Onko äidin lapseen kohdistama väkivalta jotenkin lievempää?
Mun äiti oli fyysisesti väkivaltainen. Terapiassa hoitaja alkoi puolustella sitä, ja sanoi että äitis oli varmaan väsynyt kun niin käyttäytyi. Kun oli monta lasta jne.. Ohitti sen aiheen aika nopeasti ja ei tuntunut pitävän oikein minään. En ole kuullut että lapsiaan lyöviä isejä kukaan puolustelisi.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väkivaltaa jos äiti tukistaa ja lyö poskelle?
ON VÄKIVALTAA ! Poskelle lyöminen on väkivaltaa.
Lapselle puhutaan silmien tasolla ja kerrotaan että hän on tehnyt väärin.
Lapsen voi laittaa huoneeseen jäähylle. Polkupyörän tai tietokoneen voi ottaa rangaistukseksi pois. Viikkorahan tai karkkipäivän voi jättää väliin tms.
Mutta aikuinen ei saa lyödä puolustuskyvytöntä pientä lasta.
Ketään ei saa lyödä. VÄkivalta on laitonta.
Näillä keinoilla olen oman jälkikasvuni saanut kasvatettua täysin ongelmitta täysikäiseksi. Kun lasta kunnioittaa ja kohtelee hyvin, lapsi kunnioittaa ja kohtelee muita hyvin.
Rankaisu ei ole koskaan hyvää kohtelua koska siinä tuotetaan tahallaan pahaa oloa omalle lapselle jota vanhemman tulisi rakastaa. Rankaisun myötä lapsi oppii pelkäämään vanhempaansa ja menettää luottamuksensa vanhemman hyväntahtoisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Onko väkivaltaa jos äiti tukistaa ja lyö poskelle?
On, tietysti.
Mitä väkivalta tarkoittaa? Käsittääkseni on olemassa ainakin fyysistä, psyykkistä, taloudellista ja digitaalista väkivaltaa.
Väkivaltaa on se, mitä tehdään toisen sitä haluamatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väkivaltaa jos äiti tukistaa ja lyö poskelle?
ON VÄKIVALTAA ! Poskelle lyöminen on väkivaltaa.
Lapselle puhutaan silmien tasolla ja kerrotaan että hän on tehnyt väärin.
Lapsen voi laittaa huoneeseen jäähylle. Polkupyörän tai tietokoneen voi ottaa rangaistukseksi pois. Viikkorahan tai karkkipäivän voi jättää väliin tms.
Mutta aikuinen ei saa lyödä puolustuskyvytöntä pientä lasta.
Ketään ei saa lyödä. VÄkivalta on laitonta.
Näillä keinoilla olen oman jälkikasvuni saanut kasvatettua täysin ongelmitta täysikäiseksi. Kun lasta kunnioittaa ja kohtelee hyvin, lapsi kunnioittaa ja kohtelee muita hyvin.
En ole koskaan laittanut lasta huoneeseen, enkä ottanut mitään pois, enkä käyttänyt väkivaltaa. Olen selittänyt lapsen tasolla asian. Joskus käskenyt tiukasti. Enkä todellakaan jää vatvomaan asiaa, vaan siirrytään eteenpäin. Rauhallisia on lapsista tullut.
Mielestäni jos on kerran jotain antanut, ei sitä enää oteta pois. Muuten lapsi ei koe johdonmukaisuutta. Mutta ymmärrän, että jotkut lapset voi olla raisumpia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa on se, mitä tehdään toisen sitä haluamatta
Kun kiukuttelevan lapsen raahaa kaupasta ulos niin se on väkivaltaa?
Väkivallan nykytulkinta on kovin lumihiutaleinen. Uusi terapiasukupolvi on kasvamassa, uusine traumoineen.
Mikä paradoksi, että ruumiillisen kurittamisen ja selkäsaunojen aikakaudella ihmiset olivat enemmän työ- ja toimintakykyisiä, kuin nykyään.
