Mistä sitten tietää, että haluaa lapsia? lapsettomana vielä kysyn..:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli vaan kauhea vauvakuume 😊 Mut jos jollekin ei tule, niin kandee asiaa miettiä perinpohjin jo heti 30:n alussa. Jos meinaan haluaa vaikka kaksi lasta, niin 35 vuotiaana voi yksikin olla jo suuri työvoitto. 

Itse onneksi sain ekani jo 24 v, niin on hyvin ehtiny vielä kolme muutakin saada. Lapset on mun pääasiallinen urani, vaikka olen kouluja pitkälle käynytkin ja sen mukaisissa töissäkin olen.

 

Voitko selittää miltä se vauvakuume tuntuu?

 

Se on vaan tunne, syvä kaipuu ja halu saada oma lapsi. Se on täysin biologiaa, muuten ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule jätä lapsenteko nuoremmille.

Keski-ikäinen muijahan sä jo oot.

 

xD

En ole tuo alkuperäinen kommentoija, mutta turhaan naurat. Jos olet jo reilusti 30 paremmalla puolella niin kiire tulee saada terve lapsi. Googleta vaikka aiheesta naisen hedelmällisyys ja munasolut..

Enempi ikä ei tarkoita automaattisesti sairasta lasta. 🤦🏻

Ootsä yksinkertainen?

Sinä kuulostat olevan.

Ja sä olet simppeli.

Syntymä on kuolemantuomio:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika varma pitkään, etten halua lapsia. Tai jos haluan, niin sitten adoptoin. No sitten tuli vastaan sellainen mies, jonka kanssa vaan jotenkin tiesi, että tässä se on, ja kappas, sitä huomasi olevansa vauvakuumeessa. En tiedä, kai se sitten on joku kemia tai jotain, ja hormonit lähtee hyrräämään. 

Mutta sitä en ymmärrä, miksi osa tekee lapsia, jos ollaan oltu pidempään yhdessä, ja sitten alkaa se ulkopuolinen painostus, että kai te nyt lapsia teette jne. Kyllä se pitää itsestä lähteä, ei muiden odotuksista. Itse tietää parhaiten omat voimavaransa. Meillä on ystäväpariskuntia, jotka ovat tietoisesti valinneet lapsettoman elämän, ja se on minusta myös ok. Jokainen tekee omanlaisensa elämän.

Olen ap ja mulla on ihanin mies ihana. Luotan häneen täysin enkä ole koskaan ollut näin rakastunut. Mutta niitä lapsia en vain halua edelleen. Mikähän mussa vikana? Onko se sitten jos, kun sairastin masennusta teinistä niin aivot jotenkin vaurioitui?

Miksi pitäisi ihmisessä olla jotain vikana, jos ei halua jotain? Onko muissakin jotain vikana, kun en halua omakotitaloa? Tai etelänmatkalle? Mikä mussa on vikana, kun en halua edetä uralla mahdollisimman korkeaan asemaan??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli vaan kauhea vauvakuume 😊 Mut jos jollekin ei tule, niin kandee asiaa miettiä perinpohjin jo heti 30:n alussa. Jos meinaan haluaa vaikka kaksi lasta, niin 35 vuotiaana voi yksikin olla jo suuri työvoitto. 

Itse onneksi sain ekani jo 24 v, niin on hyvin ehtiny vielä kolme muutakin saada. Lapset on mun pääasiallinen urani, vaikka olen kouluja pitkälle käynytkin ja sen mukaisissa töissäkin olen.

 

Voitko selittää miltä se vauvakuume tuntuu?

 

 

Se on vaan tunne, syvä kaipuu ja halu saada oma lapsi. Se on täysin biologiaa, muuten ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.

Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli vaan kauhea vauvakuume 😊 Mut jos jollekin ei tule, niin kandee asiaa miettiä perinpohjin jo heti 30:n alussa. Jos meinaan haluaa vaikka kaksi lasta, niin 35 vuotiaana voi yksikin olla jo suuri työvoitto. 

Itse onneksi sain ekani jo 24 v, niin on hyvin ehtiny vielä kolme muutakin saada. Lapset on mun pääasiallinen urani, vaikka olen kouluja pitkälle käynytkin ja sen mukaisissa töissäkin olen.

 

Voitko selittää miltä se vauvakuume tuntuu?

 

 

Se on vaan tunne, syvä kaipuu ja halu saada oma lapsi. Se on täysin biologiaa, muuten ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.

Eläimillä ei ole ehkäisyä, ihmisillä on , kun olivat fiksuja ja keksivät sellaisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika varma pitkään, etten halua lapsia. Tai jos haluan, niin sitten adoptoin. No sitten tuli vastaan sellainen mies, jonka kanssa vaan jotenkin tiesi, että tässä se on, ja kappas, sitä huomasi olevansa vauvakuumeessa. En tiedä, kai se sitten on joku kemia tai jotain, ja hormonit lähtee hyrräämään. 

Mutta sitä en ymmärrä, miksi osa tekee lapsia, jos ollaan oltu pidempään yhdessä, ja sitten alkaa se ulkopuolinen painostus, että kai te nyt lapsia teette jne. Kyllä se pitää itsestä lähteä, ei muiden odotuksista. Itse tietää parhaiten omat voimavaransa. Meillä on ystäväpariskuntia, jotka ovat tietoisesti valinneet lapsettoman elämän, ja se on minusta myös ok. Jokainen tekee omanlaisensa elämän.

