Lue keskustelun säännöt.
Kysymys ennakkoluuloista deittailussa
19.12.2024 |
Oletko koskaan lähtenyt treffeille/alkanut tapailemaan henkilöä, joka ei tyyppinä ja persoonana olisi ollut aivan omien "ennakkokriteerien" mukainen mutta joka onkin osoittautunut oikeaksi valinnaksi? Olisi kiva kuulla tällaisia tarinoita :)
Kommentit (50)
Ei tapahdu niiin että nainen menis ruman miehen kanssa treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tapahdu niiin että nainen menis ruman miehen kanssa treffeille.
Kauneutta ja komeutta on monenlaista. Voi vaikka tajuta viehättyvänsä ulkonäöstä, jonka ei alunperin ollut ajatellut olevan ns. omaa tyyppiä. Itselläni se on ainakin se persoona, johon ensiksi ihastun jos ihastun.
p.s. Kivasti juttu kulkenut täällä eilisillan jälkeen, kommentteja on ollut kiva lukea!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko sinulla joku idea siitä minkälainen heppu olisi sinulle sopiva? Jos vaikka ajankuluksi haluaisit sellaista kuvailla?
Sinällään minusta on ihan hyvä luottaa siihen intuitioonsa. Harvemmin varmaan tynnyrin pohjilta rapsuttelemalla löytyy mieleistä kumppania."
On kyllä idea siitä, millaisten arvojen pitää natsata :) Ei oo silti mitään tähtitieteellisiä vaatimuksia, "tavismiehet" on mun makuun. Ja luotan nimenomaan intuitioon, se on vienyt mut elämässä just mun näköisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Elämästä pitääkin rakentaa omannäköinen.
-ap
Ihan hyvältä pohjaltahan sinä tuntuisit ponnistavan. Ei tuo mikään rikos ole, että luottaa intuitioonsa, eikä lähde heppoisin perustein treffeille.
Eihän sinulla varmaan mitään muita turhia pelkoja ole liittyen deittailuun? Että pelkäisit omaa kelpaamistasi tai "osaamistasi" treffailun s
Tämä oli aivan erityisen ihana kommentti, kiitos siitä :) Oon samaa mieltä, että helpointa olisi lähteä treffeille matalilla panoksilla niinkuin asian ilmaisit mutta kuitenkin avoimin mielin. Harmi että täältä tuppukylästä (rakkaudella sanottu) pitää vaan aina sitten lähteä ns. isolle kirkolle jotain tapaamaan jos joskus haluaa jonkun jossain treffata :D Toki tulee liikuttua päivittäin töiden puolesta isommissa kaupungeissa, että sinänsä järjestelykysymys.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa minä ja naiseni kun tavattiin tinderin kautta ekan kerran ei mitään kummemmin tunnettu suuntaan tai toiseen mutta kun nähtiin lisää niin molemmat ollaan parhaimmassa suhteessa mitä meillä on koskaan ollut ja rakastetaan toisiamme. Joten välillä kannattaa kuunnella järjen ääntä eikä tunteita näissä hommissa.
Sitä mietin että miten ihmiset saavat itsensä motivoitua tapaamaan uudestaan jos toinen ei herätä tunteita? Minulla on aina ollut ajatus että jo ensimmäisillä treffeillä pitää herätä ainakin pieni ihastuksen tunne, muuten en näe mitään ideaa enää tavata. Tämä ei selvästikään ole hyvä taktiikka, koska olen päätynyt aina tapailemaan ihmisiä, jotka eivät ole minulle ollenkaan sopivia.
Motivoiduin siitä koska näin että nainen on hyvä ihminen. Ja se että jos hyvän ihmisen kanssa alkaa näkemään lisää niin mitä siinä on menetettävää muutamia tunteja lukuunottamatta? Jos olisi alkanut tuntua jossain vaiheessa siltä ettei tästä tule mitään useamman tapaamiskerran jälkeen niin sitten olisin pistänyt pelin poikki. Mielestäni ekoilla treffeillä ihmisistä ei kummiskaan todellista käsitystä saa.
Mulle vaimoni sanoi että piti mua alkuun vain hyvänä panona jonka kanssa viettää loppukesä.
No, niitä kesiä on nyt takana 23 kpl, on lapsia useampi ja farmariautoja ja uusi okt espoossa, vain kultainen noutaja puuttuu.
M82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran olen mennyt treffeille sillä ajatuksella, että ei se mies kovin kiinnostava ole, mutta sitten olenkin ihastunut kovasti. Olenkin luonteeltaani pessimisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa minä ja naiseni kun tavattiin tinderin kautta ekan kerran ei mitään kummemmin tunnettu suuntaan tai toiseen mutta kun nähtiin lisää niin molemmat ollaan parhaimmassa suhteessa mitä meillä on koskaan ollut ja rakastetaan toisiamme. Joten välillä kannattaa kuunnella järjen ääntä eikä tunteita näissä hommissa.
Koetko että suhde alkoi järkipohjalta, ja tunne kasvoi vasta myöhemmin? En lähtisi tuollaiseen enää. Karua sitten, kun toinen oikeasti ihastuu johonkuhun, ja kotona on vain se järkipuoliso.
Omalta osaltani ainakin. Naisella eka ne vahvat tunteet tuli mukaan. Tiedän ettei me koskaan annettaisi itsemme ihastua toisiin ihmisiin koska tunnen itseni ja hänet läpikotaisin. Itsellä on taas päinvastainen kokemus siitä että jos tunteella ja ensi ihastuksella aloitetaan niin ei siitä ole mitään nykyisen suhteen kaltaista ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana oli jotain ulkonäöllisiä kriteerejä (pidin blondeista vähän hippityylisistä miehistä), mutta nyt jos deittailisin tietäisin että pelkkä ulkonäköön ihastuminen ei pitkälle kanna ja ei kannata etsiä tiettyää tyyppiä. Muutamille treffeille voisin siis lähteä itseäni ulkonäöllisesti ei niin viehättävänkin ihmisen kanssa, mutta jos siinä ei kiinnostusta heräisi muilta osin, niin en sen pidemmälle jatkaisi. Tosin olen ollut pitkään naimisissa, enkä treffaillut vuosiin.
Kun alun kiima haihtuu, ne eroavaisuudet tulevat kipeästi esiin.