+++ ENSIKOT viikoilla 9-10 +++

Tulin kommentoimaan Naksulle, että ihailen asennettasi! Tässä hoitojen tiimellyksessä tulee helposti niin kärsimättömäksi, että hoitoja tekee mieli runnoa läpi niiden tehokkuuden kustannuksellakin. Hyvä, että teillä nyt tutkitaan se ajoitus varmasti kohdalleen. Ja sulla kun on säännöllinen kierto, niin ei tarvii niin kamalasti odotella. (sanoo eräs, jolla meneillään kp 27 ja ovis tulollaan :))



Killalle halitusta täältäkin. Tilanne ei varmasti ole toivoton, kyllä me jotain keksitään kun lyödään täällä viisaat päämme yhteen ;) Voimia pettymyksen käsittelyyn ja jatkoon.



Viikonloppufiiliksissä,

Vannis

Tervehdys siis kaikille! Viikko on taas mennyt vauhdilla ja nyt saa hyvällä omalla tunnolla heittäytyä sohvan pohjalle. Kauaa siellä ei toki ehdi lorvailla, huomenna olis tarkoitus lähteä ikiaikaisten ystävien kanssa viikonloppulomalle, joten älkääpä kummastelko jos ei minusta mitään kuulu.



Bianco: Itse vielä kovasti toivon sitä toista viivaa testitikkuun, mutta kyllä ne ajatukset ovat jo adoptionkin puolella. Infopaketteja on luettu niin, että sivut ovat kohta kippuralla ja netti on ollut ahkerassa käytössä myös tämän asian suhteen. Kertoilen varmasti lisää, kun jotain alkaa tapahtua.



Mitenkäs Vanniksen ovis? Ovatko tikut näyttäneet jo " vihreää valoa" tai siis punaista viivaa?



Killenkö oli täti taas löytänyt, kurjaa.



Oletkos Marge päässyt jo takaisin arkeen kiinni vai vieläkö olet lomatunnelmissa? Toivottavasti mielesi on parempi kuin alkuviikosta. Onko lääkäristä kuulunut mitään?



Kathyllekin vilkutus! Ja onnea tulevaan clomi-kiertoon jo näin hyvissä ajoin.



Kiva, kiva Naksu että olet taas linjoilla. Ja ihanaa lukea positiivisesta asenteestasi hoitojen suhteen.



Voi kurjuuksien kurjuus Killa! *halaus ja rutistus* täältäkin, kumpa osaisin jotain sanoa, joka edes aavistuksen lohduttaisi. Luulen, että monessa tapauksessa miehet eivät ihan oikeasti ymmärrä mistä kaikesta tässä on oikein kysymys. Asiat kun eivät aina ole niin yksinkertaisia, mitä biologian tunneilla koulussa kerrottiin. Tässä touhussa kun voi olla ongelmia/hidasteita niin monessa vaiheessa eikä se vaan kaikille (ei miehille eikä kaikille naisillekaan) valkene ihan pienellä vihjeellä eikä edes suoralla puheella. Jospa näillä meidän miekkosilla olisi samanlainen porukka kuin meillä, niin ehkäpä asiat selkiintyisivät monelle. Tässä suossa kun ei tarvota yksin. Jaksamista viikonloppuun Killa-ystäväiseni!



Onneksi on muitakin kärsimässä kuumista aalloista, kuten kohtalotoveri Jessica. Toivottavasti tapahtuu paljon hyvää, ettei ihan turhaan tarvitse näillä alloilla purjehtia.



Trixie ja Afternoonkin olivat piipahtaneet. Vilkutuksia teillekin!



Gallupiin sen verran, että mitään vauva-aiheista ei ole meidän taloon hankittu eikä varmaan hankitakaan ennen kun on oikeasti jotain odotettavaa. Tämän puolentoista vuoden aikana olisin varmasti ahdistunut entistä enemmän jos olisi jotain konkreettista muistuttamassa toteutumattomasta haaveesta.



ONapaan on kerrankin jotain positiivista kerrottavaa. Olen hämmennyksestä pörketymäisilläni, koska o-testi näytti positiivista jo keskiviikkona, vaikka kp oli vasta 15. No, tiedättehän te mitä siitä tuloksesta sitten seurasi, kivaa ajanvietettä makkarissa. ;) Nyt sitten ei voi taas muuta kuin odottaa, odottaa, odottaa.... ja vähän toivoakin siinä odotuksen lomassa. Onneksi pääsen nyt viikonloppuna tuulettumaan tyttökavereiden kanssa ja voi keskittyä ihan muuhun kuin päivien laskemiseen. Nämä ystävät, vaikka ovatkin läheisiä, eivät tiedä tästä haaveesta mitään. Tai siis tietävät sen, että kärsin kroonisesta vauvakuumessta mutta eivät sen enempää. Toivottavasti en lörpöttele ohi suuni tälläkään kertaa.



