Kysymys ennakkoluuloista deittailussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja nykyään onnellisesti naimisissa hänen kanssaan. Viimeisimmän huonon kokemuksen jälkeen ajattelin että ei ikinä enää ekstroverttiä suulasta hauskaa seuramiestä, ja sehän meni sitten kerrasta ihan nappiin!

Toivottavasti minulle käy samalla tavalla. Aina tapaillut näitä hauskoja seuramiehiä ja pitänyt heitä minun tyyppisenä, mutta eihän niistä jutuista koskaan mitään enempää ole tullut. Nyt olen päättänyt että seuraava jota ryhdyn tapailemaan saisi olla aikalailla näiden aiempien miesten vastakohta.

Mullakin ollut näitä hauskoja seuramiehiä, jotka kuitenkin lähemmässä suhteessa ovat aivan kamalia. Kaiken pitäisi olla vain kivaa, eikä mistään vakavammasta voi puhua, tai suuttuvat verisesti ja menevät muumioina murjottamaan peiton alle. Kuin jostain kauhuelokuvasta, jossa murhanhimoinen pelle silppuaa kaikki jotka kehtaavat tehdä muuta kuin nauraa. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja nykyään onnellisesti naimisissa hänen kanssaan. Viimeisimmän huonon kokemuksen jälkeen ajattelin että ei ikinä enää ekstroverttiä suulasta hauskaa seuramiestä, ja sehän meni sitten kerrasta ihan nappiin!

Toivottavasti minulle käy samalla tavalla. Aina tapaillut näitä hauskoja seuramiehiä ja pitänyt heitä minun tyyppisenä, mutta eihän niistä jutuista koskaan mitään enempää ole tullut. Nyt olen päättänyt että seuraava jota ryhdyn tapailemaan saisi olla aikalailla näiden aiempien miesten vastakohta.

Ei tuosta hauskuudesta kannata ainakaan tinkiä, jos hakusessa on ihminen jonka kanssa vietät paljon aikaa.

Seuramiehisyydestä voi huoletta karsia. Usein seurassa hiljaisilla introverteillä on hyvä huumorintaju, kunhan vain pääsee kahdenkesken paremmin tutustumaan.

Olet varmasti ihan oikeassa, hauskuus itsessään ei ole asia mistä kannattaisi tinkiä, mutta ehkä kiinnittää enemmän huomiota siihen millä tavalla se miehessä ilmenee. Oma heikko kohtani ovat naistennaurattajatyypit ja niihin en enää haluaisi langeta, sillä harvemmin ovat parisuhdematskua. Ihastun tällaisiin miehiin tosi helposti, jopa siinä määrin että olen saattanut alkaa tapailemaan vaikka mies olisi muuten kävelevä red flag.

"red flag"

Tulihan se sieltä taas, viimeinkin.

Tiettyjen ammattien miehet pettävät. 

Vierailija kirjoitti:

"red flag"

Tulihan se sieltä taas, viimeinkin.

No mitä? Ihan kuvaava termi mielestäni.

Mä olin taannoin yhdessä deittisovelluksessa, missä törmäsin erilaiseen ilmotukseen. Laitoin viestin. Alettiin kirjotella ja tajusin, että täähän on mainio tyyppi.

Sit päätettiin nähdä ja olin jotenkin pettynyt, ei ollu yhtään mun tyyppinen ulkonäön puolesta. Alettiin kuitenkin tapailla, koska viihdyttiin toistemme seurassa.

Lopulta päädyttiin myös makkariin yhdessä ja Luoja, että hän oli hyvä. Ja on edelleen. Nyt on seurusteltu useampi vuosi. Ja se ulkonäkö, joka mulle aluksi oli pettymys, ei oo juurikaan muuttunut. Mutta mun silmissä hän on muuttunut sitä mukaa paremman ja haluttavamman näköseksi, kun tunteita on kehittynyt ja ne on vahvistuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olin taannoin yhdessä deittisovelluksessa, missä törmäsin erilaiseen ilmotukseen. Laitoin viestin. Alettiin kirjotella ja tajusin, että täähän on mainio tyyppi.

Sit päätettiin nähdä ja olin jotenkin pettynyt, ei ollu yhtään mun tyyppinen ulkonäön puolesta. Alettiin kuitenkin tapailla, koska viihdyttiin toistemme seurassa.

Lopulta päädyttiin myös makkariin yhdessä ja Luoja, että hän oli hyvä. Ja on edelleen. Nyt on seurusteltu useampi vuosi. Ja se ulkonäkö, joka mulle aluksi oli pettymys, ei oo juurikaan muuttunut. Mutta mun silmissä hän on muuttunut sitä mukaa paremman ja haluttavamman näköseksi, kun tunteita on kehittynyt ja ne on vahvistuneet. 

