Lähivanhempi ei salli mitään yhteydenpitoa tapaamisten välillä

Miltäs tällainen kuulostaa ja mitä heille voisi sanoa:

Tapaamisoikeus on torstaista maanantaihin joka toinen viikko. Lapset ovat 9- ja 11-vuotiaat. Lähivanhempi on blokannut etävanhemman numeron lasten omista puhelimista. Etävanhempi saa soittaa lähivanhemman omaan puhelimeen kerran tapaamisten välillä. Yleensä ei vastaa siihenkään. Muuta yhteydenpitoa lähivanhempi ei salli tai mahdollista. Tätä jatkunut siitä asti, kun oikeus vahvisti tapaamissopimuksen.



Onko tuo oikein? Saako noin tehdä?

Tapaamissopimuksen saivat voimaan vasta täytäntöönpanon kautta uhkasakon voimalla. Samassa oikeudenkäynnissä säilyi yhteishuoltajuus lähivanhemman haettua yksinhuoltajuutta. Lähivanhempi haluaisi poistaa etävanhemman kokonaan lasten elämästä. Lähivanhempi on työtön jonkin sortin masennuskuntoutuja, etävanhempi asiantuntijatyössä ja uusissa naimisissa. 



Mitä sanoa neuvoksi, kun molemmat tuuttaavat omaa totuuttaan? Lapsethan tuossa kärsivät. Etävanhemman mukaan sosiaalityö ilmeisesti täysin voimaton: eihän tuo oikein ole, mutta ei ole instanssia joka voisi asiaan puuttuakaan. Miten tuollainen solmu voisi ratketa?