Mukavaa viikonloppua kaikille! Poistun takavasemmalle ja jätän tilaa muidenkin kirjoituksille.

~dese

Olen ollut koko viikon kipeänä, onneksi nyt viikonlopuksi näyttäisi sentään helpottavan. Ja onneksi tämä on sentään ollut vain flunssaa. Täällä päin on ollut liikkeellä myös tosi ilkeää mahatautia, mieluummin flunssa kuin sellainen.



Oman navan kuulumiset edelleen tylsiä. Mies ei ole vielä käynyt siellä uudessa simppatestissä. Maaliskuun alussa käskettiin mennä, joten jospa tuo ensi viikolla menisi. Olen yrittänyt olla turhia hoputtamatta, kun hän on kuitenkin tosi kivasti ollut mukana tässä hommassa tähän asti, mukavammin kuin osasin toivoakaan.



KILLA, todella kurjia uutisia sulla! Mahdoton edes kuvitella miten kamala olotila sulla täytyy nyt olla, mutta suuren suuret lohtuhalaukset täältä ja peukutukset että mies sittenkin muuttaisi mielensä! Minustakin tuntuu, että auttaisi jos hän puhuisi asiasta jonkun saman kokeneen, tai sitten jonkun psykologin tms. kanssa (jos saisit hänet sellaiselle raahattua) niin että hän tajuaisi mistä tässä asiassa oikeasti on kyse. Mun mies on myös sanonut monta kertaa, että tämä touhu tuntuu hänestä kamalan ahdistavalta ja " kliiniseltä" , ja hän on myös kauhean huolissaan hoitojen hinnoista. Ja huomaan kyllä että hänkin koko ajan toivoo että jos kumminkin jättäisimme tämän leikin kesken ja yrittäisimme sittenkin vain saada lapsen luomusti. Mutta en nyt enää usko, että hän rupeaisi oikeasti hanttiin laittamaan, kun tutkimukset ja hoidot on kuitenkin jo pyörähtäneet käyntiin. Toivon ainakin niin!



DESEJO: hienoa että saitte oviksen hyödynnettyä! Mulla taisi käydä päin vastoin. Eilen oli vasta kp 14, mutta koko päivän oli ihan selviä ovis-tuntemuksia. Mutta pupuilematta jäi, koska olin tosiaan kipeänä ja oli pientä erimielisyyttäkin (ei tähän vauvahommaan liittyvää kylläkään) miehen kanssa. Tosin en kyllä ymmärrä, miten se ovis olisi voinut noin aikaisin olla, normaalisti se on kp 18 paikkeilla. Eli täytyy toivoa, että erehdyin ja ovis olisikin vasta tulossa. Jospa viikonloppuna jo saataisiin elämää peittojen alle! Nythän on nimittäin mahdollista, että simpat olisi antibioottikuurin ansiosta parempia kuin aiemmin ja voisikin olla mahdollisuuksia siihen luomuplussaan! Vaikka sen verran pessimisti olen kyllä, että en kauheasti usko tuohon. Ja lääkärikin sanoi, että kyllä ne huonot simpat voi olla ihan synnynnäinen vika eikä sille silloin mahda mitään. Eli olen kyllä ihan asennoitunut niin että se kauhistuttavan kallis ICSI meitä odottaa.



Hyvää viikonloppua kaikille enska-ystäville!



Toivoo Brooke

Kylläpäs viikko meni nopsaan! Mutta hyvä niin, kun se tarkoittaa viikonloppua ja vapaata. Tänään sohvan pohjalla niinkuin Deskin, huomenna olis tarkoitus lähteä vähän katsomaan yöelämää, tai ainaski iltaelämää riipuen miten jaksaa. Vähän nämä pp:t mietityttää, mutta on tässä jo niin monta kiertoa menty, että pakko uskaltaa vaan elää normaalisti. Ja tottakai kohtuudella.



Dese, kivaa iltaa vanhojen kamujen kanssa, ja onnea oviksesta! ;)



Killa, olipas ikäviä kuulumisia.. Toivottavasti mies vielä muuttaa mielensä. Vähän samoilla linjoilla olen kuin Jessica, että miehen rooli on kuitenkin " vain" se purkitus. Tietenkään yhtään vähättelemättä henkistä puolta heilläkin ja sitä, että joutavan elämään meidän " hormonihirviöiden" kanssa. Ja kun kyllähän se lapsettomuuden syy voi käsittääkseni olla esim. semmoinen, että naisen munasolun kuori on niin paksu, että siittiö ei pääse siitä läpi tms. syy jota ei vielä meiltä ei ivf/icsi:n käyneiltä ole voitu tutkia. Rutkasti voimia!



