Mulla on paha mieli

kovasti tässä mietin mitä sinulle sanoisin. Taivahan tosihan se on että päihdeongelma koskettaa koko perhettä, sinun vastuu on siinä, haluaako sitä kestää, miehen vastuu on omasta toipumisestaan. Aina ei tarvitse käydä ammattiauttajalla, oma miehenikään ei niistä tykkää mutta on olemassa vertaistukiryhmiä ja narkeille ne ovat NA-ryhmät, hirveen monet kykenee siellä käynnin johdosta pysymään putsina.

Valitettavasti tuo miehesi tilanne tällä hetkellä näyttää siltä että kovaa vauhtia ollaan menossa pohjalle, narkkina hän tietää sen että ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vetää tai olla kokonaan vetämättä, ei voi vetää vain vähän.

Toivoa vielä sinun ei kannata menettää mutta puhu miehesi kanssa ja kerro kuinka sinua ahdistaa tilanne ja kerro myös tukiryhmistä, googleta teidän paikkakuntanne NA- ryhmä ja jos se on avoin ryhmä, niin voit mennä mukaan ekalla kertaa miehesi tueksi (suljetut ovat tarkoitettu ainoastaan addikteille)

Jos miehesi vaan menee ryhmiin, niin takaan ja vannon että löytää sieltä juttunsa, jos vaan haluaa pysyy putsina, siellä on kaikki aivan samassa tilanteessa kuin miehesi.

Sinullekkin on olemassa oma ryhmä siitäkin voit hakea netistä tietoa, aina apua saa koko perhe kun perheessä on päihdeongelmaa.

työkaveri miehesi taustan? Onko hän itsekin väärinkäyttäjä? Millainen ihminen ylipäätänstä tarjoaa lääkkeitä toiselle väärinkäyttöä varten?



Tämä on liian suuri houkutin miehellesi!

oli sekä alkoholisti että lääkkeiden väärinkäyttäjä. Hän oli useita vuosia kuivilla alkoholista, mutta käytti silloin erilaisia lääkkeitä jatkuvasti. Minä huomasin heti, kun hän oli lääkkeiden vaikutuksen alainen, vaikka käytös näennäisesti olikin ihan korrektia. Lapsen akoin sen todella ikäväksi. Isäni käytti lääkeitä kuitenkin lähes päivittäin.



Olen myöhemmin ollut paljon tekemisissä päihteiden väärinkäyttäjien kautta työni puolesta. Mikäli miehesi lääkkeiden käyttö on kiuvaamasi laista, mielestäni hänen tilanteensa on hyvä. Pitkän päihdehistorian jälkeen useimmilla tapahtuu retkahduksia. Miehelläsi niitä on loppujen lopuksi ollut vähän ja ne ovat jääneet vain yhteen päivään. Usein ennen lopullista raitistumista tapahtuu retkahduksia.



Kukaan ei voi vastata puolestasi pitäisikö sinun erota vai ei. Uskoisin, että suurin kuormittava tekijä tilanteessa ei niinkään ole miehesi satunnaiset retkahdukset, vaan epävarmuus tulevaisuudesta ja jatkuva varuillaan olo. Olisi tärkeää, että et itse menen liian syvälle tilanteeseen ja sairastu itse. Hanki itsellesi vertaistukea ja ammattiapua. Se auttaa tarkastelemaan tilannetta eri näkökulmista.

mitäpä jos ohjaisit miehesi hakemaan ihan ammatti apua?

kuin sanoa, että olen pahoillani puolestasi, mutta luultavasti miehesi tulee " repsahtamaan" kohta useammin ja useammin. Toivottavasti olen väärässä, mutta jos on kerran taas aloittanut kokeileen niin se varmaan vain siitä pahenee. Aika näyttää...

ja se on sitäpaitsi ihan mielettömän vaikeaa saada minkäänlaista apua huumeongelmaan, saatikka sitten ongelmaan joka on kerran vuodessa.



Lapsen turvallisuus on ilman muuta minullekkin tärkeintä, mutta en usko että koskaan tulee sellaista uhkaavaa tilannetta jolloin mies olisi sekaisin lapsen kanssa.



Olen koittanut miettiä asiaa joka kannalta. Monilla miehillä on alkoholiongelmaa ja kaikenlasta muutakin ongelmaa... minun miehellä se on tämä. Mies ei siis juo koskaan kännejä, on hyvä isä, ihana aviomies, ei väkivaltaa. Tuntuu jotenkin hurjalta heitää kaikki pois sen vuoksi että joskus (tosiaan kerran vuodessa) repsahtaa yhdeksi päiväksi.

tapahtuu hetken huumassa. Jutut ovat siinä ja ne on vielä ilmaisetkin. Se tilanne on vaan jotenkin niin helppo ja vie mukanaan. Siinä ei ajatella mitään... Se että pelkäänkö että mies kotona alkaisi minun poissaollessani syömään lääkkeitä... en pelkää yhtään.



