Lue keskustelun säännöt.
Lähetin parhaalle ystävälleni kutsun häihin ja hän soitti ja ihmetteli, että kuinkas minä nyt heidät kutsun.
20.12.2024 |
Vielä hämmästyneempi hän oli kun kuuli, että juhliin on kutsuttu alle 30 vierasta.
Aikanaan opiskelimme samalla paikkakunnalla ja olimme harrastuksen myötä päivittäin tekemisissä monta vuotta. Sitten elämä vei erilleen ja viimeisten 10v aikana välimatkamme on ollut aina yli 500km ja olemme nähneet tänä aikana noin 10 kertaa. Aluksi soittelimme päivittäin, sitten viikottain, nyt ehkä kerran kuussa.
Minulle hän on edelleen paras ja läheisin ystäväni. En ole hänen jälkeensä saanut kuin hyvän päivän tuttuja. On toki uusiakin harrastuskavereita ja joidenkin kanssa joskus kyläilemmekin, mutta heistä ei ole koskaan tullut niin läheisiä.
Hänen aito hämmästyksensä sai minut surulliseksi. Tajusin, että hän on mennyt elämässä eteenpäin ja hänellä on uusia läheisiä ystäviä ja paljon kavereita. Minä olen enää vanha tuttu opiskeluajoilta. Minulle puolestaan hän on todella tärkeä, laskin että nytkin syksyn aikana, niin eniten minä olen hänen kanssaan ollut tekemisissä, kun ei minulla oikein muita ystäviä ole. En ole kesän jälkeen edes nähnyt ketään, yhdelle toiselle olen pari kertaa laittanut viestiä.
Olin pitänyt itsestään selvänä, että pyydän rakasta ystävääni tulevan lapsemme kummiksi. Nyt en enää kehtaa. Vaikka ei minulla ole ketään muutakaan ketä pyytää.
En tiedä miten suhtautua. Miten tästä eteenpäin? Nyt olen vain itkenyt pari päivää.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin kans juuri hääkutsu ihmiseltä, josta en edes tiennyt että seurustelee. Kieltämättä vähän outoa, sillä ei juurikaan enää tunneta häntä, on vanha tuttu. En tiedä onko kuinka isot häät tulossa, toki jos tosi suuret niin sitten ymmärrettävämpää että kutsui.
Tätä minunkin ystäväni siis arveli, että tosi isot juhlat tulossa ja hämmästyi kun onkin pienet. Joku toinen kirjoitti täällä ilkeästi, kun oli ollut kutsuttujen joukossa pienissä häissä, jotenkin että "kutsuttu ketä sattuu kaukaisempiakin, että saadaan edes joitain kasaan"
Haluan nyt teillekin molemmille huomauttaa, että voi hyvinkin olla, että kutsuja kokee teidät oikeasti läheisiksi ja tärkeiksi ihmisiksi elämässään. Ei kaikilla ole laajaa kaveripiiriä. En tiedä miksi kukaan nykyaikana kutsuisi jotain itselleen vähemmän tärkeitä ihmisiä intiimiin juhlaansa.
Oisko maistraattivihkiminen paikallaan? Maksaa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita syntyy kovin monella tavalla ja toki myös päättyykin. Monenlaisia ovat myös häät. Turha miettiä liikaa muiden mielipiteitä; jokainen kutsuu ne, jotka kutsuu ja pyytää kummiksikin ihan ketä haluaa.
Ap:n tilanteesta tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muut
Mummo osuu taas naulan kantaan. Mummon neuvoilla on moni kriisiytynyt parisuhde muuttunut ihanaksi idylliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Tämä. Yhden lapseni kummi on rahoitusalalla ja sai 18 vuotislahjaksi rahaston mihin on laitettu koko 18 vuotta hänen lahjarahansa. Muita lapsia harmittaa kun heidän kummit kun ne ei ole tehneet mitään tuollaista.
