Pystytkö aidosti olla välittämättä siitä mitä toiset sinusta ajattelee?

Pakko myöntää että jotenkin nautin sellaisesta tilanteesta. En tiedä miksi. Saan luvan kanssa olla kylmäkiskoinen mulkku sellaista ihmistä kohtaan. Ja olen siinä aika hyvä tarpeen vaatiessa.

Aivan sama mitä muut ajattelevat tai sanovat. Ainoastaan sillä on vaikutusta jos tietää sisimmässään toisen olevan oikeassa.

Ei haittaa, plen itseni paras ystävä.

*olen

Jos et omista itseäsi sen omistaa kohta joku muu.

Olen autistinen, jota on kiusattu jo päiväkodista asti ja yksin olen vapaa ja iloinen ja nautin. En yksinkertaisesti tarvitse kauheasti ihmisiä. Minulla on hyvä parisuhde ja hyvät välit molempiin vanhempiini sekä pari hyvää ystävää ja muiden ihmisten mielipiteet ja ajatukset ovat minulle kuin pieru pakkasessa. Hetken se höyryää, mutta kyllä se haihtuu kun ei jää haistelemaan.

Olen todella tyytyväinen itseeni kehooni ja muutenkin kaikkeen itsessäni, jos joku joka ei tunne minua sanoo jotain ei se enään hetkauta minä todennäköisesti ajattelen takaisin, että onpas siinä typerä ihminen.

Ajatukset on vain ajatuksia ei sen kummempaa ja mielipiteet vain mielipiteitä eikä totuuksia. Joka tuntuu nykypäivänä olla unohtanut ja ollaan sitten vihamiehiä, jos ei olla samaa mieltä. 

Minä ymmärrän myös toisia ja olen nykyjään viisaampi, etten edes jaksa provosoitua , jos joku tahallaan sitä reaktiota yrittää saada aikaiseksi. 

Yks Hailee elän itselleni ja rakkailleni.

En vaan välitä

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sosiaalinen eläin. Laumasta eroon joutunut kuoli savannilla yksinään muutamassa päivässä. Siksi jokaisen normaalin ihmisen geeneihin on evoluutio kirjoittanut tarpeen saada arvostusta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Tuo on asia, jonka keksit päästäsi, eikä perustu mihinkään. Onko tapanasi muussakin elämäsi tilanteissa keksiä järjettömyyksiä ja esitellä niitä totuuksina vain siksi, että sinulla on jostain asiasta typerä mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi

En ole vammainen

Mikä vammainen??

Jos et välitä, sinut voidaan hylätä, uhrata, tappaa. Et saa töitä, ylennyksiä tai apua.

Niin

Niin, mainitsemasi on niitä konkreettisia seurauksia. En itse välitä monestakaan asiasta, esim. siitä, mitä joku on mieltä pukeutumisestani (asiallinen) tms. Mutta välitän paljon siitä, jos minua perusteetta pidetään vaikka tyhmänä tai vähemmän työssäni pätevänä. Vain siksi, että olen introvertti enkä "sosiaalisesti lahjakas" suuna ja päänä oleva ekstro. Se ihan tosielämässä koettuna todella saa ed. mainitut "hylkäämään" ts. ohittamaan ja jättämään huomiotta. Kehittämis- tai parannusehdotuksia ei edes noteerata, ja helposti jätetään ulkopuolelle tehtäväjaossa, jossa saat sitten niitä "jakojäännös"- hommia, jotka sujuisi toiskätiseltäkin, mutta joita muut ei ole kiinnostuneet tekemään. Jne.

Se, että on hiljaisempi, eikä tyrkytä itseään ja isolla äänellä yritä päteä, EI tarkoita vähempää älykkyyttä, kompetenssia tai näkemyskykyä.

"Sosiaalisesti edistyneiden" tyrkky-besserwisserien takia moni asia työelämässä tehdään huonommin, kuin se voitaisiin helposti tehdä. Kuuntelemalla niitäkin, joilla tarkkailijaluonteina" on usein kokonaiskuva hahmotettuna ja rakentavaa, ja kokonaisuutta parantavaa, sekä kehittävää näkemystä. Vaikka nämä usein ei olekaan sitä pomon/välipomon/pikkupomon siipeilijä-/nuolemisporukkaa.

