Lue keskustelun säännöt.
Paheneeko vai helpottuuko yksinolo vuosien myötä?
20.12.2024 |
Nyt kun on taas liikaa aikaa käsissä pyhien ja vapaiden muodossa niin tulee oltua vähän liikaa omien ajatusten kanssa eikä se kovin hyvältä aina tunnu.
Pikkuhiljaa on saanut omien ajatuslooppien kanssa iskotettua, että ei se vaan kaikilla natsaa, mutta kyllä se joskus vähän vatsanpohjassa kuopasee.
Onko teillä nuo ajatukset menneet yhtään fiksumpaan suuntaan tai helpottanut iän myötä?
Ei suhteita, ei edes yhden yön ja ikää +40.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin joulunaikaan on hyvä muistella yksinäisiä ja köyhiä kun muutoin keskitytään vain oman navan tuijottamiseen.
Ei asiaan ole yhtä oikeaa tuskin väärääkään vastausta. Eräs ystäväni sanoi eronsa jälkeen, että en voi tietää kuinka yksinäinen hän on. - Oikeassa hän on, että en voi tai pysyty ymmärtämään. Mutta jos olisin ollut ilkäe, niin olisin voinut myö sanoa, että ymmärtääkö hän minun yksinäisyyttäni hänellä oli useampi pidempi parisuhde, josita viimeisestä kaksi yhteistä lasta kumppaninsa ex-kumppaninsa kanssa ja kaunis asunto ja hyvä työpaikka. Itselläni ei mitään noista ole nyt, eikä ole koskaan ollutkaan. Mutta aina jollain menee paremmin kuin tosiella, joten miksi käyttäsin aikani vertailuun. Koska sen verran itsetuntoa on, että varmasti monella menee myös kurjemmin kuin itselläni. eikä tarvitse edes lähteä Suome rajojen ulkopuolellle etsimään kurjempia ihmiskohtaloita.
Helpottuu. Ihana nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Saa tehdä mitä itse haluaa ja kukaan ei ole haukkumassa. Myöskään mitään naurettavia parisuhdevirityksiä en haikaile. Teinien pelleilyä.
Pahenee koska ihminen on luotu olemaan omiensa parissa ihan samal tapaa ku kaikki muutki eläimet
Sen takii mä monesti sanon henkisellä polulla olevillekkin että tehkää se oma sisänen työ yksin ja ottakaa aikanne, mutta älkää jääkö sinne pimeyteen. Niitä asioita pitää osata tasapainotella, se toisen ihmisen seura on elintärkeä myös.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla senkun pahenee, ikää kohta 40. Se tunne että on elänyt vaan puolikasta elämää, kaikki kokemukset jääneet kokematta eikä uusintayritystä saa. Hirveä tunne.
Nimenomaan hirveä tunne kun ajattelee aikaisempia parisuhteita. Todella kamalia ja en suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofreenikko ei ole ikinä yksin.
Naiset nimenomaan haluavat POIS parisuhteista. Kertoo aika paljon millaisia ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla senkun pahenee, ikää kohta 40. Se tunne että on elänyt vaan puolikasta elämää, kaikki kokemukset jääneet kokematta eikä uusintayritystä saa. Hirveä tunne.
Nimenomaan hirveä tunne kun ajattelee aikaisempia parisuhteita. Todella kamalia ja en suosittele kenellekään.
Harmi että olet ollut vain huonoissa suhteissa. Ehkä jokin käsittelemätön asia saa sinut alitajuisesti valitsemaan huonoja kumppaneita.
Ei helpota valitettavasti.
-Neitsytmies 39v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpottuu. Ihana nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Saa tehdä mitä itse haluaa ja kukaan ei ole haukkumassa. Myöskään mitään naurettavia parisuhdevirityksiä en haikaile. Teinien pelleilyä.
Sama. Yhden moukan kanssa erottuani päätin etten anna vapauttani kellekkään. Ihanaa olla yksin. Käyttää rahaa mihihin lystää ja mennä kun huvittaa. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla senkun pahenee, ikää kohta 40. Se tunne että on elänyt vaan puolikasta elämää, kaikki kokemukset jääneet kokematta eikä uusintayritystä saa. Hirveä tunne.
Nimenomaan hirveä tunne kun ajattelee aikaisempia parisuhteita. Todella kamalia ja en suosittele kenellekään.