Minun lapseni kummi on muusikko ja järjesti poikani kunniaksi konsertin. Vielä hienompi tapa juhlia lasta kuin mielikuvitukseton raha.ei ilmeisesti ollut tuollakaan järkeä keksiä mitään hauskempaa lapselle kuin säästötili.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita syntyy kovin monella tavalla ja toki myös päättyykin. Monenlaisia ovat myös häät. Turha miettiä liikaa muiden mielipiteitä; jokainen kutsuu ne, jotka kutsuu ja pyytää kummiksikin ihan ketä haluaa.
Ap:n tilanteesta tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muut
Mummokulta 🥰🥰🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita syntyy kovin monella tavalla ja toki myös päättyykin. Monenlaisia ovat myös häät. Turha miettiä liikaa muiden mielipiteitä; jokainen kutsuu ne, jotka kutsuu ja pyytää kummiksikin ihan ketä haluaa.
Ap:n tilanteesta tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muut
Onkohanjoskus tilannetta jossa sulla ei tule tätä mieleen? Ihan vaan siitä päätellen että spämmäät tätä ties kuinka moneen ketjuun. Olet yhtä sekasin kun se "pulleat rintalihakset, litteä masu"- mantraa hokeva. Vai oletko peräti sama.
Onkohanjoskus tilannetta jossa sulla ei tule tätä mieleen? Ihan vaan siitä päätellen että spämmäät tätä ties kuinka moneen ketjuun. Olet yhtä sekasin kun se "pulleat rintalihakset, litteä masu"- mantraa hokeva. Vai oletko peräti sama.
Erikoinen kommentti tämä. Ei se tietenkään ole ok, jos ap tarjoaa ystävilleen hääateriaksi kissakeittoa. Eikä siitä edes saa pulleita rintalihaksia ja litteää masua, kuten tämä kommentoija tuntuu kuvittelevan.
Minä päinvastoin rohkaisisin tätä mummon lastenlasta tuomaan näkemyksiään esille entistä runsaammin. Mummon viisaat neuvot ovat olleet vuosien mittaan iso apu sadoille, ellei tuhansille palstalsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita syntyy kovin monella tavalla ja toki myös päättyykin. Monenlaisia ovat myös häät. Turha miettiä liikaa muiden mielipiteitä; jokainen kutsuu ne, jotka kutsuu ja pyytää kummiksikin ihan ketä haluaa.
Ap:n tilanteesta tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muut
Lakkaa postaamasta tätä typeryyttä joka ketjuun!
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita syntyy kovin monella tavalla ja toki myös päättyykin. Monenlaisia ovat myös häät. Turha miettiä liikaa muiden mielipiteitä; jokainen kutsuu ne, jotka kutsuu ja pyytää kummiksikin ihan ketä haluaa.
Ap:n tilanteesta tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muut
ILMOITETTU ASIATTOMAKSI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohanjoskus tilannetta jossa sulla ei tule tätä mieleen? Ihan vaan siitä päätellen että spämmäät tätä ties kuinka moneen ketjuun. Olet yhtä sekasin kun se "pulleat rintalihakset, litteä masu"- mantraa hokeva. Vai oletko peräti sama.
Erikoinen kommentti tämä. Ei se tietenkään ole ok, jos ap tarjoaa ystävilleen hääateriaksi kissakeittoa. Eikä siitä edes saa pulleita rintalihaksia ja litteää masua, kuten tämä kommentoija tuntuu kuvittelevan.
Minä päinvastoin rohkaisisin tätä mummon lastenlasta tuomaan näkemyksiään esille entistä runsaammin. Mummon viisaat neuvot ovat olleet vuosien mittaan iso apu sadoille, ellei tuhansille palstalsille.
Tämä mummon lapsenlapsi taitaa puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Varma tasapainoisuuden merkki.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ap on jumittunut nihkeälle paikkakunnalle, jossa ystäviä on vaikea saada.
Minustakin olisi aika outoa, jos joku kotikylän lapsuuden kavereista kutsuisi häihin. Miettisin eka, tuliko kutsu oikeaan osoitteeseen. 500 km on jo niin merkittävä etäisyys, että se tekee ihmisistä väkisin hyvän päivän tuttuja ajan saatossa.
Minusta parhaista ystävistä ei tule vain hyvän päivän tuttuja, vaikka olisi valtameri ja vuosikymmeniä välissä.
-Mies 50+
Saatanan matuapinat!!!