Sinä päivänä, kun alan välittää, mitä ison salin vasen laita minusta ajattelee, otan esille hamppuköyden.

Toki läheisten ihmisten ajatukset minusta merkkaa, mutta tuntemattomien kotkotuksista viis veisaan.

Maailma on täynnä toisten arvostelijoita, seläntakana puhujia, tuijottajia ja niitä jotka purkaa omaa pahaa oloaan muihin.

Kekkosen suuhun on laitettu varsin sattuva tokaisu:

"Tiineeksi eivät saa ja tappaa eivät tohdi."

Vierailija kirjoitti:

Kekkosen suuhun on laitettu varsin sattuva tokaisu:

"Tiineeksi eivät saa ja tappaa eivät tohdi."

Tää on hyvä!

Kyllä ja en

Mua ei varsinaisesti kiinnosta, jos joku ei vaan pidä musta. Oon kaikkia kohtaan kiva, mutta jotkut ihmiset ovat niin kusipäisiä, etteivät vaan pidä mun persoonasta ja näyttävät sen avoimesti. Tiedän itse, etten ole heitä loukannut mitenkään, joten en jaksa tarkemmin pohtia, mikä minussa mukamas on vikana

Mutta välillä mua ahdistaa julkisilla paikoilla, ja väkisin päähäni nousee ajatuksia, että tuo ajattelee minusta näin ja tuo noin. Todellisuudessa nämä ihmiset tuskin ajattelee musta yhtään mitään, mutta jotenkin uskottelen itselleni, että ne ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja en

Mua ei varsinaisesti kiinnosta, jos joku ei vaan pidä musta. Oon kaikkia kohtaan kiva, mutta jotkut ihmiset ovat niin kusipäisiä, etteivät vaan pidä mun persoonasta ja näyttävät sen avoimesti. Tiedän itse, etten ole heitä loukannut mitenkään, joten en jaksa tarkemmin pohtia, mikä minussa mukamas on vikana

Mutta välillä mua ahdistaa julkisilla paikoilla, ja väkisin päähäni nousee ajatuksia, että tuo ajattelee minusta näin ja tuo noin. Todellisuudessa nämä ihmiset tuskin ajattelee musta yhtään mitään, mutta jotenkin uskottelen itselleni, että ne ajattelee

Samaistun. Jostain syystä julkisilla paikoilla kiinnitän välillä liikaa huomiota ihmisiin. Miten joku katsoo, ilmehtii tmv. Vaikka todellisuudessa tuskin kovin moni jaksaa miettiä sen kummemmin muita kanssakulkijoita.

*olemaan välittämättä 

Takaisin ala-asteelle ap. 

Jotenkin ihan sama nykyään, olen vähän yli 60. Ennen välitti paljon enemmän.

Yhdenlaista tilannetta mietin vieläkin: jos tulee eteen henkilö ensimmäistä kertaa eli ei tunne minua yhtään ja alkaa heti veetuilemaan, pitämään pilkkanaan tai muuta semmoista.

Sitä kyllä mietin että miten ihmeessä joku kehtaa käyttäytyä noin huonosti, vaikka tapaa minut ensimmäistä kertaa.

Mutta yritän tietenkin sitten vältellä sellaista ihmistä, pidän häntä törkyturpana ja halveksittavana. Kun minä en kuitenkaan ole tehnyt mitään ansaitakseni moista kohtelua.

Harvoin sellaista kuitenkin tapahtuu.

Kyllä pystyn. Täytyy vain kestää kaikenlaista ilkeyttäkin elämässä ja sanoa tarvittaessa takaisinkin tai siitä jos esimerkiksi loukkaantuu.

