Aasian tsunamista 20 vuotta. Maailma ei unohda aaltoa, joka vei 200 000 ihmistä haudoilleen. 😢😭😭 Muistatko tsunamin? 🌊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä ihan terve päästäs? 

Toki. Juuri siksi osaan laittaa asiat perspektiiviin. Ikävää, että sinä et osaa muuta kuin katsella omaa napaa. 

Sulla mitään perspektiiviä tossa ole. Vaan väität, että toisten elämä oli vähemmän arvokas kuin toisten. 

En ole missään väittänyt tuollaista. Toin vain suhteellisuudentajua tähän keskusteluun, jossa 176:sta suomalaisesta pyritään leipomaan jotenkin arvokkampia vainajia kuin paikallisista, joilla oli pelissä IHAN KAIKKI myös materian muodossa. 

Sulle materia taitaakin olla tosi arvokasta. Materiaa on mahdollista saada takaisin, kuolleita ihmisiä ei. Kyllä ne talot sinne thaimaaseen on rakennettu uudestaan, mutta kuolleet eivät ole heränneet.&nbs

Talo korvaa menetetyn perheen? Ok. 

🌹🌹

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pisti silmään, että äitejä selvinnyt, mutta perheen vei tsunami.

Yleensä naiset ja lapset jää jalkoihin. 

Kammottava katastrofi kaiken kaikkiaan. Kyllä kosketti, vaikka aika tampio kakara silloin olinkin.

Moni mies menetti myös vaimonsa ja kaikki lapsensa. Varmaan aika lailla tasan meni, että oliko yksin jääneissä enemmän miehiä vai naisia. Moni pelastunut on sanonut, että oli ihan arpakauppaa kuka jäi henkiin ja kuka ei. Mon on kertonut olleensa kuin pesukoneessa ja välillä sai vedettyä happea, monella joka jäi henkiin oli sitten onnea siinä, että sai jostain palmusta kiinni eikä törmännyt mihinkään esineeseen tai jäänyt vedessä menevien lukemattomien tavaroiden ja esineiden alle.

Olihan tuolla paljon niitäkin turisteja jotka menetti puolison ja lapset. Ei paljon lämmitä vaikka suomessa odottaa oma koti ja pankissa on rahaa. Jos nyt itse pitäisi valita perhe vai koti/omaisuus niin kyllä mä sen perheen pitäisin. Asuntoja saa uusia ja vaatteetkin päälle, mutta ihmisiä ei takaisin saa jos ne lopullisesti menettää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä ihan terve päästäs? 

Toki. Juuri siksi osaan laittaa asiat perspektiiviin. Ikävää, että sinä et osaa muuta kuin katsella omaa napaa. 

Sulla mitään perspektiiviä tossa ole. Vaan väität, että toisten elämä oli vähemmän arvokas kuin toisten. 

En ole missään väittänyt tuollaista. Toin vain suhteellisuudentajua tähän keskusteluun, jossa 176:sta suomalaisesta pyritään leipomaan jotenkin arvokkampia vainajia kuin paikallisista, joilla oli pelissä IHAN KAIKKI myös materian muodossa. 

Sulle materia taitaakin olla tosi arvokasta. Materiaa on mahdollista saada takaisin, kuolleita ihmisiä ei. Kyllä ne talot sinne thaimaaseen on rakennettu

En meinaa, mutta täällä väitettiin että paikallisten kärsimykset olivat pahempia koska he menettivät myös MATERIAA. Ei se materia varmaan kauheesti lohduta jos perheesi on kuollut. 

https://www.hs.fi/maailma/art-2000002787220.html

 :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinäkään voi päättää, että suurinta osaa kosketti.

Ei sitä tarvitse päättää. Riittää, että oli edes auttavasti hereillä tuolloin 20 vuotta sitten. Kyllä sen huomasi työpaikoilla, kodeissa, kouluissa jne. miten iso osaa tapahtunut kosketti. Turha tästä on mitään jankkausvääntöä tehdä, kun faktat ovat tiedossa. 

