Mulla on paha mieli

Kiitos paljon uusista kommenteista! Tätä minä itsekkin mietin että kohtuutonta erota sen vuoksi että mies kerran vuodessa repsahtaa kun vertaa siihen mistä on lähdetty (subu, amfetamiini, opiaatit jne.)

Näistä mies on ollut kuivilla jo 3 vuotta.



Juteltiin eilen miehen kanssa juuri siitä että tämä epävarmuus päihderiippuvaisen (vaikkakin toipuvan) kanssa on välillä kauheaa. Juuri silloin kun näitä repsahduksia tulee sen jälkeen mulla tulee kaikki se paska mieleen uudestaan. Silloin oli vaikeaa mutta yhdessä selvittiin.

Nyt kun tämäkin torstaina tapahtui, tuntui että matto olisi vedetty alta. Petyin pahasti ja mietin olenko sittenkin hölmö kun yritän ymmärtää että näitä saattaa sattua.



Ja en todellakaan suhtaudu kevyesti siihen että repsahduksia tulee, vaikkakin harvoin. Se on todella raskasta.



Mies on ollut töissä kohta 3 vuotta vakituisesti ja elämä on mallillaan. nIINKUIN JOKU JO KIRJOITTIKIN ETTÄ JOS MIEHENI OLISI TOIPUVA ALKOHOLISTI NIIN KAIKKI NAURAISIVAT MINulle jos kerran vuodessa ottaisi ja miettisin jättämistä.



Mies sanoi minulle eilen että lääkkeistä ei tullut sellaista oloa kuin muisti. Mietin että mitäpä jos olisi tullut... mieskään ei osannut sanoa tähän että mitä sitten...



Kovin hän sanoi että tämä oli oli tässä, mutta me molemmat tiedetään että se ei ehkä ollut...



Ja se että työkaveri tyrkyttää lääkkeitä... hän ei tiedä mieheni taustaa. Ja mies ei siellä kyllä siitä puhukkaan.



Mies ei aio mennä NA: han. Hän ei halua mennä lähellekkään paikkoja joissa voi törmätä vanhoihin " kavereihin" .

Eli vaikuttaa tosiaankin siltä että halua hänellä on kuitenkin olla pois piireistä jotta lopullista retkahdusta ei tule. Se että otti kokeillakseen tuntuuko yhtä hyvältä niin ei tietenkään tue tätä teoriaa mutta sai vastauksen EI tunnu. Nyt siitä kiinnipitäen kannustaisin teitä molempia taistelemaan eteenpäin ja jatkamaan ja tottakai teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt... Upeaa että voitte avoimesti kaikesta keskustella ja näin saatte molemmat epävarmaan tilanteeseen tukea toisistanne. On myös varmaa että sinulle hän ei voi valehdella, niinku kerroit. Onko olemassa liittoa jossa ei taistella jonkun ongelman kanssa? Tämä tietysti on vakavaakin vakavampi mutta silti... Kaikkea Hyvää!!!

Kyllä me jatketaan yhdessä, kiitos myös kaikille kun annoitte mielipiteitä. Joskus pitää vaan päästä purkamaan pahaa mieltään.



Meillä onneksi on aina puhuttu avoimesti kaikesta ja tuntuu että mieskin pelästyy käytöstään... miten helppoa olisikin mennä takaisin siihen vanhaan. Liian helppoa.



Mutta tämä on meidän suhteen luuranko ja ongelma. Kaikilla kai on jotain. Onneksi ongelma ei ole kuitenkaan tämän pahempi ja koko sydämestäni toivon ettei se siksi muutukkaan.



Jokaisella tuntuu olevan omat asiat jotka pystyy parisuhteessaan hyväksymään, toisella se on pettäminen, juominen, henkien tai fyysinen väkivalta, valehtelu, peliongelma, jne. Itse en pytyisi elämään minkään näistä kanssa, mutta tämän meidän ongelman kanssa pystyn.