Suosittelen että hyväksytte elämän, kaikenlaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat ja hyväksytte itsenne sekä elämänne sellaisina kuin ne ovat. Muodostakaa elämästänne viihtyisä ja nauttikaa elämästä. Älkää tehkö väkisin asioita joista ette pidä, älkää mielistelkö muita liiaksi ja luopukaa itse kaikesta ilkeydestä, kateudesta ja kaikesta teille epäedullisesta.

Onnellisuus vaatii rehellisyyttä, avarakatseisuutta, hyväksyntää, suhtautumista ja sopeutumista kaikilta osin.

Ymmärrä se tosiasia että kaikki eivät vain pidä ihan kaikista mutta se ei tarkoita että sinussa olisi vikaa joten opettele pitämään itsestäsi, löydä omat vahvuutesi, mielenkiinnon kohteesi, intohimosi, nautintosi yms ja hyväksy muutenkin itsesi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä muuta itseäsi väkisin toisten mieliksi erilaiseksi, se tekee sinulle sitä pahaa oloa. Hyväksy siis myös sinäkin ne muut ihmiset. Itsetunto on hyvin tärkeä osa hyvinvointiamme kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pystyn. Täytyy vain kestää kaikenlaista ilkeyttäkin elämässä ja sanoa tarvittaessa takaisinkin tai siitä jos esimerkiksi loukkaantuu.

Suosittelen että hyväksytte elämän, kaikenlaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat ja hyväksytte itsenne sekä elämänne sellaisina kuin ne ovat. Muodostakaa elämästänne viihtyisä ja nauttikaa elämästä. Älkää tehkö väkisin asioita joista ette pidä, älkää mielistelkö muita liiaksi ja luopukaa itse kaikesta ilkeydestä, kateudesta ja kaikesta teille epäedullisesta.

Onnellisuus vaatii rehellisyyttä, avarakatseisuutta, hyväksyntää, suhtautumista ja sopeutumista kaikilta osin.

Ymmärrä se tosiasia että kaikki eivät vain pidä ihan kaikista mutta se ei tarkoita että sinussa olisi vikaa joten opettele pitämään itsestäsi, löydä omat vahvuutesi, mielenkiinnon kohteesi, intohimosi, nautintosi yms ja hyväksy muutenkin itsesi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä muuta itseäsi

Kiitos :)

Olen todella onnekas sillä tavalla, että olen yleensä pidetty. En mieti sitä, mitä mieltä muut ajattelevat minusta, se ei ole minulle erityisen tärkeää, sillä en voi vaikuttaa muuhun kuin omaan käytökseeni ja jostain syystä mun perusoletus on se, että muut suhtautuu muhun myönteisesti. 

Taustani on sellainen, että koulukiusattiin tosi monilla eri tavoilla, olin täysin ulkopuolinen koko ala-asteen ja lakkasin hakemasta myönteistä huomiota toisilta ja vetäydyin kun toisilta saatu palaute oli huonoa. Pidin itse suosittuja lapsia tosi omituisina ja tarkkailemalla niiden sosiaalisia pelejä, olin ihan okei sen kanssa etten ollut osa ryhmää, sillä pidin niiden käytöstä absurdina.

Olin sosiaalisesti aika vammainen ja outo lapsi. Hengasin joitain toisia outoja ei-suosittuja lapsia ja se toki auttoi, että oli kuitenkin jokunen kaveri. Sitten opin lyömään ja sanomaan ilkeästi takaisin tai jotain nokkelaa, joten kiusaaminen loppui. Tämä kyky puolustautua on tärkeä pohjarakenne itsetunnolleni. Samoin tuo nokkimisjärjestystä ohjaavan käytöksen halveksuminen jäi jollain lailla pysyväksi, en ollut enkä ole vieläkään kiinnostunut ponnistelemaan millään lailla saamaan hyväksyntää, se tulee jos tulee.

Sain myöhemmin nuoruudessani paljon ystäviä ja positiivisia kokemuksia, kun vaihdoin toiseen kouluun yläasteella. Tämä auttoi paljon näkemään itseni myönteisessä valossa. Asiat olisivat toisin ilman sitä.