Lue keskustelun säännöt.
Lähetin parhaalle ystävälleni kutsun häihin ja hän soitti ja ihmetteli, että kuinkas minä nyt heidät kutsun.
20.12.2024 |
Vielä hämmästyneempi hän oli kun kuuli, että juhliin on kutsuttu alle 30 vierasta.
Aikanaan opiskelimme samalla paikkakunnalla ja olimme harrastuksen myötä päivittäin tekemisissä monta vuotta. Sitten elämä vei erilleen ja viimeisten 10v aikana välimatkamme on ollut aina yli 500km ja olemme nähneet tänä aikana noin 10 kertaa. Aluksi soittelimme päivittäin, sitten viikottain, nyt ehkä kerran kuussa.
Minulle hän on edelleen paras ja läheisin ystäväni. En ole hänen jälkeensä saanut kuin hyvän päivän tuttuja. On toki uusiakin harrastuskavereita ja joidenkin kanssa joskus kyläilemmekin, mutta heistä ei ole koskaan tullut niin läheisiä.
Hänen aito hämmästyksensä sai minut surulliseksi. Tajusin, että hän on mennyt elämässä eteenpäin ja hänellä on uusia läheisiä ystäviä ja paljon kavereita. Minä olen enää vanha tuttu opiskeluajoilta. Minulle puolestaan hän on todella tärkeä, laskin että nytkin syksyn aikana, niin eniten minä olen hänen kanssaan ollut tekemisissä, kun ei minulla oikein muita ystäviä ole. En ole kesän jälkeen edes nähnyt ketään, yhdelle toiselle olen pari kertaa laittanut viestiä.
Olin pitänyt itsestään selvänä, että pyydän rakasta ystävääni tulevan lapsemme kummiksi. Nyt en enää kehtaa. Vaikka ei minulla ole ketään muutakaan ketä pyytää.
En tiedä miten suhtautua. Miten tästä eteenpäin? Nyt olen vain itkenyt pari päivää.
Kommentit (92)
Joko on hautajaisetkin suunniteltu ja kutsut lähetetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on pihi, rahan meno vaan vilisti hänen silmissään. Pitkä matka, yöpyminen ja lahja. Iso lovi rahapussiin.
Mutta, olisi tämä ystäväsi voinut olla iloinen kutsusta ja kertonut nätisti, jos ei ole mahdollista tulla, voi hääparia muistaa jotenkin muuten vaikka ei paikanpäälle pääsekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Tämä. Yhden lapseni kummi on rahoitusalalla ja sai 18 vuotislahjaksi rahaston mihin on laitettu koko 18 vuotta hänen lahjarahansa. Muita lapsia harmittaa kun heidän kummit kun ne ei ole tehneet mitään tuollaista.
Minä olisin perustanut kummilapselleni rahastosalkun, mutta vanhemmat vaativat että heillä olisi pitänyt olla siihen täysi käyttöoikeus. Koska tiesin, että vanhempiin ei voinut luottaa yhtään niin en sitten aloittanut rahastosäästämistä. Kummilapsi on kohta jo 15 eli olisi kolmen vuoden päästä saanut hyvät varat itselleen. Rahaston sijaan vuosien saatossa antamistani tavararalahjoista ei taida mikään olla enää ehjä tai tallessa...
Rahastosäästämistä lapselle ei voi aloittaa ilman molemman vanhemman suostumusta ja jos säästät omiin nimiisi ja annat rahat lahjana lapsen aikuistuttua niin niistä menee lahjavero eli käytännössä verottaja vie sijoitusten tuoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Minä näen parasta ystävääni vain kerran vuodessa, mutta tosi soitellaan kerran viikossa.
Ei minustakaan se, että soitellaan kerran kuukaudessa (ja nähdään kerran vuodessa?) ole mitenkään erityisen harvoin aikuiselle. On työt, perheet jne.
