lapsikorotuksen vai mikä se oli. Hah.