Ne repsahdustilanteet on ihan erilaiset.

Mä en luottaisi.

sen vuoksi sanon että kerran vuodessa, kun kerran edellisvuonna, kerran viime vuonna ja nyt tämä...



Mlla onkin juuri sen vuoksi paha mieli kun ollaan selvitty helvetistä miehen kanssa ennen lasta. Meillä on kaikki muu hyvin paitsi tämä ongelma. Pelkään että mitä jos kaikki alkaakin alusta... en pysty enkä jaksa enkä enenkaikkea tee sitä lapselleni.



Surettaa vaan kun pelkään menettäväni kaiken hyvän mitä meillä on.

Siis kaikenkaikkiaan hienosti saanut elämästään kiinni ja päässyt miltei täysin eroon kaikesta menneestä niin tukisin kyllä täysillä jos muuten liitto ok ja kaikki kunnossa. Kannustaisin olemaan ilman ja juuri siihen kannustusta että miten upean työn hän on tehnyt ja voi todella elää ilman aineita. En ainakaan itse antaisi kovin helpolla periksi jolla siis tarkoitan kenkää perseelle meininkiä, tukisin ja tekisin kyllä todella tilanteen selväksi että jos yhtäänkertaa vielä, se on todella viimeinen. Miksi pitäisi heti antaa periksi ja luovuttaa jos rakastaa ja muuten menee hyvin? Siinäkö on erotilastojen salaisuus että ei olla valmiita taistelemaan ja tekemään oikeast töitä parisuhteen eteen vaiko mikä mättää? Sinuna kuuntelisin sydäntä ja jos rakastaa niin kaikki kannustus ja reilu peLin henki päälle! Tsemppiä!!!!

kyllä sitä saa kun hakee.. vaikka yksityiseltä sektorilta... ens kerralla se ei välttämättä selviä edes hengissä kun vetää lääkkeiden yliannostuksen... kysy mieheltäsi että hakeeko apua vai muuttaako pois.. tai siis näin mä sinuna tekisin!

Toivottavasti löytyy noilla hakusanoilla, kun en ole ihan varma kirjan täydellisestä nimestä..



Mutta sen kirjan kun lukee, saa monta näkökulmaa tähän ongelmaan. Miehesi on varmaan, kuten suurin osa narkkareista, todella hyvä valehtelemaan. Selityksiä, loistavia sellaisia... mutta kaikki tyynni valhetta.



Kuinka monta kertaa haluat pettyä? Oletko varautunut siihen, että tuo ei todennäköisesti lopu koskaan?



Toivon sinulle kaikkea hyvää, vaikea päätös varmasti - tuo lähteminen tai jääminen.

annostusta jolloin esim. kipulääkkeiden varsinainen tarkoitus muuttuu huumaavaksi, ei kuolemaan johtavaksi meidän tapauksessa. Ei 10 kipulääkkeeseen kuole.



Ja 11, kiitos, näin minäkin ajattelen. Kun ollaan yhdessä helvetti käyty läpi tuntuu hölmöltä luovuttaa nyt. Joskus vaan pelottaa että mitä mitä jos...

Ollaan kuitenkin oltu suhteessa myös jo silloin kun oli tosi pahoja aikoja. Kysymys ei nyt ole siitä mitä narkkarit on ja mitä eivät ole. Tiedän kaiken tämän.



Tunnista ekasta sanasta puhelimessa jos mies ei ole kunnossa. Heti kun näen hänet osaan jo sanoa mitä on mennyt ja suunnilleen määränkin. Ei pysty siis valehtelemaan minulle

Hienoa että 39 olet pystynyt olemaan kuivilla!



Ja 40, näinhän se on, helppoa on sanoa että jätä mies... meillä kun ei ole muita ongelmia kuin tämä. En väitä sen olevan pikkujuttu, mutta ei mielestäni nyt eronkaan arvoinen. Jokaisessa liitossa on ongelmansa ja meillä se on tämä.



Mieheni on muuten kaikkea sitä mitä olen aviomieheltä toivonut, rakastava, hellä, huumorintajuinen, hyvä isä, käy töissä, ei juo, ei ole väkivaltaa, viihtyy kotona. Kaikki viikonloput ollaan yhdessä, tehdään perheenä kaikkea kivaa. Mies rakastaa lasta ja minua hyvin paljon.



Minulla on paljon ystäviä ja kavereita ja mielestäni meillä on kaikkein parhain parisuhde. Meillä asioista keskustellaan ja kuunnellaan.

Olen onnellinen. Ainoastaan silloin kun tällaista ikävää tapahtuu olen eksyksissä hetken.



Olen aina kannattanut sitä että miehen pitäisi käydä jossain juttelemassa, mutta hän ei mene niin ei mene.