Minä asuin Ranskassa tuolloin enkä muista, että joulun jälkeen olisi juuri puhuttu Aasian tsunamista. Ilmeisesti tuolla ei ollut niin monia ranskalaisia?

Lähde lomalle ulkomaille ja huku = kansallissankari.

Toivottavasti suomalaiset eivät lähde tuohon maahan enään koskaan, kauhea kuoleman loukko!

En meinaa, mutta täällä väitettiin että paikallisten kärsimykset olivat pahempia koska he menettivät myös MATERIAA. Ei se materia varmaan kauheesti lohduta jos perheesi on kuollut. 

Materialla eli rahalla saa helpommin järjestettyä terapiaa jne. joiden avulla päästä elämässä eteenpäin. Jos sinulla on vain päälläsi oleva vaatekerta, trauman käsittely on huomattavasti työläämpää, kun pitää keskittyä siihen, miten saada edes peruselämään vaadittavat asiat kuntoon. Ne joilla ei ole siitä huolta, pääsevät suoraan surutyöhön ja trauman käsittely on helpompaa. Kyse ei ole lohduttamisesta, vaan siitä, mitä kaikkea ihminen joutuu kantamaan harteillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnollista, että suomalaisten kohtalo koskettaa enemmän suomalaisia kuin paikallisten kohtalo. Ei Indonesiassa surtu Suomen kouluampumisia tai Konginkangasta tai muuta. Tottakai suomalaisetkin olivat surullisia paikallisten kohtalosta ja täältäkin kerättiin isoja summia juuri sinne Aasian maihin heille, joilta meni kaikki kotia myöten.

Ihan yhtä lailla täällä suomalaiset elää yltäkylläistä elämää moniin maihin verrattuna. Voisimme mekin kaikki muuttaa pienempään asuntoon, myydä omaisuutemme ja alentaa elintasoamme ja auttaa näillä rahoilla köyhien maiden asukkaita, mutta emme näin tee.

Kyllähän me tehdään. Kehitysapua annetaan joka vuosi, vaikka itse eletään velaksi.

Kehitysapu on pieni osa. Nyt oli kyse siitä, että suomalaisten elintaso on reilusti parempi kuin monien muiden maiden. Jos olette niin huolissaan köyhien maiden asukkaista, miksette luovu omasta omaisuudesta ja elintasosta kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuolla paljon niitäkin turisteja jotka menetti puolison ja lapset. Ei paljon lämmitä vaikka suomessa odottaa oma koti ja pankissa on rahaa. Jos nyt itse pitäisi valita perhe vai koti/omaisuus niin kyllä mä sen perheen pitäisin. Asuntoja saa uusia ja vaatteetkin päälle, mutta ihmisiä ei takaisin saa jos ne lopullisesti menettää. 

Kumman valitsisit, jos saisit valita kuolleen perheen ja säilyneen omaisuuden (=suomalaisten kohtalo) vai kuolleen perheen ja menetetyn omaisuuden (=paikallisten kohtalo)? 

Vierailija kirjoitti:

Joku rasisti täällä vähättelee länsimaisia ihmisiä. Harmittaako että jotkut suree suomalaisten kuolemaa, vaikka he sun mielestä on arvottomia?

En minä ainakaan vähättele länsimaisia ihmisiä. Itselleni tuossa luonnonkatastrofissa järkyttävintä oli se, kun Banda Acehin maakunnassa tietyt alueet olivat kokonaan tuhoutuneet. Sitä näytettiin ylhäältä kuvattuna. Kaikki rakennukset olivat raunioina ja koko kylän asukkaat olivat kuolleet, paitsi ne harvat, jotka eivät olleet olleet kotona silloin. Mahtoi olla hirvittävää heille, kun ei ollut enää kotia, koko kotikylää eikä ketään sukulaista tai ystävää jäljellä.

