Lue keskustelun säännöt.
Mitä soitinta nelikymppisen kannattaa opetella soittamaan?
20.12.2024 |
Tavoitteena sellainen soittotaito, että voi esiintyä vähään tyytyvälle yleisölle, ja etenkin klassinen musiikki kiinnostaa. Lisäksi olisi hyvä jos osaava opettaja on helppo löytää, mieluiten jopa suht halvalla. Ei siis mitään kovin harvinaista soitinta. Olisiko piano hyvä valinta vai onko joku muu soitin parempi?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Basso on varmaan helpoin valinta.
Bassolla klassista musiikkia? Jos taasen tarkoitit kontrabassoa, se on kaukana helposta ja halvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä alkaa ovikellokin olla liian vaikea jos nollasta pitää lähteä
T. Musiikinope
Se on juuri näin. Itse aloitin 54-V iässä akustisen kitaran soiton ja vuosi myöhemmin alkaa perussoinnut mennä sujuvasti, barret vielä ei.
Ja tavoite ei ole esiintyä yleisölle vaan omaksi iloksi. Mutta hidasta on näillä vuosilla oppiminen, vaikka tahtoa riittää. Motoriikka on jo parhaat päivät nähneet.
Aloitin itse kotikanteleen soiton näin nelikymppisenä. Tosin omat tavoitteet ei ole kovin korkealla. Veikkaisin, että piano/ koskettimet on helpoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Basso
Miksi?
Vain neljä kieltä, kun kitarassa on kuusi.
Helpompi oppia soittaa,Basso ei ole helppo, jos ei ole rytmitajua. Kitara on helpompi. Soitan itse molempia ja lisäksi 2 muutakin soitinta.
tietääkö joku klassisia sävellyksiä bassolle?
eri
Tiedän, mutta en sellaiselle bassolle (=sähköbasso), jollaista tuossa todennäköisesti tarkoitetaan. Kontrabassolle on aika paljonkin teoksia olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piano on ainakin perushyvä valinta. Oppikirjoja ja opetusvideoita löytyy vaikka kuinka ja nuotteja on helppo löytää joka lähtöön.
Haloo?! Jos meinaa nelikymppisenä aloittaa nollasta ja tavoite esiintyä yleisölle, sanoisin pianon olevan vaikea valinta.
Puhe oli vähään tyytyvästä yleisöstä.
Niin jos Fyr Elisen saa jotenkuten kahlattua kolmeen minuuttiin läpi, niin vähään on tyytyväinen yleisö.
Sanoisin et nelikymppisenä, jos lähtee liikkeelle nollasta ja aikoo maksua vastaan esiintyä yleisölle, tehtävä käytännössä on mahdoton,
Maksua vastaan esiintyminen on ihan eri asia kuin vähään tyytyvälle yleisölle esiintyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Basso
Miksi?
Vain neljä kieltä, kun kitarassa on kuusi.
Helpompi oppia soittaa,
Selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin itse kotikanteleen soiton näin nelikymppisenä. Tosin omat tavoitteet ei ole kovin korkealla. Veikkaisin, että piano/ koskettimet on helpoin.
Kannelta 10v soittaneena sanoisin, että kantele on helpompi kuin piano. Siltikin, vaikka puhuttaisiin isosta konserttikanteleesta eikä nelikielisestä perusmallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piano on ainakin perushyvä valinta. Oppikirjoja ja opetusvideoita löytyy vaikka kuinka ja nuotteja on helppo löytää joka lähtöön.
Haloo?! Jos meinaa nelikymppisenä aloittaa nollasta ja tavoite esiintyä yleisölle, sanoisin pianon olevan vaikea valinta.
Puhe oli vähään tyytyvästä yleisöstä.
Niin jos Fyr Elisen saa jotenkuten kahlattua kolmeen minuuttiin läpi, niin vähään on tyytyväinen yleisö.
