Tavallinen mies ei kelpaa naisille koska naiset haluavat miehiltä joko jännitystä tai rahaa.

Jos ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle, niin vika löytyy peilistä. Miehillä ja naisilla, sukupuolesta riippumatta.

Niin ja entäs sitten? Luonnossakin naaras valitsee parhaan uroksen, ja muut jää nuolemaan näppejään. Miksi mä haluaisin jonkun ruman, keskivartalolihavan peräkammarin pojan, kun voin saada komean ja menestyneen miehen? 

Ja kyllä, mun mieheni ostaa mulle kalliita lahjoja. Ei tosin Vuittonia koska se on out, mut mini kellyn toivoin joululahjaksi ja sen oletettavasti saan. Lisäksi on ostanut mulle auton ja monta matkaa. Vituttaako AP?

Vierailija kirjoitti:

Menepäs joku päivä vaikkapa Prismaan ja katso siellä ostoksia tekeviä pariskuntia. Olet niin väärässä.

Sanopa muuta. Ap:n kannattaa laskeutua sieltä mielikuvien (tai mielikuvitus-) maailmasta maan pinnalle ja nähdä, että suurin osa ihmisistä on tavallisen ihmisen kanssa pariutuvia tavallisia ihmisiä. Eli kyllä, jos hän on tavallinen kunnon mies tai alkaa sellaiseksi, hänellä on erittäinkin hyvät mahdollisuudet löytää oma kultansa, joko Suomesta tai muualta.

M50+

Ei kaikki kaipaa jännitystä ja rahaa. Jos miehellä on maalaisjärkeä, rahaa sen verran, että ittensä elättää ja mukava luonne, niin se riittää! Mä haluaisin miehen seurakseni patikoimaan, kalastamaan ja laavulle paistamaan makkaraa, tähtitaivasta katselemaan. Kylminä iltoina käpertymään vilttiin takkatulen ääreen.. En tartte lahjuksena laukkuja tai hotelliöitä, saan ne maksettua itse jos niin tahdon. Mutta peli ja alkoholiongelmaista elätettävää en enää huoli, sitä tein aikoinaan 20 vuotta..

En mäkään miehenä ihan ketä tahansa naista ole valinnut. Jos kemiat ei kohtaa niin ei siitä sit mitään tuu. Ihan sama onko naisella statusta tai ulkonäköä. 

Tärkeintä on että kumpikin haluaa olla toistensa kanssa. 

Tavallinen mies kelpaa vallan mainiosti naiselle. Ei mitään ongelmaa. Te palstaulisijat olettekin sitten ihan oma lukunne. Jatkuvaa ulinaa ja uhriutumista, muiden syyttelyä ja syyllistämistä. Ei teidän ressukoiden kanssa mitään parisuhdetta saa. Päätyy korkeintaan äidin korvikkeeksi, kynnysmatoksi, palvelijaksi, tarpeiden tyydyttäjäksi, terapeutiksi jne. Juu ei kiitos. Onneksi on ihan tavallinen ja kunnollinen mies plakkarissa. Ei rahoissaan mutta tulee toimeen. Välillä töissä, välillä taas ei. Ei mikään vässykkä eikä haluton ottamaan itsestään sekä elämästään vastuuta. 

Samaa ilmiötä myös miehille; oma vaimo on nukkavieru joka antaa elämänsä lapsille ja sitten nähdään ympärillä jännempiä ja nuorempia naisia joille antaa huomiotaan ja pettämisriski mahdollinen. 

Onpa väsyneitä juttuja nämä tämmöiset. Ihanko tosiaan teitä incel-maailmankatsomuksella kyllästettyjä katkeroita kitisijöitä on noin paljon, vai sinäkö näitä samantyylisiä valitusketjuja tehtailet.

Ei pidä väittees paikkaansa, piste. Ihan tavalliset, mukavat ihmiset löytää kyllä kumppaninsa niinku aina ennenkin, ei maailma oo mihinkään niin dramaattisesti muuttunut. Vähän taukoa niiden ylilautojen hähmäisistä syövereistä nyt. Lähde raikkaaseen ilmaan reippailemaan, vaihda muutama sananen vastaantulijan kanssa, maadoitu vähän todellisuuteen. Ihmiset on pääosin kivoja ja hyvää tahtovia, kaikki kaipaa yhteyttä ja saada olla tärkeä jollekin. Lämmintä joulumieltä sinne.