Naksu, jospa se oviksen aika nyt löytyis! Eipä tosiaan enää yks tai kaksi kuukautta kovin pitkältä tunnu. Itsestä jopa tuntuu siltä, että jos tämä inssi ei tuota tulosta niin halaisin pitää välikierron, vaikka heti seuraavaankin vois jo uuden tehdä. Jotenkin henkisesti ja fyysisesti palautua ja rauhoittua..



Brookelle pikaista paranemista ja onnea miehen testitulosten kanssa!



Galluppiin: en ole uskaltanut vielä mitään ostella, vaikka mieli kyllä tekisi...



Mukavaa viikonloppua kaikille,



amalia pp 7

Jokohan nyt onnistuisi viestin kirjoittaminen, tämä on jo kolmas yritys - eilen ja aikaisemmin tänään tuli vaan jotain ihme herjoja eikä valmis viesti ilmestynyt jonon jatkoksi...



Siitä onkin melkein viikko kun viimeksi rustailin tänne jotain, nyt olen kuitenkin taas tolpillani (ja 4kg kevyempi) sen ikävän vatsataudin jälkeen. Melkein koko viikko on mennyt vällyjen alla kun kuume ei meinannut hellittää ei sitten millään.



Marge: hirmu kurjaa ettei Puregon toiminut toivotulla tavalla :( Tuntuu tosi pahalta puolestasi, itse kun kanssa piikittelin samaan aikaan ja päässä pyöri varmaan ihan samat ajatukset munisten kasvattamisesta ym. Soittiko lääkäri eilen? Toivottavasti fiilarit ovat jo paremmat kuin alkuviikosta *antaa lohtuhalin*.



Killa: voi hittolainen, mistä ne miehet saa noita ajatuksia?! Yhdyn myös aikaisemmin esitettyyn ehdotukseen, eli luulenpa että miehesi ajatuksia voisi selkeyttää se jos hän puhuu miespuolisen kohtalotoverin kanssa ja vaihtaa hieman ajatuksia.



Munkin mies oli aika negatiivinen aluksi, ei niinkään itse hoitoja kohtaan mutta se ei vaan oikein olisi halunnut lähteä klinikalle..." mihin mua siellä tarvitaan...?" oli asenne - niinpä...Mutta sitten kun sen väkisin sai sinne raahattua ja se näki että siellä istu iso liuta muitakin pariskuntia niin sen asenne hieman muuttui. Ehkä se oli miehisillä aivoillaan kuvitellu että me ollan ainoita tässä tilanteessa. Paljon tsemppiä myös sulle - kyllä me keksitään keino millä sun mies hoitoihin saadaan!!



Gallup: enpä ole minäkään ostellut vielä mitään...ollaan pidetty tämä meidän vauva-projekti kaikilta salassa, joten liika rekvisiitan hankkiminen voisi paljastaa meidät ;-) Kavereiden vauveleille olenkin sitten sitäkin innokkaammin ostellut kaikkea ihanaa.



Ja muutama ON sananen: raahauduin maanantaina puolikuntoisena ultraan, mutta mitään ihmeempää ei silloin näkynyt. Uusi ultra oli eilen ja sekä minun että lääkärin yllätys oli suuri kun kehitystä olikin tapahtunut juuri sopivasti! Eli nyt meillä on tiedossa kiireinen vkonloppu, irrotuspiikki ja mahd.paljon pupuilua :) Sitten vaan odotellaan sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan parasta...



Selailin muuten äsken Pregnyl-esitettä ja siinä sanotaan, että " työnnä KOKO NEULA kohtisuoraan sisään" ...Mulla on kahden sorttisia neuloja; 25gx5/8 ja 27gx3/4..ohkaisempi näyttää " miellyttävämmältä" mutta on ihan hervottoman pitkä. Osaako kukaan sanoa, pitääkö se koko h-vetin neula tosiaan tökätä sisään? Vai miten syvälle Pregnyl pitää pistää...? A-p-u-a...



Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille!!



-Buumi

Tulin vaan kertomaan, kun Dese kysyikin, että ovisplussa tuli tänään. Jee! Täytyyhän se myös hyödyntää, vaikkei luomutoivoa kauheesti ookaan. Testiviiva oli ohuempi kuin kontrolli, mutta melkein yhtä tumma kuitenkin. Mulla se on aina tarkoittanut plussaa, ja muutkin oireet viittaa siihen.



Onnea Deselle ovisplussasta! Se on vaan kiva fiilis, kun tietää, missä kohtaa kiertoa ollaan menossa.