Sanoisin et nelikymppisenä, jos lähtee liikkeelle nollasta ja aikoo maksua vastaan esiintyä yleisölle, tehtävä käytännössä on mahdoton,
Maksua vastaan esiintyminen on ihan eri asia kuin vähään tyytyvälle yleisölle esiintyminen.
Suurin osa konserteissa käyvistä on hyvin vähään tyytyväisiä. Jos olisivat vaativampia, ei esim. Sexmanella tms. olisi yhtään keikkaa ikinä.
Moi,
olen soittanut kitaraa 8 vuotta, joista noin 3+ vuotta klassista musiikkia ammattilaisen kitaratunneilla. Osaan soittaa myös sujuvasti rumpuja ja bassoa (kitarataidon myötä) sekä hieman pianoa. Arvioisin AP:n tilanteessa seuraavassa järjestyksessä, joko pianoa, huilua ja kitaraa. Mainitsit, että yleisö olisi "vähään tyytyvää", eli oletan ihan perustason klassisia biisejä (ode to joy, für elise).
Pianoon löytyy erittäin paljon opetusvideoita esim. youtubesta, jotka auttaa oppimisprosessissa. Aloittaessasi opettelemaan soittamaan instrumenttia, ei kannata olla itselle kovin ankara ja turhautua virheistä. Soittotaidon vaatiminen vaatii hyvin paljon lihasmuistia, eli säännöllisyys ratkaisee. Suosittelen alkuu ainakin 15-30min päivässä ajatuksen kanssa soittamista. Voin taata, että jo 1kk päästä pysty hyvin soittamaan esim. pianolla perussointuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piano on ainakin perushyvä valinta. Oppikirjoja ja opetusvideoita löytyy vaikka kuinka ja nuotteja on helppo löytää joka lähtöön.
Haloo?! Jos meinaa nelikymppisenä aloittaa nollasta ja tavoite esiintyä yleisölle, sanoisin pianon olevan vaikea valinta.
Puhe oli vähään tyytyvästä yleisöstä.
Niin jos Fyr Elisen saa jotenkuten kahlattua kolmeen minuuttiin läpi, niin vähään on tyytyväinen yleisö.
Sanoisin et nelikymppisenä, jos lähtee liikkeelle nollasta ja aikoo maksua vastaan esiintyä yleisölle, tehtävä käytännössä on mahdoton,
Maksua vastaan esiintyminen on ihan eri asia kuin vähään tyytyvälle yleisölle esiintyminen.
Ei välttämättä. Voi se maksava yleisökin tyytyä vähään, kun 90% suomalaisten artistien kohdalla huomaamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piano on ainakin perushyvä valinta. Oppikirjoja ja opetusvideoita löytyy vaikka kuinka ja nuotteja on helppo löytää joka lähtöön.
Haloo?! Jos meinaa nelikymppisenä aloittaa nollasta ja tavoite esiintyä yleisölle, sanoisin pianon olevan vaikea valinta.
Puhe oli vähään tyytyvästä yleisöstä.
Niin jos Fyr Elisen saa jotenkuten kahlattua kolmeen minuuttiin läpi, niin vähään on tyytyväinen yleisö.
Sanoisin et nelikymppisenä, jos lähtee liikkeelle nollasta ja aikoo maksua vastaan esiintyä yleisölle, tehtävä käytännössä on mahdoton,
Maksua vastaan esiintyminen on ihan eri asia kuin vähään tyytyvälle yleisölle esiintyminen.