Onhan se nyt vähän hankalaa kummiuden kannalta, että ystäväsi asuu 500 kilometrin päässä Porvoosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa läpi se, että eniten ottaa päähän se, että vanha ystävä ei siellä 500 km päässä jumittunut yhteen ainoaan ystävyyteen, vaan elää hyvää ja normaalia elämää yhtään miettimättä sitä, että vain sinä olet se ainoa ystävä. Ettäs kehtaakin!
No eikä paista. Kuvittelet vaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Minä pidän myös parhaana ystävänäni ihmistä jonka tapaan ehkä kerran vuodessa, emme edes soittele kuin muutaman kuukauden välein. Molemmilla on kyllä myös muita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hän varmasti kuitenkin mielellään tulee häihisi syömään makaronilaatikkoa.
Älä pyydä häntä enää mihinkään. Mun häissä oli alle 10 henkilöä. Ei ollut mulla yhtään ystävää. Ei ole nykyäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin häät ja noin vuoden päästä ristiäiset.
Ap.
Tarkkaan olet aikatauluttanut elämäsi...
Jos on juuri raskautunut, niin kyllähän se aikalailla tuossa aikataulussa menee. 9kk raskautta ja 1-3kk vauvan syntymästä on ristiäiset. Mitä kummallista tässä on?
Ihmiset ilmeisesti määrittelevät hyvin eri tavoin, mitä kaveri tarkoittaa. Itse olen pitänyt joitakin ihmisiä hyvinä kavereina ja he taas minua ilmeisesti pelkkänä tuttavana. On tavattu (myös kahdestaan) vähintään kerran viikossa useiden vuosien ajan ja jaettu henkilökohtaisiakin asioita. Itse myös pitivät yhteyttä ja ehdottivat tapaamisia. Ja silti en ollut heille kaveri. Hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Mitä ihmettä. En minäkään näe parasta ystävääni "huonoina" vuosina kuin kerran, pari vuotta vierähti niin, ettei nähty ollenkaan kun asuin ulkomailla.
Oltiin lapsuuden parhaat ystävät ja melkein koko ajan yhdessä aikuisuuteen asti, jonka jälkeen opiskelut, työt ja perhe ovat vieneet aikaa ja erilleen. Nykyään asutaan noin 30km välimatkalla, mutta silti nähdään toooooodella harvoin, koska molemmat elää ruuhkavuosia. Viestitellään silti jos ei nyt päivittäin niin viikottain, ja toinen on edelleen se, jolle soitetaan kun kriisi iskee tmv. ja mistä tietää aina saavansa tukea ja apua.
Ei nykypäivän ystävyyssuhteet ole enää niin sidottuja kasvokkain kohtaamisiin, joten ymmärrän aloittajan pettymyksen, jos nyt on huomannut, ettei se suhde ole merkinnyt ystävälle samaa. Mutta toisaalta, häät on hyvä tilaisuus tuoda yhteen vanhoja ystäviä, ehkä se siitä vielä iloksi muuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko näissä häissä myös toinen osapuoli ja hänen sukunsa? Vai miksi sen kummin pitää löytyä juuri sinun ystävistäsi, eikö puolisollasi ole tähän mitään mielipidettä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa puhua parhaasta ystävästä, jos ette ole tekemisissä paljoakaan. Itse olen yhteydessä parhaisiin ystäviini viesteillä käytännössä päivittäin.
Minusta on outoa, jos aikuiset itsenäiset ihmiset ovat yhteydessä päivittäin ilman mitään varsinaista asiaa. Harvalla tapahtuu niin paljoa elämässä, että kuulumisten vaihto tuohon tahtiin on tarpeen edes pysyäkseen täydellisesti ajan tasalla toisen elämästä. Ja outoa minusta on myös tarve tietää toisten elämästä yksityiskohtia myöten.
Itse olen yhteydessä parhaisiin ystäviini viestein tai puheluin ehkä kuukauden välein tai kerran puolessa vuodessa. Parhaita ystäviä on pari kpl. Toisen kanssa tavataan 3-4 kertaa vuodessa, toisen kanssa ei ihan joka vuosi. Muiden kanssa yhteydenpito on paljon satunnaisempaa.