Brookelle paranemista flunssasta ja kärsivällisyyttä hoidon odotteluun. Luomuplussa oliskin mieletön juttu! Jos sulla oli ovistuntemuksia eilen, niin ainakin vielä tänään taitaa olla hyvät mahikset ;) Hedelmällisin aikahan on ovulaatiopäivä ja 2 seuraavaa.



Amalialle vilkutus! Pidä hauskaa!



t. palsta-aktiivi Vannis

Heh, muistan itsekin kun tuijotin epäuskoisena niitä isompia neuloja... En oo kyllä nyt ihan varma, onko meillä ollut samanlaiset neulat. Mulla nimittäin oli yksi pitkä ja paksu ja yksi ohut ja lyhyempi. Se isompi, siis pidempi ja paksumpi, on sitä varten, että sillä vedetään neste ampullista ja laitetaan kuiva-aineen joukkoon. Muistaakseni sillä myös vedetään sekoittunut aine ruiskuun. Sitten vaihdetaan pienempi neula, jolla pistetään. Mä tarvitsin miehen apua siinä, kun se mäntä oli tosi tiukka enkä halunnut ruiskaista sitä ainetta kovin isolla voimalla mahaan. Ja se pienempi neula tosiaan työnnetään kokonaan mahaan, mutta en kyllä muista, että se olis ollut jotenkin huomattavan pitkä.



-Vannis

Aluksi Killalle paljon haleja *halaa pitkään ja hartaasti*. Niitä taikasanoja ei ole, valitettavasti. Toivon vaan hartaasti ja kovaa, että miehesi saisi jostain nyt vertaistukea ja tosiaan ymmärtäisi asian tärkeyden...



Kiitos Vannis ruiskeesta ;) Mieli on jo parempi! Onnea oviksen metsästykseen.



Aftis, olen kuullut kans hyvää AVAsta, lääkäri puolsi. Meillä ei kiire iän puolesta ole, mutta kun saisi itselle jostain malttia. Eihän tässä muutama kuukaus enää missään tunnu, kai?



Jessica, kiitos vain tsempeistä, lämmitää niin! Lääkäri soitteli, klinikalta eivät olleet saaneet vielä vastausta ja sitä odotellaan. Sairaalaan lähtikin lähete, mutta eivät asiaa kommentoineet. Toivottavasti kutsu tipahtaa pian¿Paljon peukkuja sinne muniksien kasvatteluun ;)



Naksu, tulin niin hyvälle tuulelle kommentistasi, että lenkilläkin oli hymy huulilla! Kun itsekin jaksaisi ola noin positiivinen. Ollaan muuten sitten saman katon alla jonossa, tai ainakin hoidoissa sitten¿Josko meillä kuitenkin sama odotus? Mitä muuten on odotettavissa? Ensikäyntiä ja mitä sitten? Mulla kun ei tietoa¿?



Dese, arkinen aherrus alkoi, valitettavasti se loma on aina liian lyhyt! Kesää siis odotellaan ;) Lekuri joo soittelikin, mutta eipä kummempaa uutista ollut kerrottavan (on:ssa enemmän¿). Siellä on saatu ovis hyödynnettyä kunnolla ;)



Buumi, siellä tauti teki pika laihutuskuurin! Ei kivaa! Kiitos haleista, lämmittää mieltä! Ja kiitos kysymästä, täällä fiilis on jo noussut. Tämän viikon olen karttanut hiukan miestä, tuntunut jotenkin ahdistavalta muu kuin itku olkaa vasten, mutta tänään jopa senkin edestä oleiltu kahdestaan ;) Hienoa, että siellä piikittäminen on tuottanut tulosta :) Mä en muuten edes tiennyt että ohjeissa lukee, että neula pitää pistää ihon sisään asti. Mä olen aina pistänyt ihon alle (siis neulan, kynähän uppoaa kokonaan) niin, että neula menee noin puoliksi sinne. Pitäisi kai riittää, vai?



G: Myös minä olen sen verran taikauskoinen, että en halua mitään ostaa ennalta. (Annan varmaan sängynkin kasata vasta, kun ollaan tulossa synnäriltä)¿Aluksi oli kova into hypistellä ja huokailla söpöjä vaatteita katsellessa, mutta nyt ei kyllä liiemmin.



ON. eipä siis ihmettä, mieli on noussut ja siipi myös! Kyllä kai ylös aina päästään ;) Kiitos vain murukat huolehtimisesta! Lekuri tosiaan soitti. Klinikalta edelleen vastausta odotellaan ja julkiselle lähti lähete. En tosiaankaan tiedä mitä sitten ja milloin mahdollisesti. Verikoe asiaa selviteltiin myös. Nyt vain odottelun odottelua¿Ja se aika onkin pitkä!



Ihanaa viikonloppua!

