Kerrotaan kokemuksia siitä, kun ihmiset tekevät omista ongelmistaan toisten ongelmia

Naapurin lumikasa valuu meidän puolelle. Ei tulisi itselle mieleenkään kasata lunta naapurin puolelle. Sehän on laitontakin.

Meillä taloyhtiössä on asunnoilla pihassa vain yksi autopaikka per asunto. Yhdellä perhellä on kuitenkin kaksi autoa ja toinen auto on aina pelastustiellä, vieraspaikoilla tms. Oli kyllä asuntoa ostaessa varmasti tiedossa autopaikkojen määrä.

Naapuri pysäköi asuntoautonsa kadulle pysäköintikieltoalueelle, koska niillä on autopaikalla trampoliini.

Auto suhaa kävelijän kylkeä pitkin (läheltä) ohi, riskitilanne. Päättyvä tie tai ok-taloalue. Kerrostalon sisäpihalla (tiet) autot tulevat kovaa kohti, riskitilanne. Myös autokatoksille mentäessä. Kulmat, autot, aurat ja pyöräilijät. Liikerakennuksen pihassa kulman takaa maasturi kaartaa ja tekee äkkipysäyksen, kun kävelijä lähtee postilaatikolta. Joku auto kiihtyttää suojatielle juuri kun kävelijä on astunut jalkakäytävälle, vaikka voi liukastua vielä taaksepäin. Tai auto tulee takaa kovaa läheltä tiellä (ok-taloalue) ja kävelijä voi kaatua alle, tasapaino pettää. Osaa pyörryttää. 

Joku on ostanut epämieluisen paikan itselleen bussista, junasta tai lentokoneesta ja istuu sitten jonkun toisen paikalle.

Mieheni on aina ollut hyvin läheinen pari vuotta vanhemman sisaruksensa kanssa. Sisarus on mukava ihminen, mutta myös erittäin herkkänahkainen ja neuroottisuuteen taipuvainen. Hän loukkaantuu ja menee pois tolaltaan helposti aivan pienistäkin tölväisyistä tai vastoinkäymisistä, ja jää vatvomaan niitä päiväkausiksi. Hänellä on tästä johtuen ollut taipumusta poltella siltoja ympärillään ja asettaa ihmisiä niin sanotusti mustalle listalle. Hän ei anna helposti anteeksi pieniäkään selkkauksia, vaikka toisella osapuolella olisi tahtoa selvittää asiat. Sisarus on parisuhteessa ja hänellä on lapsiakin, mutta hänellä ei ole paljoa läheisiä ystäviä. Usein tuntuu siltä, että mieheni on hänelle ainoa kuunteleva korva.

Kun sisaruksella on jokin asia sydämellään, hän soittelee miehelleni jatkuvasti ja vatvoo asiaa. Mieheni ei tällöin oikein pysty puhumaan mistään muusta, kun sisarus kääntää aina puheen ongelmaansa. Tapaamme hänen perhettään melko usein, ja noilla tapaamisillakin hän päätyy vatvomaan asioita. Kaikki on loputonta kehää tyyliin "eikö sinustakin ole loukkaavaa, kun X sanoi näin?" tai "pitäisikö minun laittaa hänelle viesti, jossa sanon että Y, vai pitäisikö sanoa Z?" tai "entä jos hän sanookin, että A? Minusta pitäisi kyllä sanoa B". 

Hänen ongelmistaan tulee siten tavallaan meidänkin ongelmiamme, kun sisarus soittaa sunnuntaiaamuna klo 8 ja alkaa puhua maratonia ongelmistaan, soittaa sitten uudelleen lounasaikaan, ja vielä ainakin kahdesti illalla. Asia vaikuttaa usein yhteiseen aikaamme, ja sisarus hermostuu, jos mieheni ilmoittaa hänelle, että meillä olisi nyt jokin juttu kesken. Sisarus uhriutuu ja sanoo miehelleni, että tämä ei ilmeisesti halua auttaa omaa perhettään. Mieheni on usein sanonut toivovansa, että sisarus hakeutuisi vaikka terapiaan, mutta hän itse ei näe sille mitään tarvetta, ja loukkaantuu jo ehdotuksesta. 

Tehdään lapsia ja ollaan sitten kateellisia lapsettomille, eli se oma itsetehty ongelma ja kiukku siitä puretaan syyttömiin.