Kumppanin löytäminen ja parisuhteen muodostaminen on monelle vaikeaa, vaikka ihmisten arkea seuratessa näyttää kyllä siltä, että kyllä ne ihan tavalliset ihmiset ennemmin tai myöhemmin itselleen sen kumppanin löytävät.

Ap:n ei kannata heittää toivoa, sillä rakkaus voi odottaa jo ihan nurkan takana. Elämässä tapahtuu toisinaan yllätyksiä. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Kriteerejä saa olla.

Itselläkin on yksi iso kriteeri ja se on ettei sinkkuäitiä.

Se ongelma on että sinä et ole edes tavallinen mies vaikka luulet olevasi. Epätoivoinen jankkaaja karkoittaa kaikki naiset, sen aistii kilometrin päähän.

Ap voitko uskoa, minun mieheni ei ole jännis eikä rikas, vaan ihan tavallinen mies joka tällä hetkellä on työttömänä. En silti aio jättää häntä koska persoona on mitä ihanin ja hän saa minut kokemaan oloni hyväksi ja turvalliseksi.

Joopa joo, olen ihan tavallinen mies ja olen kelvannut vaimolleni yli 20 vuotta.

Johtuisikohan siitä, että käyn aamulla suihkussa, lähden töihin, illalla teen tarvittaessa ruokaa koko perheelle ja leikin muksujen kanssa. En ole millään tavalla jännä, vaarallinen tai uhkaava vaan aivan tavallinen perheenisä. 

Mun yli ei kuitenkaan kävellä, vaan pidän puoleni ja samoin pidän huolta perheestä, vaimosta ja lapsista. Tämä tuntuu riittävän, ei tarvitse olla Supermies, Teräsmies tai muukaan supersankari.

Jotenkin aina huvittaa kuulla että se syy löytyy AINA niistä muista eikä itsestä. Joskus olisi itsekriittisyys paikallaan.

eVierailija kirjoitti:

Kumppanin löytäminen ja parisuhteen muodostaminen on monelle vaikeaa, vaikka ihmisten arkea seuratessa näyttää kyllä siltä, että kyllä ne ihan tavalliset ihmiset ennemmin tai myöhemmin itselleen sen kumppanin löytävät.

Ap:n ei kannata heittää toivoa, sillä rakkaus voi odottaa jo ihan nurkan takana. Elämässä tapahtuu toisinaan yllätyksiä. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että ni

Surullista, että se palstan ihana pikku mummo on kuollut. Hän oli viisas ja sydämellinen ihminen 🥰 Mummon neuvoilla ap:kin olisi löytänyt hetkessä itselleen sopivan kumppanin. 

Ihama mummo 💕💕💕

 Eikä jää.

Itse  olen nyt talvella alkanut seurustella miehen kanssa joka on monen mielestä tavallinen, ei varakas, mutta ei  persaukinenkaan.  

 Hän on älykäs, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen, reilu ja rehellinen  käsittääkseni, kohtelias ja vaatimaton, huumorintajuinen. Hyväkuntoinen ja hoikka. Ei  pelaile  muitten naisten kanssa

Mulla on tavallinen mies. Rahaa on sen verran, että elintaso on ihan mukava, mutta ei mulla Vuittonin laukkua ole. En edes halua. Jos tarve moiselle tulee, ostan sen itse. En tarvitse miestä "varustamaan" mua. Punainen tupa, ei perunamaata. Mansikkamaa on. 

Elämä on hyvä just näin.

En tiedä jännitystä mutta jonkinlaisen tunnereaktion varmaan tulis herätä. Eikö se oo ihan luonnollista. Ellei sitten tehdä avioliittoa vain kulissiksi tai lastentekosyystä, tekeekö kukaan nykyisin enää oikeasti niin

Niin. No kelpaako sinulle sika? Miksi haluaisit kotiisi ja elämääsi sian, joka yrittää vaan siittää sinua päivästä toiseen, ölisee ja käyttäytyy epämiellyttävästi, aggressiivisesti, jopa laittomasti? Mitä tuo "tavallinen" mies todella tuo naisen elämään?