-marge-

eli ei olla mekään ostettu mitään valmiiksi mahdollisille tuleville lapsille, enkä aio ostaakaan. En ole myöskään ikinä ostanut kenenkään toisne lapsille mitään. Tosin ihan lähimmillä ystävilläni ei vielä lapsia olekaan. Mä olen varmaan jotenkin outo vauvakuumeilija, kun en ole koskaan tuntenut edes mitään kiinnostusta vauvojen tavaroita tai vaatteita kohtaan, enkä ole koskaan katsellut niitä kaupassa tms. En myöskään erityisemmin tykkää toisten lapsista eikä mua mitenkään innosta vauvojen kuvat tai vauvat telkkarissa tms. Jotenkin se koko vauvakuume kohdistuu vain ja ainoastaan siihen mahdolliseen tulevaan omaan vauvaan.



Ja kai mä olen sen verran taikauskoinenkin, että ajattelisin tavaroiden valmiiksi hankkimisen tuottavan huonoa onnea. Ja miten kamalalta sitten tuntuisikaan, jos olisi hankkinut kaikenlaista valmiiksi ja sitten sitä vauvaa ei koskaan tulisikaan...Kun hevoseni sai varsan, en uskaltanut ostaa sillekään mitään ennen kuin se oli syntynyt. No, vauvalle ehkä on kuitenkin pakko jotain hankkia jo valmiiksi..! Muta luultavastin odottaisin että raskaus on jo melkoisen pitkällä, ennen kuin ostaisin mitään.

Oli pakko tulla kommentoimaan ennen ku ehdit tökätä sen VALTAVAN sekoitusneulan massuusi! ;) Eli meillä ainakin oli kanssa kaksi neulaa, toinen paksu ja pitkä (ainakin 5 cm), joka on selvästi ontto - tulee muuten ihan lävistysneula mieleen... =) Ja sitten on se pienen pieni neula, jolla pistetään, eli se on nuppineulaakin huomattavasti ohuempi (mun mielestä ainakin..) ja noin 1cm pitkä... Minkäköhänlaisia neuloja ne on sulle oikein tuupanneet?! Tuo pikkuruinen neula siis työnnetään nahkaan ihan tappiin asti (tai mun hoitsu kyllä neuvoi että voi jättää siitäkin jonkin verran vajaaksi), mutta se kyllä soljahtaa oikein näppärästi ellei ihan norsunnahka oo! :D



Toivottavasti oli apua - mutta älä vaan sitä jättineulaa töki itseesi! :)



Ja pakko vielä kommentoida teille ihanaisille jotka mun " positiivista asennetta" ihailitte... Enpä nyt tiedä onko niin positiivinen tuo mieli, mutta kuten Amalia taisi todeta, että tauko tekee kyllä päälle ihan hyvää! On nää siinä mielessä rankkoja nää hoidot, että päänuppi joutuu aika koville - vaikken sitä oo aiemmin tiedostanutkaan. Nyt vaan tajusin sen, kun huomasin, että oonkin yllätyksekseni ihan helpottunut pienestä tauosta. Tosin yksi kuukausi ois kyllä riittäny! =)



Nyt meen nukkumaan, aamulla taas töihin! :( Kateeksi käy teitä, joilla kaikki viikonloput on vapaita...



Killalle vielä superhyperhalitukset ja hyvän yön suukko, koitahan jaksaa!!!!!

...kaikille pistämisneuvoista! Selitin eilen varmaan itse hieman puutteellisesti ne mun neulat, mutta sain siis klinikalta yhdenlaiset neulat (+ne sekoitusneulat ála lävistysneula niinkuin Naksu osuvasti sanoi) ja apteekista vielä toisenlaiset. Eli kaikenkaikkiaan mulla on kolmet neulat - sekoitusneulat ja kaks eri vaihtoehtoa itse pistämiseen. Mutta luulenpa, että käytän tänään niitä jotka ovat lyhkäisempiä ja aavistuksen paksumpia (varmaan samoja mitä Vannis tarkoitti) kun se kerta tappiin asti työnnetään. Se ohuempi kun tosiaankin on jonkin verran pidempi versio.



Mulla on aina tehnyt hieman tiukkaa neulat, pistämiset jne mutta onhan tässä hieman karaistunut kun on harva se päivä juossut verikokeissa, joten kyllä se varmaan siitä! Miehestä ei ole apua kuin korkeintaan aineen sekoittamiseen, se nimittäin kammoaa neuloja jos mahd vielä enemmän kuin minä.



Marge: kiva kuulla että siipi on noussut :-) Toivotaan, että se lähete poikisi käynnin mahdollisimman pian *pitää peukkuja*, odottelu kun on niin syvältä...



Brooke: ihan pakko kysyä, onko sulla montakin hevosta? *huokailee kateellisena* Itse olen koko pienen ikäni ollut heppahullu ja ratsastelen edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti sen mukaan miten työkiireet antavat myötä.



