Lue keskustelun säännöt.
Lähetin parhaalle ystävälleni kutsun häihin ja hän soitti ja ihmetteli, että kuinkas minä nyt heidät kutsun.
20.12.2024 |
Vielä hämmästyneempi hän oli kun kuuli, että juhliin on kutsuttu alle 30 vierasta.
Aikanaan opiskelimme samalla paikkakunnalla ja olimme harrastuksen myötä päivittäin tekemisissä monta vuotta. Sitten elämä vei erilleen ja viimeisten 10v aikana välimatkamme on ollut aina yli 500km ja olemme nähneet tänä aikana noin 10 kertaa. Aluksi soittelimme päivittäin, sitten viikottain, nyt ehkä kerran kuussa.
Minulle hän on edelleen paras ja läheisin ystäväni. En ole hänen jälkeensä saanut kuin hyvän päivän tuttuja. On toki uusiakin harrastuskavereita ja joidenkin kanssa joskus kyläilemmekin, mutta heistä ei ole koskaan tullut niin läheisiä.
Hänen aito hämmästyksensä sai minut surulliseksi. Tajusin, että hän on mennyt elämässä eteenpäin ja hänellä on uusia läheisiä ystäviä ja paljon kavereita. Minä olen enää vanha tuttu opiskeluajoilta. Minulle puolestaan hän on todella tärkeä, laskin että nytkin syksyn aikana, niin eniten minä olen hänen kanssaan ollut tekemisissä, kun ei minulla oikein muita ystäviä ole. En ole kesän jälkeen edes nähnyt ketään, yhdelle toiselle olen pari kertaa laittanut viestiä.
Olin pitänyt itsestään selvänä, että pyydän rakasta ystävääni tulevan lapsemme kummiksi. Nyt en enää kehtaa. Vaikka ei minulla ole ketään muutakaan ketä pyytää.
En tiedä miten suhtautua. Miten tästä eteenpäin? Nyt olen vain itkenyt pari päivää.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Minä pidän myös parhaana ystävänäni ihmistä jonka tapaan ehkä kerran vuodessa, emme edes soittele kuin muutaman kuukauden välein. Molemmilla on kyllä myös muita ystäviä.
Mielestäni pitkäaikainen ystävyys kestää pidemmät välit yhteydenpidossa. Juttu jatkuu siitä, mihin se on jäänyt. Ei ehkä vuosien hiljaisuutta, mutta ei muutama kuukausi tunnu missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin surusi. Nyt vain sitten kylmästi välit poikki ja annat tämän entisen kaverisi elää omaa elämää.
Minulla oli aikoinaan kaveri, johon tutustuin jo lapsena ja jota näin suhteellisen paljon ja hän piti minuun yhteyttä melkein päivittäin. Sinänsä pidin häntä ystävänä, vaikka en oikein aina pitänyt hänestä (paljon valitusta itse tehdyistä ongelmista, usein haukkui minua jne. nykyään sanottaisiin toksiseksi). Jossain vaiheessa kolmikymppisenä sanoin jossain sivulauseessa, että ollaanhan tässä oltu ystäviä vuosia tms. Hän oli jotenkin yllättynyt ja sanoi, että eihän me juurikaan edes olla tekemisissä. Vastaavia keskusteluja suhteemme laadusta oli sitten muitakin. No, tämän jälkeen jätin sitten yhteydenpidon ja muutaman vuoden päästä en enää jaksanut vastata hänen yhteydenottoihin. Sain siinä sitten viimeiset haukut, miten reilu olen kun noin vain häviän enkä raportoi hänelle tekemisiäni. Teki mieli vastata, että pidän yhteyttä vain ystäviini.
Vierailija kirjoitti:
Älä pyydä häntä enää mihinkään. Mun häissä oli alle 10 henkilöä. Ei ollut mulla yhtään ystävää. Ei ole nykyäänkään.
No, ehkä sun ei kannata jaella neuvoja ystävyysasioissa.
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
En näe mitään kummallista kummiksi pyytämisessä ap:n tapauksessa ja ymmärrän hyvin ap:n mielensäpahoittamisen.