Olen ap ja mulla on ihanin mies ihana. Luotan häneen täysin enkä ole koskaan ollut näin rakastunut. Mutta

Aika moni sanoo et jos ei oo lapsia niin oot outo tai elämä on merkityksetöntä. Onko ne sitten kateellisia tai katkeria ketkä sanoo näin, sitä en tiedä miksi onnellinen ihminen tälläistä moskaa suustaan edes päästäisi ulos?

Minä en koskaan tiennyt, mutta sitten kun se yllättäin tapahtui, kaikki palaset loksahteli kohdilleen ja olin heti alkujärkytyksestäni selvittyä varma, ettei tässä tarvitse mitään vaihtoehtoja edes miettiä.

Kun mietittiin, että halutaanko näitä sitten lisää, pohdittiin sitten ihan tosissaan asiaa pari vuotta, ennen kuin päädyttiin siihen, että toinen vielä. Sen jälkeen päätös siitä, että se oli nyt tässä oli myös todella varma, ja päädyttiin lopullisempiin "ehkäisymenetelmiin" tuosta ensimmäisestä ehkäisystä huolimatta alkunsa saaneesta johtuen.

En varmaan olisi ikinä (tai ainakaan ajoissa) ollut varma ennen esikoista, joten hyvä näin enkä ole koskaan katunut. Toisaalta, varmaan olisin ihan tyytyväinen ollut elämääni ilman lapsiakin, kun mitään paloa siihen ei etukäteen ollut, joten ei niitä mielestäni yrittäen yrittämällä kannata hankkia, jos ei ole varma.

Voin kuvitella kuinka keski-ikäinen uupuu yösyöttoihin ja intensiiviseen vauvan hoitamiseen.

Nuorena sitä jaksaa vaikka parin tunnin yöunilla mut keski-iässä ei saatika myöhäiskeski-iässä.

Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella kuinka keski-ikäinen uupuu yösyöttoihin ja intensiiviseen vauvan hoitamiseen.

Nuorena sitä jaksaa vaikka parin tunnin yöunilla mut keski-iässä ei saatika myöhäiskeski-iässä.

Tämä. Siksi valvoin opintojen parissa nuorena. Ei vanha koira opi enää uusia temppuja.

Eihän niitä lapsia ole mikään pakko haluta tai tehdä ollenkaan. Moni valitsee olla ilman.

Mikset ole varma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli vaan kauhea vauvakuume 😊 Mut jos jollekin ei tule, niin kandee asiaa miettiä perinpohjin jo heti 30:n alussa. Jos meinaan haluaa vaikka kaksi lasta, niin 35 vuotiaana voi yksikin olla jo suuri työvoitto. 

Itse onneksi sain ekani jo 24 v, niin on hyvin ehtiny vielä kolme muutakin saada. Lapset on mun pääasiallinen urani, vaikka olen kouluja pitkälle käynytkin ja sen mukaisissa töissäkin olen.

 

Voitko selittää miltä se vauvakuume tuntuu?

 

 

Se on vaan tunne, syvä kaipuu ja halu saada oma lapsi. Se on täysin biologiaa, muuten ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.

 

Eläimillä ei ole ehkäisyä, ihmisillä on , kun olivat fiksuja ja keks

-------

No shit Sherlok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella kuinka keski-ikäinen uupuu yösyöttoihin ja intensiiviseen vauvan hoitamiseen.

Nuorena sitä jaksaa vaikka parin tunnin yöunilla mut keski-iässä ei saatika myöhäiskeski-iässä.

Tämä. Siksi valvoin opintojen parissa nuorena. Ei vanha koira opi enää uusia temppuja.

Oppii jos treenaa aivojaan

Vierailija kirjoitti:

Eihän niitä lapsia ole mikään pakko haluta tai tehdä ollenkaan. Moni valitsee olla ilman.

Mikset ole varma? 

 

Varmaan sen takia koska lapsettomia aina haukutaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella kuinka keski-ikäinen uupuu yösyöttoihin ja intensiiviseen vauvan hoitamiseen.

Nuorena sitä jaksaa vaikka parin tunnin yöunilla mut keski-iässä ei saatika myöhäiskeski-iässä.

Tämä. Siksi valvoin opintojen parissa nuorena. Ei vanha koira opi enää uusia temppuja.

Oppii jos treenaa aivojaan

Joojoo, ja vanhat jaksaa yösyöttöjä.

Totuus: toiset jaksaa/oppii, toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta eikä myöskään ole koskaan ollut vauvakuumetta. Ihan järkeilin, että missä iässä ne olisi hyvä saada alulle, jos haluaa terveet lapset suuremmalla todennäköisyydellä.

Raskaus on pitkä ja äitiyteen ehtii siinä raskauden aikana sitten totutella.

Lapset on parasta mitä on.

Höps Jeesus Kristus on parasta mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Onko osa sun lapsipuolia? Muutenhan oisit synnyttänyt 14-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella kuinka keski-ikäinen uupuu yösyöttoihin ja intensiiviseen vauvan hoitamiseen.

Nuorena sitä jaksaa vaikka parin tunnin yöunilla mut keski-iässä ei saatika myöhäiskeski-iässä.

Tämä. Siksi valvoin opintojen parissa nuorena. Ei vanha koira opi enää uusia temppuja.

Oppii jos treenaa aivojaan

Ei aivotreenikään takaa mitään oikeasti. Se voi auttaa mutta ei välttämättä eikä aina.

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.