Siellähän tilanne kaikille on sama, eli he ovat toipumassa ei menossa sieltä kentälle ja ainahan niissä toki tuttuja on mutta hekin haluavat pysyä erossa kamasta.

Valitettavasti noi miehes kommentit kuulostavat vain selittelyiltä, mutta toivotan teille kuitenkin onnea ja voihan se hyvinkin olla että hän omin voimin kykenee pysymään putsina, ryhmässä se vaan on huomattavasti helpompaa.

Jos oikeasti haluaisi kuiville, menisi NA:han. Hakisi oikeasti apua. Nyt haluaa vaan hyssytellä tilanteen hiljaiseksi ja pitää ovet avoimina. Jos ei kipulääkkeistä saanut kicksejä, niin seuraavaksi varmaan maistuu huumeet. Onhan hänellä niistä jo kokemusta. Itse terveysalalla työskentelevänä ja narkomaaneja kohdanneena sanoisin, että mikäli mies ei apua halua, niin pahalta näyttää. Et voi toimia hänen terapeuttinaan. Teille tulee ennenpitkää hoitosuhde parisuhteen tilalle. Ja itse en kyllä suostuisi elämään tuollaisessa välitilassa, vaan vaatisin miestä sitoutumaan hoitoon. Teillä on kuitenkin LAPSI, joka varmasti kärsii jatkossa isän sekoiluista...

terveysalalla. Et ilmeisesti ole koskaan työskennellyt ainakaan huumeongelmaisten kanssa.



Ja se ettei mies halua mennä NAhan... Te ette tajua, siellä käy paljon " mukairtihuumeista" tyyppejä jotka haluavat itselleen hyvän lääkityksen ja silti käyttävät muutakin.



Ja se että huumeista irti olevalle ihmiselle ei aina paras vaihtohto ole lyöttäytyä toisten samalaisten kanssa. Tätä on turha selittää kenellekkään jolla ei aisiasta ole kokemusta.



Täällä Turussa yksi varmimmista paikoista saada huumeita on NAn parkkipaika!



AP

sekaisin, tai siis kodeiinin yliannostuksella muutaman tunnin. Onneksi pomo ei tätä huomannut, mutta en tiedä tiedätkö ettei kodeiinin liikakäyttö (ainakaan miehelläni) juuri vaikuta työkykyyn, ainakaan siinä määrin ettäsitä välttämättä kukaan ulkopuolinen huomaa



ap

Minulla on toipuvia ystäviä tosi paljon Turussa ja he käyvät NA:ssa siellä ja ikinä en ole tollaista kuullut, itse asun Vantaalla ja en ole käymättä ryhmissä sen takia jos sattuisi jotain vanhoja vetokavereita tulemaan sinne, ikinä ei ole tullut vastaan täälläkään et ryhmän jälkeen joku tarjois kamaa. Mä en käsitä mistä sä nuo tietos saat, taitaa olla vaan miehesi mielikuvitusta, mutta tehkää niinkuin parhaimmaksi näette, olen ennenkin kuullut mitä ihmeellisimpiä selityksiä miksei ryhmiin voi mennä...sääli!!

Ryhmissä hakemassa vertaistukea? On erittäin oleellista että hoitaa itseään ja sairauttaan, mutta vain omasta tahdosta, ei muiden.



Pidä sinä huoli itsestäsi ja lapsestasi, se on kaikkein tärkeintä. Puhukaa asioista, mutta älä syyttele. Hän on nyt heikoilla.



Mieheni on ollut raittiina syksystä asti, jäi koukkuun leikkauksen jälkeen kipulääkkeisiin. Kävi hoidoissa, retkahti ja vasta kun heitin hänet kirjaimellisesti ulos omasta kodistaan ja laitoin eron vireille, hän havahtui, ettei näin voi jatkaa.



Nyt käy säännöllisesti ryhmissä, urheilee, hoitaa itseään ja yksi tärkeä juttu on myös se että PUHUTAAN asioista, kunnolla.



Olet vaikeassa tilanteessa, mutta asioilla on tapana järjestyä, usko siihen.