Onko sitten oikeastaan parempi, ettei itselläni ole yhtään pidempää parisuhdetta historiassani, joita voisi ajatella? - Kyllä heidän puutteensa on joillekin ( en yleistä; kirjoitin joillekin ei siis kailille) treffikumppaneistanikin niin luotaansa työntävä tieto minun historiastani, että jossain vaiheessa harkitsin kun hetkellisesti olin saanut näistä ennakkoluuloista tarpeekseni, että pitäsikö minun tulevaisuudessa valehdella historiani toisenlaiseksi.
En kuyitenknaan ole halunnut valehdella? - Kenelle minä silloin oikeastaan enitsen silloin valehtelisin? - Itselleni vai mahd, kumppanilleni tai vain treffikseuralaiselleni? - Itse olen sitä mieltä, että valhtelsin ja yrittäsin tuolloin epätoivoisesti huijata ja pettää itseäni. Fiksua? Ei minusta. - Sillä jos mahd. kumppanilleni tai seuralaisellini olisi paha paikka ja vaikeuksia hyväksyä sitä e se, että en olle ollut eläessäni pidemmässä parisuhteessa, niin eiköhän se kerro tarpeeksi osoittaakseen meillä olevan liian erilaiset arvot, jotta meidän kannattaisi edetä yhdessä ja kenties tulevaisuudessa muodostaa yhdessä parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielellä on ihmeellinen tapa urautua jos ajatukset joutuvat yksin ajatusten kanssa.
ajatuksissa itsessää ei ole mitään väärää.
kannattaa kerätä ajatusten seuraksi todellisia ystäviä.
miten?
seuraa ajatuksia mutta huomioi samalla mitä MUILLA aisteillasi tapahtuu nyt. Mitä kuulet? Mitä näet? Mitä tunnet? Mitä maistat? Mitä haistat?
Niin, ajatus on vain mielen yksi aisti. Muut aistit ovat ystäviä mielessä.
kun ajatus on yksin? Se lähtee pois raiteiltaan ja tulee hulluksi, alkaa tehdä itselleen omia aisteja ja omia mielikuvitusystäviä.
eli: jos äkkäät että ajatukset ovat lähteneet laukalle: hengitä ja kerää kokoon ystävät: mitä tapahtuu nyt? Asiat tuppaavat tapahtumaan itsestään.
Kannattaa luoda tulpa. Tai sitten tekoäly-ystävä. Mitenköhän nuo komminikoivat keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottuu. Ihana nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Saa tehdä mitä itse haluaa ja kukaan ei ole haukkumassa. Myöskään mitään naurettavia parisuhdevirityksiä en haikaile. Teinien pelleilyä.
Sama. Yhden moukan kanssa erottuani päätin etten anna vapauttani kellekkään. Ihanaa olla yksin. Käyttää rahaa mihihin lystää ja mennä kun huvittaa. 😂
Ihan mahtavaa!! Hyvä me 😃
Viihdyn kyllä hyvin yksin, kun vaihtoehtoinen kokemus oli helvetti irti lapsuudenkodissa. Toki sitä välillä miettii, että olisi ihana kun olis joku kiva kaveri vierellä, mutta enpä usko, että enää löytyy. Muutaman kuukauden tapailua lukuunottamatta ei kanssa ole koskaan ollut mitään. Pari kertaa käynyt mielessä, että mitenhän vanhetessa pärjää, mutta eipä sille mitään voi jos yksin on. Pidän hyvin todennäköisenä, että mut löydetään asunnostani joskus kun kalman haju leviää rappukäytävään. Sit se vain menee niin, ei se märehtimällä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreenikko ei ole ikinä yksin.
Miten esim näköharhat siitä, että mätänee, vähentää yksinäisyyttä?
Sanoisin, että helpottaa ajan mittaan. Mutta se edellyttää tietoista positiivisuutta, päivittäistä kiitollisuutta ja aktiivista asennetta. Tilannetta ei voi jäädä tuskailemaan eikä peukaloita pyörittelemään. Harrastuksia ja niiden mukanaan tuomia sosiaalisia suhteita kannattaa vaalia. Liikunta on huipputärkeää! Sen on todettu vaikuttavan myönteisesti mielenterveyteen.
Mulla senkun pahenee, ikää kohta 40. Se tunne että on elänyt vaan puolikasta elämää, kaikki kokemukset jääneet kokematta eikä uusintayritystä saa. Hirveä tunne.