Olit rohkea. Yleensä se alkuun vähän mietityttävä ulkonäkö muuttuu vain häiritsevämmäksi, kun uutuuden viehätys karisee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin taannoin yhdessä deittisovelluksessa, missä törmäsin erilaiseen ilmotukseen. Laitoin viestin. Alettiin kirjotella ja tajusin, että täähän on mainio tyyppi.

Sit päätettiin nähdä ja olin jotenkin pettynyt, ei ollu yhtään mun tyyppinen ulkonäön puolesta. Alettiin kuitenkin tapailla, koska viihdyttiin toistemme seurassa.

Lopulta päädyttiin myös makkariin yhdessä ja Luoja, että hän oli hyvä. Ja on edelleen. Nyt on seurusteltu useampi vuosi. Ja se ulkonäkö, joka mulle aluksi oli pettymys, ei oo juurikaan muuttunut. Mutta mun silmissä hän on muuttunut sitä mukaa paremman ja haluttavamman näköseksi, kun tunteita on kehittynyt ja ne on vahvistuneet. 

Olit rohkea. Yleensä se alkuun vähän mietityttävä ulkonäkö muuttuu vain häiritsevämmäksi, kun uutuuden viehätys karisee. 

Mulle ei käynyt näin. Toki ihastuin hänen persoonaan ja häneen ihmisenä, eikä se loistava seksi nyt ainakaan oo huonontanut asiaa 😋. 

Ei ollu mun tyyppiä alun perin, mutta voihan mielipiteitä muuttaa. 

Periaatteessa minä ja naiseni kun tavattiin tinderin kautta ekan kerran ei mitään kummemmin tunnettu suuntaan tai toiseen mutta kun nähtiin lisää niin molemmat ollaan parhaimmassa suhteessa mitä meillä on koskaan ollut ja rakastetaan toisiamme. Joten välillä kannattaa kuunnella järjen ääntä eikä tunteita näissä hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minä ja naiseni kun tavattiin tinderin kautta ekan kerran ei mitään kummemmin tunnettu suuntaan tai toiseen mutta kun nähtiin lisää niin molemmat ollaan parhaimmassa suhteessa mitä meillä on koskaan ollut ja rakastetaan toisiamme. Joten välillä kannattaa kuunnella järjen ääntä eikä tunteita näissä hommissa.

Sitä mietin että miten ihmiset saavat itsensä motivoitua tapaamaan uudestaan jos toinen ei herätä tunteita? Minulla on aina ollut ajatus että jo ensimmäisillä treffeillä pitää herätä ainakin pieni ihastuksen tunne, muuten en näe mitään ideaa enää tavata. Tämä ei selvästikään ole hyvä taktiikka, koska olen päätynyt aina tapailemaan ihmisiä, jotka eivät ole minulle ollenkaan sopivia.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minä ja naiseni kun tavattiin tinderin kautta ekan kerran ei mitään kummemmin tunnettu suuntaan tai toiseen mutta kun nähtiin lisää niin molemmat ollaan parhaimmassa suhteessa mitä meillä on koskaan ollut ja rakastetaan toisiamme. Joten välillä kannattaa kuunnella järjen ääntä eikä tunteita näissä hommissa.

Koetko että suhde alkoi järkipohjalta, ja tunne kasvoi vasta myöhemmin? En lähtisi tuollaiseen enää. Karua sitten, kun toinen oikeasti ihastuu johonkuhun, ja kotona on vain se järkipuoliso. 

Te saastaiset, syntiset ihmiset. Tehkää parannus. Seksi kuuluu vain avioliittoon, miehen ja naisen väliseen liittoon!

Oon lähtenyt, livenä oikeastaan vasta voi tutustua toiseen. Tosin jos on jotain semmoista mikä vie fiilikset kokonaan, niin sitten en lähtisi.

Lähtenyt ja iloisesti yllättynyt. Ainakaan ulkonäön perusteella ei ole hirveästi ideaa jättää deiteillä käymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minä ja naiseni kun tavattiin tinderin kautta ekan kerran ei mitään kummemmin tunnettu suuntaan tai toiseen mutta kun nähtiin lisää niin molemmat ollaan parhaimmassa suhteessa mitä meillä on koskaan ollut ja rakastetaan toisiamme. Joten välillä kannattaa kuunnella järjen ääntä eikä tunteita näissä hommissa.