Olen 70 -luvun lapsi. Kumpikin vanhempani käytti kasvatuksessa ns. lievää väkivaltaa. Äitini oli tuki ja turva, häntä en koskaan pelännyt ja näin ollen hänen tukistukset lähinnä nauratti myöhemmin enkä niitä edes muista. Isääni pelkäsin, ja siksi muistan joka ainoan nipistyksen. Taso oli sama, mutta vaikutus täysin eri pelon vuoksi.
Minä olen kärsinyt henkisestä ja fyysisestä väkivallasta molempien vanhempieni taholta.
Eikä ollut kyse mistään kurinpidosta. Olin todella ylikiltti, hyvinkin pelokkaaksi solvattu ja hakattu lapsi ja teini. Hyvä että uskalsin hengittää kotona.
Suoritin kotona ja suoritin koulussa ja yritin olla hyödyksi. Muutoin yritin kaikin tavoin olla näkymätön ja harmiton.
Ei väkivallassa ole kokijalleen eroa, kuka sen tekee. Tietysti oma äiti ja isä edustavat tukea ja turvaa jota kaltaisellani lapsella ei siksi ole lainkaan ollut. Ehkä se sekä kroonisuus 18v ajan on kaikkein vahingoittavinta vs. vieraan ihmisen tekemä yksittäinen pahoinpitely.
Eu väkivaltaisuus kulje ihmiskunnassa sukupuolittain vaan yksilöittäin. Uskon, että omat vanhempani ovat kokeneet itsekin väkivaltaa lapsuudessaan.
Olen pian viisikymppinen ja edelleen tuo lapsuudessani kokemani väkivalta vaikuttaa persoonaani ja elämääni. Kuitenkin koko ajan hitaasti vähemmän.
Se on myös ohjannut minua nuoruudessani parisuhteisiin, joissa olen traumatisoitunut yhä lisää. Mutta elämäni on jo pitkään ollut ihan hyvää, myös parisuhteeni, ja olen antanut vanhemmilleni anteeksi.
Unohtaa en tietenkään voi ja senkin jälkeen, kun ehkä muistisairauden tms vuoksi unohdan, kehoni tulee muistamaan, koska minulla on mm. komplisoitunut PTSD.
Hyväksyn ja elän rauhassa sen kanssa, että tämä oli minun tieni. Minulla on myös hyviä lapsuusmuistoja. Ja suureksi kysymysmerkiksi jää se, miksi vanhempani eivät kyenneet parempaan.
Keskustelu aiheesta on täysin mahdotonta, koska he eivät myönnä väkivaltaisuuttaan. Ei kannata edes yrittää keskustella, koska todelliset muistoni ja kokemukseni eivät ole heidän mielestään tapahtuneita asioita.
Jokaisella on omat taakkansa. Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että olen katkaissut tämän. En itse ole ollut millään tapaa väkivaltainen äiti.
Itsenäisesti yökylään vanhemmilleni en ole lastani ikinä päästänyt. Luottoa ei niin paljoa ollut. Mutta he ovat ihme kyllä olleet oikein hyviä ja helliä isovanhempia. Aika on hoitanut myös heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väkivaltaa jos äiti tukistaa ja lyö poskelle?
ON VÄKIVALTAA ! Poskelle lyöminen on väkivaltaa.
Lapselle puhutaan silmien tasolla ja kerrotaan että hän on tehnyt väärin.
Lapsen voi laittaa huoneeseen jäähylle. Polkupyörän tai tietokoneen voi ottaa rangaistukseksi pois. Viikkorahan tai karkkipäivän voi jättää väliin tms.
Mutta aikuinen ei saa lyödä puolustuskyvytöntä pientä lasta.
Ketään ei saa lyödä. VÄkivalta on laitonta.
Näillä keinoilla olen oman jälkikasvuni saanut kasvatettua täysin ongelmitta täysikäiseksi. Kun lasta kunnioittaa ja kohtelee hyvin, lapsi kunnioittaa ja kohtelee muita hyvin.
Jäähypenkille laittaminen ei ole lapsen kunnioittamista, se on julmaa ja lasta hajottavaa.