Ihanaa lauantaipäivää kaikille *vilkuttaa*



-Buumi

Onpas ihanan keväinen ilma, lumet sulaa ja linnut sirkuttaa!



Buumi, mulla on kaksi omaa heppaa ja ne asustelevat omassa pihassa olevassa tallissa, se on kyllä unelmien täyttymys! Nuo hepat ovat äiti ja tytär, ja äiti-hepalla olisi tarkoitus teettää nyt toinenkin varsa. Toukokuussa sen olis tarkoitus lähteä sulhasta tapaamaan. Toivottavasti hevosen raskautuminen onnistuisi helpommin kuin emännän! Edellisellä kerralla ei ainakaan ollut ongelmia. Olisi kyllä ihanaa sitten kasvatella mahoja yhdessä hevosen kanssa!



Huh, nuo piikit kuulostaa kammottavilta, olivat sitten isoja tai pieniä! Minähän en vielä ole niihin tutustunut, mutta luultavasti se on edessä...Mulla ei ole mitään piikkikammoa silloin kun joku muu pistää, olen käynyt monta kertaa verenluovutuksessa ja viime aikoina usein verikokeessa. Mutta luulen että se on ihan eri asia sitten, kun pitäisi pistää itseään! Jotenkin epäilen, että minunkaan miehestäni ei ole apua siihen. Mutta pakko kai siitä on sitten vaan selvitä.



Mukavaa lauantaipäivää kaikille!



Brooke

Olen niin pahoillani vuoksesi!!! Tuntuu tosi epäreilulta, että sinulta vedettiin matto täynnä toiveita ja odotuksia yhtäkkiä jalkojen alta..:( Erityisen ikävää on se, että maton vetäjä oli miehesi, jonka pitäisi tällaisella hetkellä olla se tuki ja turva. En kuitenkaan halua miestäsi moittia (koska se ei ole mielestäni minun tehtävä vaikka olenkin eri mieltä hoidoista), vaan enemmänkin kertoa omista kokemuksista juuri tuon odottamisen suhteen.



Meillähän tuo kilpirauhasongelma veti maton alta hoitojen jatkumisesta ja se oli syksyllä kova paikka. Etenkin ahdisti kun ei tiennyt koska niihin hoitoihin pääsee. Monet itkut itkin aluksi ja pettymys oli kova, mutta sitten sisuunnuttuani pääsin takaisin lapsettomuuden niskan päälle. Tiedän miltä tuntuu, kun ei tiedä koska pääsee eteenpäin asioissa.. Se on ennenkaikkea turhauttavaa, kun muilla asiat etenee ja itse junnaa paikoillaan. En voi muuta sanoa kuin että olen tosi pahoillani vuoksesi ja ehkä millin verran ymmärrän miltä sinusta tuntuu!!!!



Toivottavasti pääsette tästä asiasta yksimielisyyteen/yhteisymmärrykseen miehesi kanssa. Voin vain kuvitella miten rankkaa tämä on parisuhteelle. Voimia ja rutistuksia ihan hirmuisesti!!!!!



-Tuittu-

Täälläpä on ollut hiljaista....



Kiva, että Naksu ootte saaneet nettiyhteyden! Ilmeisesti olette siis muuttaneet jo uuteen kotiin. Onnea siis uuteen kotiin! Toivottavasti siellä on parempi vauvaonni! ;-) Tänne kaivataan plussia!!!



sitten heti omaan napaan (vaikkei mitään ihmeellistä kuulukaan): menkat alko sitten lauantaina parin päivän tuhruttelun jälkeen. Vähän veti mieltä matalaksi, vaikka tätähän sitä odottikin. Huomenna siis varaan ajan pas:n ultraan kp 12:sta. Tosin yritän josko voisin mennä kp13, niin voisi lasketella päivän pidempään kun ollaan just se viikko hiihtolomalla. Näillä näkymin siirto olis sitten viikolla 12.... on taas ihan kärsimätön olo, ei millään jaksais odottaa. Lisäks on miljoona kysymystä lääkärille ja täytyy pyytää kopiot naistenklinikalle (,jonne ei toivottavasti tartte mennä....).



Mukavaa sunnuntai päivän jatkoa!

Kille

Killa Täältä kans lohtuhaleja ja rutistuksia roppa kaupalla...