Kuulostaa siltä, että ap on jumittunut nihkeälle paikkakunnalle, jossa ystäviä on vaikea saada.
Minustakin olisi aika outoa, jos joku kotikylän lapsuuden kavereista kutsuisi häihin. Miettisin eka, tuliko kutsu oikeaan osoitteeseen. 500 km on jo niin merkittävä etäisyys, että se tekee ihmisistä väkisin hyvän päivän tuttuja ajan saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Minä näen parasta ystävääni vain kerran vuodessa, mutta tosi soitellaan kerran viikossa.
Ei minustakaan se, että soitellaan kerran kuukaudessa (ja nähdään kerran vuodessa?) ole mitenkään erityisen harvoin aikuiselle. On työt, perheet jne.
Ei minustakaan, mutta parhaan ystävän kohdalla ehkä kuitenkin on. No, mulla ei ole yhtä parasta ystävää, joten en ole paras henkilö arviomaan, mutta mulla on 3 parasta ystävää, joiden kanssa pyritään näkemään edes muutaman (ehkä 4-6) kertaa vuodessa ja viestiryhmää pidetään aktiivisena viikoittain ja jos tulee vaikka 3 tai 4 viikon tauko joskus niin kyllä joku aina sitten laittaa viestiä. Ne kaverit, joiden kanssa yhteydenpito ja näkeminen on vähentynyt siihen 1 tai 2 kertaan vuodessa ja viestittely myös satunnaista, niin he ovat sitten jääneet kaveri/tuttavatasolle vuosien aikana. Ja meillä on siis kaikilla myös pieniä lapsia jne.
Vierailija kirjoitti:
Oliko näissä häissä myös toinen osapuoli ja hänen sukunsa? Vai miksi sen kummin pitää löytyä juuri sinun ystävistäsi, eikö puolisollasi ole tähän mitään mielipidettä?
Minulla ei ole sisaruksia, mutta miehellä on veli. Häntä pyydämne toiseksi kummiksi. Miehellä ei myöskään ole, veljeään lukuunottamatta, läheisiä ystäviä. Ei oikeastaan edes kavereita, jos työkavereita ei lasketa.
Vähän ehkä loukkaakin, että monet tuomitsette aloitukseni keksityksi ja provoiluksi. Ehkä tosiaan on niin, että joilla itsellään on paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä, niin ei ymmärrä meitä, jotka olemme vain itseksemme päivät pitkät.
Ap
Olen itse ollut vain kerran häissä. Morsiamen tapasin ensimmäisen kerran häissä. Sulhasen olin tavannut viimeksi jotain viisi vuotta aikaisemmin, mutta on tunnettu pitkään. Ilahduin kutsusta todella. Oli pienet häät ja vieraat oli rajattu. Häistä vuosia aikaa. Yhteyttä pidämme nykyisin n kerran vuodessa.
Tosi harmi juttu, mutta ymmärrän ystävääsi myös. Onhan 10 vuoden aikana 10 kertaa tapaaminen tosi vähän. Itselläni on myös melko vähän ystäviä ja kavereita. Häihini kutsuun kyllä kaikki sellaiset, jotka ovat kavereitani ja joiden kanssa nähdään edes pari kertaa vuodessa (taisi olla 8 henkilöä plus puolisot) mutta mulla ei ollut/ole ketään niin läheistä ystävää jota olisin pyytänyt kummiksi joten pyysin veljeäni. Onko sulla sisarusta, jota pyytää? Jos ei niin miehen puolelta joku? Mulla on se tilanne että seuraavalle lapsellemme todennäköisesti ei ole kummeja minun puolelta mutta ei se mitään haittaa. Omatkin kummini ovat vain isäni sukulaisia joten eihän niiden kummien tarvitse olla molempien vanhempien ystäviä tai sukulaisia.