Sitä mietin että miten ihmiset saavat itsensä motivoitua tapaamaan uudestaan jos toinen ei herätä tunteita? Minulla on aina ollut ajatus että jo ensimmäisillä treffeillä pitää herätä ainakin pieni ihastuksen tunne, muuten en näe mitään ideaa enää tavata. Tämä ei selvästikään ole hyvä taktiikka, koska olen päätynyt aina tapailemaan ihmisiä, jotka eivät ole minulle ollenkaan sopivia.

On paljon ihmisiä, jotka eivät henno sanoa toiselle että eivät haluaisi tavata enää. Toivovat, että se toinen sanoisi niin. Sitten siinä tullaan tutuiksi ja ajaudutaan suhteeseen, johon ei olisi edes haluttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole, mutta ei sitä miehenä ihan vahingossa treffeille joudukaan.

Kiitos rehellisestä vastauksesta :) Olisitko lähtenyt jos olisi ollut tällainen tilanne? Toki jonkinlainen kiinnostus jos olisi pohjalla.

-ap

Olen eri, mutta miksi kiinnostus heräisi, jos toinen on ihan muuta kuin mitä itse on hakemassa? Minun on vaikea kuvitella sellaista tilannetta. 

Nykyisen mieheni olen tavannut Tinderin kautta ja kyllä aluksi olin tosi skeptinen koko tyypistä. Mies on 10 vuotta nuorempi ja ajattelin, että tää on taas näitä playereitä. Viestitkin oli alkuun jotenkin aika kevyttä kuulumisten vaihtoa, joten en uskonut hänen olevan kovin tosissaan. Vielä treffipäivän aamuna mietin, pitäisikö perua koko juttu, ei tästä kuitenkaan tule mitään. En sitten perunut ja mies olikin sitten tosi kiva ja fiksu livenä. Ollaan oltu yhdessä nyt pari vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Oon lähtenyt, livenä oikeastaan vasta voi tutustua toiseen. Tosin jos on jotain semmoista mikä vie fiilikset kokonaan, niin sitten en lähtisi.

Minä en ymmärrä treffeille lähtemistä kuvan tai viestin perusteella ollenkaan. Tuntuu väkisin vääntämiseltä. Kun kuitenkin ihminen on sekä ulkonäöltään että olemukseltaan ihan erilainen kuin se kuvitelma, jonka etäyhteydellä toisesta luo ja josta kiinnostuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole, mutta ei sitä miehenä ihan vahingossa treffeille joudukaan.

Kiitos rehellisestä vastauksesta :) Olisitko lähtenyt jos olisi ollut tällainen tilanne? Toki jonkinlainen kiinnostus jos olisi pohjalla.

-ap

Olen eri, mutta miksi kiinnostus heräisi, jos toinen on ihan muuta kuin mitä itse on hakemassa? Minun on vaikea kuvitella sellaista tilannetta. 

Oletko kuullut kemiasta? Olen tällä hetkellä järkyttävän ihastunut naiseen joka ei ole lainkaan sellainen jota etsin. Ei ulkonäöltään, luonteeltaan eikä elämäntilanteeltaan. Olen täysin sulaa vahaa hänen seurassaan ja ajattelen häntä "24/7".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole, mutta ei sitä miehenä ihan vahingossa treffeille joudukaan.

Kiitos rehellisestä vastauksesta :) Olisitko lähtenyt jos olisi ollut tällainen tilanne? Toki jonkinlainen kiinnostus jos olisi pohjalla.

-ap

Olen eri, mutta miksi kiinnostus heräisi, jos toinen on ihan muuta kuin mitä itse on hakemassa? Minun on vaikea kuvitella sellaista tilannetta. 

Oletko kuullut kemiasta? Olen tällä hetkellä järkyttävän ihastunut naiseen joka ei ole lainkaan sellainen jota etsin. Ei ulkonäöltään, luonteeltaan eikä elämäntilanteeltaan. Olen täysin sulaa vahaa hänen seurassaan ja ajattelen häntä "24/7".

Silloin ei ole vielä kemiaa, kun ei ole tavattu. Eli mikä olisi se syy, miksi lähtisin tapaamaan, jos toinen ei ole yhtään sitä, mitä haen? Sitähän ap:n, kysymys koski. Toisaalta sitten minun on vaikea uskoa, että sellaisen ihmisen kanssa voisi edes olla kemiaa, joka ei persoonansa puolesta ole yhtään sitä, mitä haen. Minulla esimerkiksi se, että toisen luonne ja persoona ovat "vääränlaiset" käytännössä estäisi kemian.