Joku kyseli neuloista: mulla pregnyt neula ei ollut paljon isompi kuin gonal-f neula. Että ei kannata millään hevos neulalla pistää.. :) Harmi en ole kotona en voi tarkistaa neulan kokoa.. Mut olisko ollu ihan vaalean harmaa muoviosa...? :)

ON: Täällä pistelty zumenon 1*3 tiistaista lähtien. torstaina 8.3 ultra kuten sanottu. Siirto suunniteltu alustavasti viikolle 12. Tarkemmin 21.3. Mutta selventyy ultran jälkeen.. Oikeastaan mitään sen kummempia tuntemuksia ei zumenon ole aiheuttanut paitsi pupuilu into entisestään lisääntynyt.. :) Täytyy varmaan torstaina tarkistaa kuinka kauan voi pupuilla huoletta ettei siirto vaarannu..

Nyt ulkoilemaan ainoan vapaa päivän kunniaksi.. Myöhemmin lisää ku uusia kuulumisia tulee...

Trixie

Siis pistelty zumenon tabletteja poskeen... :) Ajatus katkos ku ajattelin Killaa.. Mutta siis tablettejahan zumenonit on...

Trixie

Heti alkuun halaus teille ihanille, jotka tietysti ymmärsitte sen hirvittävän tuskan josta tässä on joutunut kokemaan! Antoi kovasti voimia jaksaa, kun luin teidän viestejä! Tuittu osasi hyvin sen sanoa, sillä ehkä juuri kamalinta tässä on ollut se, että mies -se jolta eniten tukea tarvitsisin- vetää maton täydellisesti alta, varoittamatta.



Täällä asia ei nyt ole edennyt suuntaan tai toiseen: mies kieltäytyy puhumasta koko asiasta ja päällisin puolin asiat on hyvin. Leikitään onnellista paria. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että edes tällainen hirvittävä pettymys ei vähennä mun rakkautta tuota kohtaan ja sitä mä oikeastaan ihmettelen. Luusisi, että oisin jotenkin katkera, mutta en ainakaan vielä. Ja toivottavasti en katkeroidukaan. Kyllähän mä tässä vuosien aikana olen oppinut sen tuntemaan ja tiedän että se on ihan mahdoton välillä. Ei auta kuin toivoa, että se siitä kypsyisi ajatukselle hoidoista.



Kyllähän se mulle silloin vihoissaan sanoi, että sen kun varaan ajan klinikalle ja ilmoitamme vain hänelle, kun on hänen aikansa tulla hoitamaan oma osuutensa, mutta en mä siihen pysty. Kyllä mä haluan, että me ollaan ihan oikeasti kumpikin mukana tässä. Onhan se tuleva lapsikin sitten yhteinen. En halua, että sitten joskus riidellään siitä, kuinka mä ole pakottanut hänet tähän. Kamalasti en ole asiaa jaksanut nyt pohtia, sillä jonkun kummallisen kuumetaudin se pisti meikäläiselle eilen. Tuli ihan mieleen, että olisiko jotain psykosomaattista, koska mulla ei ole kuumetta ollut varmaan 10-15 vuoteen vaikka olisi mikä tauti ollut!



Niin, miehelle olisi varmasti hyvä jutella jonkun miespuolisen asian kokeneen kanssa, mutta valitettavasti meillä ei sellaista ihmistä lähipiirissä ole, jota voisi ajatella. Ja kenenkään vieraan kanssa tuo ei kyllä suostuisi keskustelemaan.



No sori taas tää omanapaisuus, koitan jotain vielä teikäläisiltäkin kommentoida, vaikka tuskan hiki nousee otsalle tässä istuessa...



Jessis: tsemppiä seuraavaan inssiin! *bd*



Naksu: kiva, että olet pystynyt ottamaan tuollaisen rennon asenteen! Ties vaikka tulisi sitten melkein luomuplussa tässä kierrossa! :)



Dese: toivotaan, että sielläkin rento viikonloppu tehoaisi puuhastelun jälkeen!



Buumi: peukut on pystyssä teidän puolesta! *bd*



Kille: kyllä nuo menkat aina mielen mataksi vetää, vaikka ei juuri toivetita olisikaan. Toivotaan kuitenkin onnea siirtoon!



Galluppiin: itse olen ostanut vain sellaisen raskauskalenterin jo reilu vuosi sitten ennakoiden tulevaa raskautta. vauvalle en ole itse mitään hankintoja tehnyt, mutta veljen lasten vanhoja vaatteita on kellari pullollaan, kun olisivat ne muuten hävittäneet.



Huh, nyt on niin kaamee olo, että pakko mennä jatkamaan potemista tonne peiton alle! ((((((VALTAVA HALAUS)))))) vielä kaikille teille ihanuuksille! Olette ihan parhaita!



Killa

Muutama päivä poissa palstalta ja olette saaneet tosin pitkän pinon aikaiseksi. Luin kyllä kaikkien kuulumiset, mutta palaudun paremmalla ajalla kommentoimaan.



