Paheneeko vai helpottuuko yksinolo vuosien myötä?

Nyt kun on taas liikaa aikaa käsissä pyhien ja vapaiden muodossa niin tulee oltua vähän liikaa omien ajatusten kanssa eikä se kovin hyvältä aina tunnu.

Pikkuhiljaa on saanut omien ajatuslooppien kanssa iskotettua, että ei se vaan kaikilla natsaa, mutta kyllä se joskus vähän vatsanpohjassa kuopasee.

Onko teillä nuo ajatukset menneet yhtään fiksumpaan suuntaan tai helpottanut iän myötä?

Ei suhteita, ei edes yhden yön ja ikää +40.