Munkin äiti oli väkivaltainen ja varmaan johtui osin väsymyksestä kun oli päivät yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Mutta, aikuisen on pystyttävä säätelemään tunteitaan sen verran, etti käy omiin lapsiinsa käsiksi. Äiti myös uhkasi tappaa itsensä kun olin 6v. ja kiukuttelin. Mun molemmat sisarukset on olleet huumekoukussa ja nuorempi sisarus kuoli 27v. Inhoan äitiäni, enkä ole suostunut pitämään läheistä suhdetta, vaikka äiti olisi lapsuuden jälkeen sitä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väkivaltaa jos äiti tukistaa ja lyö poskelle?
ON VÄKIVALTAA ! Poskelle lyöminen on väkivaltaa.
Lapselle puhutaan silmien tasolla ja kerrotaan että hän on tehnyt väärin.
Lapsen voi laittaa huoneeseen jäähylle. Polkupyörän tai tietokoneen voi ottaa rangaistukseksi pois. Viikkorahan tai karkkipäivän voi jättää väliin tms.
Mutta aikuinen ei saa lyödä puolustuskyvytöntä pientä lasta.
Ketään ei saa lyödä. VÄkivalta on laitonta.
Näillä keinoilla olen oman jälkikasvuni saanut kasvatettua täysin ongelmitta täysikäiseksi. Kun lasta kunnioittaa ja kohtelee hyvin, lapsi kunnioittaa ja kohtelee muita hyvin.
Jäähypenkille laittaminen ei ole lapsen kunnioittamista, se on julmaa ja la
Niin että on siis väärin opettaa lapselle, että rumasta käytöksestä ja pahoista teoista tulee seurauksia? "Jäähypenkin" tarkoitus kai olisi, että siinä lapsi rauhoittuu, miettii mitä hän on tehnyt väärin ja osaisi jatkossa käyttäytyä niin, että jäähypenkkiä ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa maissa ruumiillinen kuritus on täysin laillista ja hyväksyttyä.
Mitä sitten? Oikeuttaako se sinut lyömään lapsiasi?
Oikeuttaa, jos lapsi ei muuten rauhoitu.
Tosin mikään ei oikeuta lyöntiä, jos siinä on voimaa takana. Läpsäytys riittää.
Kaikki lapset eivät tarvitse fyysistä kuritusta ja osan kansaa vaan mikään muu ei toimi.
Tosin muistini mukaan ihan tukkapöllö, korvatillikka jne riitti rauhoittamaan "adhd" pingispallon.
Onhan tämä nähtävissä tätä nykyä, kun maailma on täynnä vapaan kasvatuksen helmiä!
Ei ole.
Ikävästi äitisi on kommentoinut.
Tuo perheside on aina haasteellinen, kun siitä ei pääse jäähylle, vaikka olisi umpi väsynyt ja stressaantunut ja, vaikka kuinka haluaisi olla maailman paras äiti omille lapsilleen.
Itsellä oli ihan erilaiset aatokset ennen lapsia. Hyvin kokonaisvaltainen ja lapsirakas olen.
Huomasin pikkulapsiaikaan olevani todella kuormittunut, ja omat lapsuuden tarinat ja traumat ja tässä elämän varrella koetut asiat, sieltä pukkasi pintaan. stressi ja ahdistus ja jokin pelko. En edes itse sitä ymmärtänyt, kunnes yksi psykologi avasi asiaa minulle.
Mutya tosiaan kaikenlainen väkivalta- niin fyysinen kuin henkinenkään ei ole sallittu.
Kyllä rajoja sitten voi laittaa monella lailla, mutta ei väkivallalla.
Hienoa, että tästä pystytään nykyisin keskustelemaan täällä!
Äidin lapseen kohdistama väkivalta on enemmän sisään rakennettua kuin miehellä vastaava. Monilla eläimillä naaras voi tappaa pentunsa, niiden ollessa pieniä ja puolustuskyvyttömiä, urospuolisilta puuttuu se ominaisuus.