Se on totta, että narkki on aina narkki, mutta narkki on myös ihminen.

Yleensä nämä päihderiippuvaiset hakevat lääkkeistä hyvää oloa, eli tunnemaailmassa on jotain pielessä.



Omalla miehelläni vaikea lapsuus ajoi käyttämään aineita, sai tuntea hyvää oloa dropeilla, kun kotona sitä tunnetta ei saanut kokea.



Tsemppiä ja pidä itsestäsi ja lapsestasi huolta.

Veljeni on myös huumeiden käyttäjä ja olen hänen kanssaan lukemattomat kerrat käynyt NA:ssa perheryhmässä. Tieto että siellä saa huumeita ei ole tullut mieheltäni vaan veljeltäni ja se että silloin kun mies käytti niin minulle tuli tutuksi hänen kaverinsa ja mistä niitä huumeita saa.



Turha tästä on tapella, hyvä että tietosi siellä Vantaalla on paremmat kuin mitä omat silmäni ovat nähneet.



Tässä vaiheessa huomaan miten monet kirjoittavat kuin tietäisivat mistä puhuvat. En kaipaa heidän mielipiteitään jotka eivät tajua mistä on oikeasti kysymys.



Kiitän edelleen kaikkia jotka ymmärsivät.

Suhteemme ei kuitenkaan ole hoitosuhde vaan ihan normaali parisuhde. Mies pääsi kaikista aineista eroon itse, ei käynyt hoidossa. Otti koville, mutta pääsi eroon.



Fyysinen riippuvuus menee kuitenkin suht hetkessä ohi, 2-3 viikkoa, mutta henkinen kestää läpi elämän.

Miehellä on myös ollut lapsuus josta ei ole puuttunut esim. väkivaltaa. Vaikka kaikki on nyt paremmin kuin koskaan, huumeet muuttaa ihmisen ajattelumallia voimakkaasti. Tästä kesti kauan päästä eroon, hän lakkasi ajattelematta kuin narkkari. Koko maailmankuva oli vääristynyt. Tärkeysjärjestys ihan pielessä.



Mies on 37vuotias, minä 33v. Ei olla mitään pikkupentuja jotka ei tajua mistään mitään.

sinun, ap, kannattaa hakeutua johonkin päihdeongelmaisten omaisten ryhmään! Itselleni siitä on ollut mahtava apu ja tuki. Käyn edelleen, vaikka alkoholisti-isäni on ollut raittiina jo useita vuosia!

jossain vaiheessa puolustuskannalle. Se tapahtui monesti silloin kun homma karkasi käsistä. Halusin apua perheelleni, mutta sellainen " häpeän tunne" esti sen tekemästä.



Tuota aikaa muistelen sellasena sekamelskana, jota en enää halua elää, lasteni takia. Lapset menee kaiken edelle ja miehenikin tietää sen ja lapsista saa myös hyvän kimmokkeen olla käyttämättä. Mieheni tuossa jokin aika sanoi, ettei halua omille lapsilleen sitä mitä on joutunut itse joskus kokemaan, joten tekee todella kovasti työtä raittiuden vuoksi.



Itse liputan todellakin tuon ryhmissä käymisen puolesta, joka on oikeasti tärkeää vertaistukea ja on monelle ollut pelastus.

Mutta ketäänhän ei sinne voi pakottaa, sinne mennään omasta tahdosta ja ehkä se oman heikkouden tunnustaminen on monelle se kynnyskysymys, tiedä häntä..





T: kolmannen sivun alin kirjoittaja, päihderiippuvaisen vaimo jo 8-vuotta.

en missään nimessä halua että lapseni joutuu asiasta kärsimään eikä joudukkaan! Miehen käyttö loppui sen vuoksi kun tulin raskaaksi. Hän haluaa myös olla selvinpäin ja tarjota lapselleen paremman elämän mitä itsellään on ollut.



Missään nimessä emme jatka yhteistä elämää jos mies retkahtaa joksikin aikaa. Nyt kysymys on ollut kerran vuodessa tapahtuvasta retkahduksesta ja yhdestä päivästä. Se ei ole kertaakaan jatkunut seuraavana.