Eräs hyvin tuttu menetti perheensä, vanhemmat ja sisaruksensa ja selvisi itse ainoana, oli lapsi itsekin. Kävi lentokentällä ottamassa arkut  vastaan.Tragedia joka kosketti meidän perhettämme välillisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinäkään voi päättää, että suurinta osaa kosketti.

Ei sitä tarvitse päättää. Riittää, että oli edes auttavasti hereillä tuolloin 20 vuotta sitten. Kyllä sen huomasi työpaikoilla, kodeissa, kouluissa jne. miten iso osaa tapahtunut kosketti. Turha tästä on mitään jankkausvääntöä tehdä, kun faktat ovat tiedossa. 

Minä asuin Ranskassa tuolloin enkä muista, että joulun jälkeen olisi juuri puhuttu Aasian tsunamista. Ilmeisesti tuolla ei ollut niin monia ranskalaisia?

Ranskalaisia kuoli muistaakseni noin sata henkilöä. Pohjoismaalaisia kuoli eurooppalaisista väkilukuun suhteutettuna kaikista eniten, esim. ruotsalaisia 544.

Kyllähän tuo lista hiljaiseksi vetää.

Saman etunimen omaava pieni poika oli listassa, kuin omani😢. Saman ikäinen myös.

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuolla paljon niitäkin turisteja jotka menetti puolison ja lapset. Ei paljon lämmitä vaikka suomessa odottaa oma koti ja pankissa on rahaa. Jos nyt itse pitäisi valita perhe vai koti/omaisuus niin kyllä mä sen perheen pitäisin. Asuntoja saa uusia ja vaatteetkin päälle, mutta ihmisiä ei takaisin saa jos ne lopullisesti menettää. 

Noin voi sanoa vain länsimainen hyväosainen ihminen. Koetapa hommata uusi asunto ja uudet vaatteet, kun ainut omaisuutesi on muutama riekale, joka sattui jäämään päällesi tsunamin jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Koulukaveri perheineen kuoli siellä. Kyllähän se koskettaa vielä tänäkin päivänä kun ajattelee.. koko elämä oli heillä vielä edessä, lapset juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja kaikenlaisia haaveita. 

 

Ja pistää asioita perspektiiviin. Kun itsestä tuntuu että elämä potkii päähän, niin muistan, että se voidaan myös ottaa pois noin vaan naps. Ja kaikki loppu jää kokematta, se, mitä me muut täällä saadaan nyt elää ja kokea. 

Jos asioita haluaa oikeasti pistää perspektiiviin, tässä yhteydessä pitää miettiä niitä paikallisia, jotka menettivät KAIKEN tuossa katastrofissa. Länsimaiset kermaperseet pääsivät helpolla heihin verrattuna. 

Jos koko perhe menehtyi tuolla, niin mitä muuta he voisi enää menettää? 

 

Sun sanasi on todella julmia, mutta omapahan on häpeäsi. 

Minä kyllä ymmärrän oikein hyvin, mitä tuossa tarkoitettiin. Tottahan se on, länsimaalaisen, perheensä menettäneen osa on todellakin siltä kannalta helpompi, kuin paikallisen perheensä menettäneen, joka on perheensä lisäksi menettänyt, kotinsa, työpaikkansa, toimeentulonsa, mahdollisuuden käydä koulua, opiskella tai rakentaa tulevaisuuttaan.

Menetin itsekin tsunamissa useampia perheenjäseniäni, toinen vanhempani jäi eloon. Suomessa kaikki jatkui kuitenkin periaatteessa samana, oli koti, koulut, tutut kaverit ja harrastukset.

Eniten uhreja oli Acehin maakunnassa Indonesiassa. Muistini mukaan siellä oli ollut pitkä sisällissotamainen konflikti ja tsunamikatastrofin jälkeen sinne saatiin rauha Martti Ahtisaaren avulla. Siksi hän mm sai sen Nobelin rauhanpalkinnon.