Killalle on pakko antaa tsemppihalirutistus! Olen niin pahoillani, että koit asiassa pettymyksen. Toivotaan, että mies siitä heltyisi ja ottaisi sen merkittävän askeleen. Kyllähän siinä keskustelun paikka varmasti on, mutta ihailen asennettasi olla painostamatta. Itse varmaan kävisin päälle kuin yleinen syyttäjä, jos tilanne omalle kohdalle osuisi. Luulen, että mies ei välttämättä ymmärrä millainen tunne vauvakuume naisella on. Ainakin omalla kohdallani se on välilä kaiken alleen peittävä tyhjyyden tunne, ihan fyysinen tuska saada oma odottaa omaa lasta, pidellä häntä sylissä ja antaa se kaikki rakkaus hänelle, jota voi vain omalle lapselle antaa. Toivon sinulle jaksamista. Muista, että me ollaan sua varten täällä.



Itse sain terot syötyä ja odottelen menkkoja tällä viikolla alkavaksi. Rinnat on kipeytynyt ihan kummallisen paljon, onkohan teroissa sellaista sivuoiretta? Näin taas viime yönä unen, jossa tein positiivisen raskaustestin. En pystynyt pidättelemään uutista, vaan huusin sen koko maailmalle. Sitten tajusin, että näen unta, enkä ole raskaana. Nukahdettuani näin saman unen uudelleen. Olen vissiin aika sitkeä nainen, sekä unissa että valveilla...



Hyvää uutta viikkoa kaikille ihanille Ensikoille!



-Diina-

Aurinkoiset terveiset Turusta! Kyllä kummasti mieltä piristää keväinen keli. Toisaalta samalla vähän haikeaa, kun huomaa että taas alkaa uusi vuodenaika, eikä vaavia vieläkään kuulu.

Diinaa peesaan kyllä 100% noissa tuntemuksissa, että välillä on todella tuskainen olo, varsinkin kun yrittää hymyillen onnitella ystäviä/tuttuja vauva/odotusuutisten johdosta.



Killalle kovasti haleja ja pikaista paranemista! Toivottavasti ei sentään mikään a-virus tms. jyllää...



Ja tietysti kaikille muillekin ihanille Enska-tovereille huiskutuksia!



Omaa napaa vielä ennen kuin rynnistän matkoihini: Täällä takana seurantaultra, ja kaikki näytti hyvältä. Kaksi munista á 13mm oikealla, ja limakalvo kohtuullinen eli 5,5 mm (mun mielestä liian ohut, mutta lääkärin mielestä riittävä). Tänään siis kp12. Inssi tod.näk. perjantaina. Tikuttelen keskiviikosta alkaen ovista.

Ja meille on varattu nyt varmuuden vuoksi aika myös ivf:n suunnitteluun huhtikuussa, toivottavasti sitä aikaa ei tarvita! Lääkäri kyseli, josko haluaisin laparoskopiaan ENNEN ivf:ää, mikä oli mun mielestä jotenkin kummallista, ja en lämmennyt ajatukselle ollenkaan. Varmaan sitten jos monta tuloksetonta ivf:ää tehdään, niin laparoskopia olisi ehkä paikallaan, mutta ei ennen. Ja taas jännittää...

t. Jessica

Olipas tänään ihana päivä - ensimmäistä kertaa pysty aistimaan kevään tulon! Toivottavasti tämä kevät tulee olemaan kovasti plussa-voittoinen kaikille Enskalaisille :)



Diina; ehkäpä ne sun unet olivatkin enneunia!! Mulle terot eivät aiheuttaneet mitään sen kummempaa arkuutta, mutta sehän on tosi yksilöllistä joten tod.näk niistä se johtuu.



Killa; toivottavasti pöpö on jo hellittänyt! Itse reagoin aika usein kovaan stressiin jollakin flunssalla tai mahapöpöllä, joten ottaen huomioon sen tunnekuohun jonka olet käynyt läpi niin ei mikään ihme jos kroppa reagoi. Tsemppiä ja tervehtymistä sinne!



ON: nyt on sitten Pregnylit pistetty - ja ihan hyvin meni vaikka itse sanonkin :) Pikkaisen jännitti, mutta ei se neula loppujen lopuksi niiiiin hirveä ollutkaan! Nyt sitten vaan jännätään ja odotellaan...

Alavatsa on kyllä ollut eilisillasta lähtien aika turkasen kipeä ja tänään on myös ollut pientä vuotoa - minä tietty asioista mitään tietämätön soitin klinikalle ja kyselin mikä hätänä, mutta kuulemma se ei ole mitään hälyttävää. Enhän mä ikinä edes ollut kuullutkaan ovulaatiovuodosta...no, kaipa ne on siellä tottuneet että sinne aina välillä soitetaan ja kysellään tyhmiä ;-)



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



-Buumi