Asuin opiskeluaikoina1980-luvulla samassa huoneessa kämppiksenä ystäväni kanssa. Vuosien ja vuosikymmenien mittaan perheen perustaminen, pitkät välimatkat toistemme välillä ja työt veivät molempia eri suuntiin ja oli pitkiäkin aikoja, jolloin ei nähty tai kuultu toisistamme. Kuitenkin toinen on ollut aina mielessä. Joulun jälkeen nähdään taas pitkästä aikaa. Yhteistä matkaa on kertynyt 13-vuotiaasta asti jo lähes 50 vuotta. On mukavaa, kun elämänpiiriini kuuluu ihminen, joka on kulkenut pitkän matkan kanssani sieltä teini-iän vuosilta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt vähän hankalaa kummiuden kannalta, että ystäväsi asuu 500 kilometrin päässä Porvoosta.
Ehkä silloin, jos kummin pitäisi toimia varavanhempana. Itse en sellaiseen suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä outoa oikein soittaa ja ihmetellä tuollaista. Itse olisin otettu, että minua pidetään niin tärkeänä, että kutsutaan noinkin pieniin häihin. Kutsustahan voi myös kauniisti kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko näissä häissä myös toinen osapuoli ja hänen sukunsa? Vai miksi sen kummin pitää löytyä juuri sinun ystävistäsi, eikö puolisollasi ole tähän mitään mielipidettä?
Minulla ei ole sisaruksia, mutta miehellä on veli. Häntä pyydämne toiseksi kummiksi. Miehellä ei myöskään ole, veljeään lukuunottamatta, läheisiä ystäviä. Ei oikeastaan edes kavereita, jos työkavereita ei lasketa.
Vähän ehkä loukkaakin, että monet tuomitsette aloitukseni keksityksi ja provoiluksi. Ehkä tosiaan on niin, että joilla itsellään on paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä, niin ei ymmärrä meitä, jotka olemme vain itseksemme päivät pitkät.
Ap
No mikä on ongelma? Miksi haikailet isompia häitä kuin teillä on tuttuja ja sukulaisia? Eikö pienet häät riitä?
Mutta provohan aloituksesi on. Kuka kertoisi tunnistettavia asioita elämästään tällä palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pyydä häntä enää mihinkään. Mun häissä oli alle 10 henkilöä. Ei ollut mulla yhtään ystävää. Ei ole nykyäänkään.
No, ehkä sun ei kannata jaella neuvoja ystävyysasioissa.
On ollut ystäviä nuorena. Myös aikuisena on ollut ystäviä mutta ajauduttu erilleen. Vähän niinkö ap.
Tosi outoa soittaa ja päivitellä! Jos joku pyytäisi minua häihin, olisin todella otettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa läpi se, että eniten ottaa päähän se, että vanha ystävä ei siellä 500 km päässä jumittunut yhteen ainoaan ystävyyteen, vaan elää hyvää ja normaalia elämää yhtään miettimättä sitä, että vain sinä olet se ainoa ystävä. Ettäs kehtaakin!
Minusta ei paistanut ollenkaan.
Miksi se paras ystävä sitten ihmettelee, että miksi meidät häihin kutsuit? Ei parhaat ystävät tee noin, he ovat mukana hääsuunnittelussa, vaikka ei konkreettisesti tavattaisi. Yleensä se paras ystävä on kaasona, auttamassa ja tukemassa ja häissä pyörittämässä ohjelmaa,varmistamassa, että morsian saa unelmiensa päivän. Nyt paras ystävä saa yllätyksenä hääkutsun ja miettii, että miksi ihmeessä, olimme ystäviä joskus 10 vuotta sitten, nyt lähinnä mukavaa muisteluseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa soittaa ja päivitellä! Jos joku pyytäisi minua häihin, olisin todella otettu
Porvoossa se on aivan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pyydä häntä enää mihinkään. Mun häissä oli alle 10 henkilöä. Ei ollut mulla yhtään ystävää. Ei ole nykyäänkään.
No, ehkä sun ei kannata jaella neuvoja ystävyysasioissa.
