Vanhan isän jättäminen joulunpyhiksi hoivapaikkaan, koska on pitkälle edennyt dementia. Käydään pyhinä katsomassa,mutta omaan kotiin ei ote-

Me vietiin vaari saunan taakse jo pari joulua takaperin

Hän on tavallaan jo poissa tästä maailmasta ja se on ikävää havaita että hän ei edes tunnista keitä on ympärillä. Ammattilaiset hoitavat häntä loppuajan.

No siis. Kuinka paljon noin dementtinen aidosti ymmärtää siitä mitä ympärillä tapahtuu? Taakka hän teille muille olisi. 

Näin tehtiin mun mummun kanssa. Rankkaa oli, kun ei edes omia lapsiaan tunnustanut.

Jos dementia on paha, ei tunnista ketään, voi hetkenä minä tahansa kadota ovesta tai sytyttää kämpän, on väkivaltainen tai peloissaan jne. niin mielestäni ei ole mitään järkeä raahata joulunviettoon. Joulunvietosta ei voi nauttia jos ymmärrys on käytännössä poissa ja muidenkin joulu lienee aika surkea jos ja kun aika menee vahtiessa, pelätessä ja siivotessa jne. Joku lievä muistamattomuus on ihan eri juttu.

Simpsoneissakin grandpa oletetaan kotiin jouluksi. 

Meillä sama. Isä kyllä tunnistaa meidät lapset ja osan sukua hyvin ja on ihan järjissään oleva, mutta muisti pätkii välillä pahasti. Ajateltiin josko jouluna otettaisiin kotiimme, suuri riski on vain se kuinka sekaisin menee ja kyselee alvariinsa missä on ja mihin me nyt mennään (kun viedään takaisin) ja on pitkän aikaa vierailun jälkeen levoton ja ahdistunut. Joten päätimme että menemme porukalla isän luo käymään, kahvittelemme ja saa isä avata paketteja. Näin on varmaan paras.

Äidiltäni meni muisti ja makuaisti, mutta suu kävi. Haukkui kaikki jouluruoat ja väitti, että hänet yritettiin myrkyttää. Ei tunnistanut ketään, haukkui kotimme, minut, mieheni ja lapseni. Ehei, tästä eteenpäin saa olla hoitokodissaan. Käymme sitten siellä. 

No ei haeta, menisi entistä enemmän sekaisin..

Dementoituneen on paras pysyä samassa paikassa, ja hänen kotinsa on nykyään hoitolaitos. Hän vain menee sekaisin jos hänet haetaan välillä entiseen kotiinsa mukamas joulua viettämään. Ei siitä kukaan nauti.

No eiköhän se ole parempi että hän on joulun paikassa jonka saattaa muistaa ja joka on päivittäisestä elämästä tuttu. Aika kauheaa olisi jos hänet vietäisiin paikkaan jota ei ollenkaan muista ja tunnista. Ihmiset eivät tajua, että dementiaa sairastava oikeasti kokee, että hän on aivan vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten keskellä. Miettikää millainen kokemus teille olisi joulu, jos ihan tuntemattomat ihmiset tulisi ja nappaisi teidät mukaansa ja veisivät kotiinsa viettämään joulua. Ette luultavasti nauttisi tilanteesta. 

Empatia on hyvä kompassi silloin, kun yleistä ohjetta ei voi antaa.

Myös hoitohenkilökuntaa, joka tällä hetkellä läheisenne voinnin ja tilan tuntee, kannattaa konsultoida, jos arveluttaa.

Sinänsä se, ettei henkilö tunnista enää, ei tarkoita eettistä lupaa kokonaan unohtaa hänet hoivakotiin. Se ahdistus tulisi omaisen käsitellä muuten.

Toisaalta omaa ahdistustaan ei tulisi hoitaa tuomalla pitkälle edennyttä muistisairasta tilanteisiin, joissa hänen "kuuluu" ikään kuin olla, jos se aiheuttaa hänelle pahaa oloa.

Empatia kompassina on siis ainoa kaikkiin tilanteisiin soveltuva ohje. Etsiä toisen ihmisen parasta