Minkä ikäisenä tunsit tulleesi todella aikuiseksi?

Okei eli ei tarvitse tuntea häpeää, jos ei 35v tunne itseään ihan aikuiseksi.

Kun eka lapsi syntyi, loppui lapsuus.

59, kun heitin luuserimieheni pihalle. Siitä on pian 2 kk ja mulla on edelleenkin loistavaa.

Kun esikoinen syntyi. Olin 22

Nauroin ääneen. Ei tarvitse hävetä. Vain lapsena luulee että aikuiset ovat aikuisia.

35v

21 vuotiaana. Mutta oli paljon aikuismaisia piirteitä ollut jo päiväkoti ikäisestä saakka, koska koulukiusaaminen, kotona kiusaaminen, alkoholisti ja väkivaltaiset vanhemmat jonka takia piti vähä kasvaa aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Nauroin ääneen. Ei tarvitse hävetä. Vain lapsena luulee että aikuiset ovat aikuisia.

Tää on aika hyvin sanottu. Olen kohta 50 enkä koe olevani keski-ikäinen nainen. En toki lapsikaan. Olen vain minä.

Kun muutin omilleni toisen kerran.

Suurin osa kasvaa aikuisuuteen oman lapsen syntymän tai vanhempien kuoleman aheuttamasta kriisistä. 

8 vuotiaana, oli sellaiset kotiolosuhteet ettei selviämisen kannalta ollut vaihtoehtoja. Keski-ikä onkin nyt kestänyt ikäisyyden.

Nelikymppisenä, kun pääsin vihdoin eroon liiasta kiltteydestä ja kynnysmattoilusta. 

Mä olin tosi aikuinen teininä, johtui ehkä siitä että mun äidillä oli silloin vaikeita vuosia ja koin että multa vaadittiin aikuisuutta. Kotoa muuton jälkeen olenkin sitten ollut enemmän tai vähemmän nuori, ja tämä tunne on jatkunut pitkälti yli 5-kymppiseksi.

Ehkä siinä vaiheessa kun on oikeasti vastuussa muista, alkaa tuntea itsensä aikuiseksi. Tyypillisestä tämä tapahtuu perheen perustamisen tai merkittävän ammatillisen vastuun myötä.

47 ikää enkä vieläkään tunne itseäni aikuiseksi. On ollut useampi ok-talo, autot, työpaikat ym aikuisten jutut mutta mieleltäni en edes halua olla aikuinen. Mitä enempi tulee ikää ajattelen että voin elää oman näköistä elämää eikä tarvitse pyrkiä kohti "normia". 

Tämä on se tyypillinen "pettymys", minkä havaitsee ikääntymisen myötä, ettei itse ole vielä "todella aikuinen", ja usein tätäkin vähemmän muut ympärillä olevat. Ihminen on keskeneräinen projekti. Harva on sellainen, jonka oikeasti tuntiessaan voisi kutsua täysinäiseksi aikuiseksi, ja se on ihan ok.

En tiedä miltä aikuisuuden kokemuksen kuuluisi tuntua, ei mulle missään vaiheessa tullut sellaista tiettyä. Olen kasvattanut 2 lasta yksinäni, joten vastuuta muista on ollut. 

N56

44v. Se tuli kuin tiiliskivi. Mutta ei hätää, olen sisäisesti vielä nuori sielu.

28-vuotiaana, kun esikoiseni syntyi. 

Vierailija kirjoitti:

47 ikää enkä vieläkään tunne itseäni aikuiseksi. On ollut useampi ok-talo, autot, työpaikat ym aikuisten jutut mutta mieleltäni en edes halua olla aikuinen. Mitä enempi tulee ikää ajattelen että voin elää oman näköistä elämää eikä tarvitse pyrkiä kohti "normia". 

Ei aikuisuus ole normia kohti pyrkimistä, joten et ehkä tiedä mitä aikuisuus on etkä siksi tiedä oletko aikuinen vai ei.

Minusta tuli aikuinen 19 vuotiaana kun sain esikoiseni. Kaikki ei lapsenkaan myötä aikuistu, vaan jäävät lapsekkaiksi, jotka eivät osaa huolehtia muista kuin itsestään, eikä aina itsestäänkään.