EN ole puolustuskannalla, sanon vaan miten asiat meillä ovat ja miten ne näen.



Todella hienoa että olette selvinneet kaikesta! Toivon että mekin selviämme!



Hienoa että teille on ollut apua ryhmässä käymisestä. Miehellä on ollut monia jaksoja hoidossa, A-klinikalla ja sen jälkeen keski-Suomessa hoitolaitoksissa. Hän tietää mitä ne ovat ja mitä apua niistä saa. On myös aikoinaan käynyt juttelemassa jos kenen kanssa. Ei vaan tunne saavan apua ongelmaan.



Omasta mielestään se on kaikki omasta päästä kiinni. Se että kävisi säännöllisesti jauhamassa jonkun kanssa huumeiden käytöstä on hänen mielestään turhaa. Hän on nyt itse päättänyt olla ilman ja hyvin on toiminut (muutamaa repsahdusta lukuunottamatta) Ja väitän että vaikka kävisikin jossain juttelemassa, saattaa silti repsahtaa, ei se sitä auta.

kun muutamat sanoivat, että jos kerran narkki niin aina narkki (miten kauhea sana!). Mä en ole samaa mieltä tosta. Mun mieheni pääsi huumeista eroon 13 vuotta sitten. Ihan itse päätti ettei enää. On siis käyttänyt amfetamiinia yms. Eikä sen jälkeen ole edes pilveä polttanut. Joten en kyllä pidä häntä enää narkomaanina, vaikka sellainen on joskus ollutkin.

Meillä mies vielä jokin aika sitten ihan itse kutsui itseään narkiksi, mutta nyt kun raittiutta on vähän enemmän takana, niin on sekin jäänyt pois. Narkkauksesta kun on vielä niin vähän aikaa.



Ruma sana, se on totta, sellainen slangisana, niinkuin alkkis..



Itse puhun enemmän päihderiippuvaisesta.

että kerran päihderiippuvainen aina riippuvainen vaikkakin entinen.

Ja en ole minäkään mikään lapsonen, olen 36v ja kohta 3v putsina. Käynyt hyvin pitkän päihdekuntoutuksen ja tunnen olevani kävelevä päihdehoitokirja.

Puhutaan tunne-elämän sairaudesta myös ja niihin tunteisiin me ongelmaiset tarvitaan sitä apua ja vertaistukea. Eli emme kykene käsittelemään päässämme tunteita normaalilla tavalla.

T: Se Vantaalla asuva

Just niinkun tässäkin tapauksessa monen neuvo on jättää mies. Harmillista kun se ei aina vaan käy niin helposti. Kuinkakohan moni näistä neuvojista itse olisi kerrastapoikki menetelmällä valmiita jättämään oman miehensä?! Se on niiiiiiin helppoa neuvoa vierestä mitä pitäisi tehdä, mutta jos sattuisi omalle kohdalle ei se jättäminen niin helppoa olisi.

Täällä on ilmeisesti hyvin ennakkoluuloista porukkaa, jonka tietämys huumeiden käytöstä perustuu kohua tavoitteleviin sosiaalipornokirjoihin.

Tiedät itsekin, että repsahduksia tulee. Minusta ne pitää hyväksyä osana ongelmasta poispääsyä. Siis ei hyväksyä sillä tavoin, että sallisi ne ja nyökkyttelisi vain päätään " joo, tämä kuuluu asiaan, repsahda vain" . Mutta jos jätät hänet yhdestä virheestä (tai kahdesta), niin se on mielestäni liioittelua. Miehesi on selvinnyt hienosti ja tarvitsee tukea. Mutta niin tarvitsisit sinäkin.

Jos lukisi ap-viestin niin, että muuttaisi huumeiden käytön alkoholinkäytöksi, täällä naurettaisiin, että vähästäpä valitat.

Minusta anteeksi antaminen kuuluu parisuhteeseen. Ja te olette todellakin selvinneet paljon pahemmastakin.