Onko vähään tyytyväinen yleisö esim vanhainkodin vuodemummoja, jotka ei pääse karkuun? Vai sukujuhlat juhannuksena, kun porukka on jo puolentusinaa siideriä naukannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nahkahuilu. Jos se nokkahuilu ei (enää) kiinnosta 😅😂🤣😭
Huilu on soittoteknisesti aika helppo soitin omaksua. Ei ole vaikeita otteita ja sävelet etenevät pääosin järjestyksessä siten, että yhtä sormea nostamalla vaihtuu seuraava sävel. Puhalllustekniikan oppiminen ottaa toki aikansa, mutta se on puhaltimista helpoimmasta päästä. Vielä helpompi on nokkahuilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloitin kitaran aikuisiällä, soitin ekan biisin kompit kunnialla läpi viiden viikon harjoittelun jälkeen. Kolme sointua: A, D ja G piti siihen osata. Ei sen kuulemisesta kukaan olisi mitään maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piano on ainakin perushyvä valinta. Oppikirjoja ja opetusvideoita löytyy vaikka kuinka ja nuotteja on helppo löytää joka lähtöön.
Haloo?! Jos meinaa nelikymppisenä aloittaa nollasta ja tavoite esiintyä yleisölle, sanoisin pianon olevan vaikea valinta.
Puhe oli vähään tyytyvästä yleisöstä.
Niin jos Fyr Elisen saa jotenkuten kahlattua kolmeen minuuttiin läpi, niin vähään on tyytyväinen yleisö.
Sanoisin et nelikymppisenä, jos lähtee liikkeelle nollasta ja aikoo maksua vastaan esiintyä yleisölle, tehtävä käytännössä on mahdoton,
Maksua vastaan esiintyminen on ihan eri asia kuin
Jos jompikumpi noista, ap:n ei tarvitse tuhlata rahojaan soittotunteihin, vaan voi mennä kylmiltään rämpyttämään kitaraa tms.
Vierailija kirjoitti:
Fagotti.
Nahka sellainen
Perjantai-iltaisin ei näytä olevan täälläkään kovin vaativa yleisö ainakaan vitsien suhteen. Mutta jos itse kysymykseen mennään, niin pianohan se on. Ergonominen, looginen eikä vaadi kummempaa sävelkorvaa. Tusinasoittajia on paljon, mutta jos ei haittaa olla yksi heistä, on tavoite aivan mahdollinen.
Ja toisin kuin joku väitti, akustiset pianot eivät ole kalliita. Niitä saa ihan hyviä jopa ilmaiseksi, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on valmis maksamaan kuljetuksen ja virityksen.
Piano on edelleen relevantti instrumentti. Sitä kannattaa opetella soittamaan ja hyvin.
Haluaisitko esiintyä yksin vai orkesterissa/yhtyeessä? Jos olet kiinnostunut orkesterisoittamisesta, niin suosittelen harkitsemaan jotain matalaäänistä puhallinsoitinta useammastakin syystä. Ensinnäkin, ne ovat säestyssoittimia joilla ei orkesterissa tyypillisesti soiteta mitään nopeita lurituksia, vaan pitkiä ääniä tai esim. valssissa (tauko) pam pam (tauko) pam pam - ehkä tylsää, mutta suhteellisen vähällä soittotaidolla pystyy olemaan mukana tosi hienon kuuloisissa kokonaisuuksissa. Toisekseen, näiden harrastajista on orkestereissa usein pulaa, joten senkin takia vähälläkin taidolla voi päästä mukaan. Kolmannekseen, juuri sen vähäisen kiinnostuksen takia näihin on monesti vapaita paikkoja ihan musiikkiopistoissa pelkän ilmoittautumisen perusteella. Mutta kääntöpuoli on toki se, että hienoja soolokappaleita on vähemmän tarjolla.
Pianossa on sitten taas se puoli, että se toimii hyvin yksinäänkin ja sille on käyttöä myös säestyssoittimena.
Olet väärässä väittäessäsi, että pianon täytyy olla valmiina tilassa jossa soittaa. Muutamalla satasella saa ihan kelvollisen kannettavan sähköpianon (esim. Roland Go:Piano) johon voi kytkeä ulkoisen kaiuttimen. Sillä ei tietenkään esiinny millekään isolle konserttisalille, mutta jossain 100 hengen sukujuhlissa toimii varmasti mainiosti.