Lähetin parhaalle ystävälleni kutsun häihin ja hän soitti ja ihmetteli, että kuinkas minä nyt heidät kutsun.
Vielä hämmästyneempi hän oli kun kuuli, että juhliin on kutsuttu alle 30 vierasta.
Aikanaan opiskelimme samalla paikkakunnalla ja olimme harrastuksen myötä päivittäin tekemisissä monta vuotta. Sitten elämä vei erilleen ja viimeisten 10v aikana välimatkamme on ollut aina yli 500km ja olemme nähneet tänä aikana noin 10 kertaa. Aluksi soittelimme päivittäin, sitten viikottain, nyt ehkä kerran kuussa.
Minulle hän on edelleen paras ja läheisin ystäväni. En ole hänen jälkeensä saanut kuin hyvän päivän tuttuja. On toki uusiakin harrastuskavereita ja joidenkin kanssa joskus kyläilemmekin, mutta heistä ei ole koskaan tullut niin läheisiä.
Hänen aito hämmästyksensä sai minut surulliseksi. Tajusin, että hän on mennyt elämässä eteenpäin ja hänellä on uusia läheisiä ystäviä ja paljon kavereita. Minä olen enää vanha tuttu opiskeluajoilta. Minulle puolestaan hän on todella tärkeä, laskin että nytkin syksyn aikana, niin eniten minä olen hänen kanssaan ollut tekemisissä, kun ei minulla oikein muita ystäviä ole. En ole kesän jälkeen edes nähnyt ketään, yhdelle toiselle olen pari kertaa laittanut viestiä.
Olin pitänyt itsestään selvänä, että pyydän rakasta ystävääni tulevan lapsemme kummiksi. Nyt en enää kehtaa. Vaikka ei minulla ole ketään muutakaan ketä pyytää.
En tiedä miten suhtautua. Miten tästä eteenpäin? Nyt olen vain itkenyt pari päivää.
Kommentit (92)
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa läpi se, että eniten ottaa päähän se, että vanha ystävä ei siellä 500 km päässä jumittunut yhteen ainoaan ystävyyteen, vaan elää hyvää ja normaalia elämää yhtään miettimättä sitä, että vain sinä olet se ainoa ystävä. Ettäs kehtaakin!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa läpi se, että eniten ottaa päähän se, että vanha ystävä ei siellä 500 km päässä jumittunut yhteen ainoaan ystävyyteen, vaan elää hyvää ja normaalia elämää yhtään miettimättä sitä, että vain sinä olet se ainoa ystävä. Ettäs kehtaakin!
Minusta ei paistanut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Minä näen parasta ystävääni vain kerran vuodessa, mutta tosi soitellaan kerran viikossa.
Niin oliko nyt tulossa häät vai ristiäiset?
Kertakäyttökulttuuria on nykyään ihan ihmissuhteissakin.
Itse koen parhaaksi ystäväksi ystäväni lapsuudesta. Välillä tilanne oli sellainen, että emme tavanneet vuosikausiin, mun asuimme kaukana, mutta aina on pidetty yhteyttä 1-2 kuukauden välein ja aina hän on ollut paras ystävä.
Nyt asumme samassa kaupungissa ja tavataan useita kertoja vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Tämä. Yhden lapseni kummi on rahoitusalalla ja sai 18 vuotislahjaksi rahaston mihin on laitettu koko 18 vuotta hänen lahjarahansa. Muita lapsia harmittaa kun heidän kummit kun ne ei ole tehneet mitään tuollaista.
Ensin häät ja noin vuoden päästä ristiäiset.
Ap.
Samanlainen keksitty ruikutus oli äskettäin joltain, jolla kenties joku ystäväkompleksi.
Vierailija kirjoitti:
Ensin häät ja noin vuoden päästä ristiäiset.
Ap.
Tarkkaan olet aikatauluttanut elämäsi...
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
"Noin kaukainen"? "Creepyä"? Etkö lukenut mitä ap kirjoitti. Hänen läheisin ystävänsä jonka kanssa on eniten ollut tekemisissäkin. Aikanaan jopa päivittäin tai viikoittain, edelleenkin kuukausittain yhteydessä.
Minä en sitten vissiin saa pyytää ketään lapseni kummiksi, kun yhdenkään ystäväni kanssa en pidä noin tiiviisti yhteyttä kuin ap.
Kait sitten kirkko tarjoaa jotain virkakummeja lapsille, joiden vanhempien sosiaalinen verkosto ei täytä vauvapalstan anonyymin kriteereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Tämä. Yhden lapseni kummi on rahoitusalalla ja sai 18 vuotislahjaksi rahaston mihin on laitettu koko 18 vuotta hänen lahjarahansa. Muita lapsia harmittaa kun heidän kummit kun ne ei ole tehneet mitään tuollaista.
Verottaja tuosta eniten ilahtuu.
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Mutta miksi kukaan soittaa ja kysyy "miksi minut kutsuit häihin"? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pyydä kummiksi. Pyytäkää miehen puolelta joku rikas.
Tämä. Yhden lapseni kummi on rahoitusalalla ja sai 18 vuotislahjaksi rahaston mihin on laitettu koko 18 vuotta hänen lahjarahansa. Muita lapsia harmittaa kun heidän kummit kun ne ei ole tehneet mitään tuollaista.
Verottaja tuosta eniten ilahtuu.
Entä sitten? Eikä se verottajakaan noin kauan pidetyistä rahoista paljoa saa. Verotus ei ole mikään ongelma.
Siis sinä olet jumittunut menneeseen, ystävä ei. Minusta on outoa puhua parhaasta ystävästä, jos ette ole tekemisissä paljoakaan. Itse olen yhteydessä parhaisiin ystäviini viesteillä käytännössä päivittäin. Ruuhkavuodet menossa, niin ei nähdä edes kuukausittain, mutta kuitenkin monta kertaa vuodessa ja tehdään asioita yhdessä.
Tulee mieleen 5. luokkalaisen tyttäreni päiväkotikaveri, joka on edelleen sitä mieltä, että tyttäreni on hänen paras ystävänsä, vaikka muutimme pois paikkakunnalta ennen kuin he menivät kouluun ja lapset ovat nähneet sen jälkeen vain kolme kertaa. Eivätkä edes oikeastaan viestittele tai muuta. Ehkä sekä tämän lapsen että sinun olisi syytä saada tukea elämässä eteenpäin menemiseen ja uusien ystävyyksien muodostamiseen.
Me nimenomaan kutsuimme häihin ne ystävät, joita emme olleet pitkään aikaan nähneet. Koska he kaikki ovat 20-30 v takaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Aikuiset ihmiset harvoin tapaa ketään vuoden aikana. Voi olla vuosien tai vuosikymmentenkin väli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette nähneet 10v aikana 10 kertaa niin ymmärrän hyvin hänen hämmästyksen. Olisi todella creepyä jos joku noin kaukainen tuttu pyytäisi kummiksi.
Mutta miksi kukaan soittaa ja kysyy "miksi minut kutsuit häihin"? :D
Halusi loukata, on sosiaalisesti kömpelö tai sitten ei koe enää tarvetta olla ystävä. Ap, onko yhteydenpito ne vain sinusta lähtöisin?
itke lisää