On ollut ystäviä nuorena. Myös aikuisena on ollut ystäviä mutta ajauduttu erilleen. Vähän niinkö ap.
Edelleen olen sitä mieltä, että ehkä et ole paras henkilö neuvomaan. Tuo sinun neuvosi on omiaan johtamaan ystävättömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Tämä. Yhden lapseni kummi on rahoitusalalla ja sai 18 vuotislahjaksi rahaston mihin on laitettu koko 18 vuotta hänen lahjarahansa. Muita lapsia harmittaa kun heidän kummit kun ne ei ole tehneet mitään tuollaista.
Verottaja tuosta eniten ilahtuu.
Entä sitten? Eikä se verottajakaan noin kauan pidetyistä rahoista paljoa saa. Verotus ei ole mikään ongelma.
Jos saat 18v iässä 40 000 e, niin maksat siitä lahjaveroa noin 7500 e. Toki tuo ei ole ongelma, mutta verottaja ei kysele, montako vuotta ja millä tavalla rahaa kerättiin, sitä kiinnostaa ainoastaan se luovutushetki ja lahjaksi annettava summa. Jos ku
Voi herranen aika, ei hän mitään tuhansia saa korkeintaainn ehkä tonnin. Siitä ei mene edes veroja myydessä. Minkä verran luulet niiden lahjarahojen olleen? Tuhansia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kaverisi oli täysi törppö kun paljasti tuon sinulle. Itselläkin oli kaveri jota pidin hyvänä ystävänä, hän alkoikin hehkuttaa kuinka joku toinen on hänen rakas ja paras ystävänsä. Selvä. Saa olla muita kavereita, mutta huomaavaisuuttakin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa oikein soittaa ja ihmetellä tuollaista. Itse olisin otettu, että minua pidetään niin tärkeänä, että kutsutaan noinkin pieniin häihin. Kutsustahan voi myös kauniisti kieltäytyä.
Niinpä. Kyllä tuosta väkisinkin tulee sellainen kuva, että halusi olla tahallaan ilkeä.
Teillä on tiedossa säälittävät häät.
Kaikkia törppöjä on. Itse pyysin entiseltä koulukaveriltani puhelinnumeroa aikoinaan, kun tavattiin samassa kesätyössä. Vastasi, että mitä sinä sillä teet. Oli nolo tilanne. Töissä käytiin yhdessä tauoilla ja muutenkin höpöteltiin. Kaikki eivät ilmeisesti halua ystäviä.
Minustakin tuntuu että hän halusi loukata tahallaan. Saa se surettaa. Käsittämätöntä tunnevammaista käytöstä. Sinuna lopettaisin kokonaan yhteydenotot tähän ihmiseen.
Me saimme kutsun entisen kollegan (mies) häihin ulkomaille. Emme ole olleet tekemisissä lähes 10 vuoteen. Ihmettelimme suuresti, mutta kuvittelimme, että häät ovat suuret, koska mekin saimme kutsun. Häissä paljastui totuus: vieraita oli alle 30 ja nekin olivat lähinnä morsiamen puolelta, vain muutama työkaveri ja pari ystävää miehen puolelta. Ilmeisesti erittäin riitaisa ero ex-vaimosta oli rikkonut perhe- ja ystävyyssuhteet, edes oma tytär ei osallistunut häihin. Oli siis haalittu edes jotain vieraita paikalle.
No, me olimme matkustaneet paikalle ja pidimme häissä hauskaa.
Jos saat 18v iässä 40 000 e, niin maksat siitä lahjaveroa noin 7500 e. Toki tuo ei ole ongelma, mutta verottaja ei kysele, montako vuotta ja millä tavalla rahaa kerättiin, sitä kiinnostaa ainoastaan se luovutushetki ja lahjaksi annettava summa. Jos kummi olisi antanut joka vuosi vaikka 1200 e ja se olisi samantien rahastoitu lapsen nimiin, ei lahjaveroa tarvitsisi maksaa. Mieti, miten tässä esimerkkitapauksessani nuori olisi saanut 7500 e enemmän omaan käyttöön eli edelleen tuottamaan.