Nykyaika plussineen ja miinuksineen vai - kumman valitset?

Niin paljon kuin pidänkin kasarin estetiikasta ja musiikista, valitsen silti elää nykyajassa ja fiilistellä menneitä vuosikymmeniä. 

80 luku oli huoletonta,ihmisiin luotettiin rahapussinsa voi laittaa leveästi kärryyn,kukaan ei vienyt.Oli paljon pikkupuoteja  ja palvelua sai joka kaupassa.Nykyään  tämän päivän marketit myyjiä ei mailla halmeilla,kysyä et voi.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin empimättä.80-luvulle. Ihanan simppeliä elämää oli. Ei ollut keksimällä keksittyjä ongelmia ja joka hel v e tin asiasta ei joku keksinyt pahoittaa mieltään ja nostaa äläkkää. En jäisi kaipaamaan älypuhelimia. Inhoan tätä nykyaikaa kun oletus on, että jokainen on kaiken aikaa tavoitettavissa ja heti jos tulee pienikin viive, alkaa huhuilu, että kuittaatko viestin, sopiiko, niin sopiiko tämä, tuo, se, hoidatko, tuletko, vietkö, hommaatko, menetkö, ostatko?!?! Ja toki aika moni muukin asia oli paremmin ja rauhallisempaa.

Voi kun aikaa voisi kelata.

Minulla on erillinen työluuri ja se on yleensä kiinni kun olen kotona. Ja voi veljet, että se ottaakin joitakin henkilöitä päähän! Mutta ei minulla ole mitään päivystysvelvoitetta tms. velvoitetta vastata puhelimeeni tai työasioihin vapaa-aikoinani. Kyllästyin henkilöön, joka ottaa yhteyttä, koska huvittaa: aamukahdeksalta vapaapäivänäni, tai viikonloppuvapaailtanani, tai kesälomallani jne. Jos vaan on luuri auki, niin tämä akka on alta aikayksikön langoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin empimättä.80-luvulle. Ihanan simppeliä elämää oli. Ei ollut keksimällä keksittyjä ongelmia ja joka hel v e tin asiasta ei joku keksinyt pahoittaa mieltään ja nostaa äläkkää. En jäisi kaipaamaan älypuhelimia. Inhoan tätä nykyaikaa kun oletus on, että jokainen on kaiken aikaa tavoitettavissa ja heti jos tulee pienikin viive, alkaa huhuilu, että kuittaatko viestin, sopiiko, niin sopiiko tämä, tuo, se, hoidatko, tuletko, vietkö, hommaatko, menetkö, ostatko?!?! Ja toki aika moni muukin asia oli paremmin ja rauhallisempaa.

Voi kun aikaa voisi kelata.

 

 

Minulla on erillinen työluuri ja se on yleensä kiinni kun olen kotona. Ja voi veljet, että se ottaakin joitakin henkilöitä päähän! Mutta ei minulla ole mitään päivystysvelvoitetta tms. velvoitetta vastata puhelimeeni tai työasioihin vapaa-aikoinani. Kyllästyin henkilöön, jo

Mua ei työpuhelut häiritse, niitä tulee vain harvoin. Mutta neljän lapsen joka mahdollinen harrastus edellyttää wa-ryhmää. Ihan uskomattoman rasittavaa kun liki 10 ryhmää piippaa ja reagoimisen tarve tuntuu olevan aina heti tai huhuilu alkaa. Talkoot, kuka kuskina, mihin kisoihin, joulujuhla, puurojuhla, esityspäivät, kuka buffetissa, kuka tuo mokkapalat, mitä tuotte, minkä värinen joukkuepaita, kenen kengät vaihtuneet, voitko hoitaa arpajaispalkintoja, kommentoi, kommentoi, kommentoi. Voi hyvä luoja miten rasittavaa kun ei yhtenäkään iltana hetken rauhaa. Jos taas ei kommentoi, muut päättävät puolesta millon mitäkin.

Sukulaiset, kaverit yms. myös usein laittavat viestiä. Kukaan ei enää soita, kaikki illat menee jotain viestiä näpytellessä.

Jos saa mennä näin aikuisena sinne 80-luvulle, niin sinne ehdottomasti. Peruskouluun joutuminen ei nimittäin kiinnosta enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet on kyllä miinus omasta mielestäni. Maailma alkoi mennä päin v*ttua, kun ensimmäiset älypuhelimet tuli markkinoille, ja ensimmäiset somepalvelut avattiin.

 

Nuo ap:n luettelemat miinukset koskevat lähinnä pääkaupunkiseutua. Muualla maassa ei ole ruuhkia ja on turvallista, asuminenkin halvempaa.

No ei koske. Tampere on pahempi. Pieni kaupunki ja kaikki tiivistetty hehtaarin alueelle.

En nyt sanoisi 360 000 asukkaan keskustaajamaa ja 440 000 asukkaan seutua pieneksi. Muutenkin, jo Hämeenkatu on kilometrin pitkä - eli yli 100 metriä, kuten hehtaarin joka sivu on. Sitten on vielä about saman mittaiset Itsenäisyydenkatu, Pirkankatu Hämeenkadun jatkeina. Mut joo, sellaista kaupungeissa on. Turvallisuus riippuu aika paljon itsestään, kaikkialla siellä on kamerat. Älä hortoile johonkin lähiöön sivukadulle.

Noin vuodesta 1965 - 1990 oli Suomen kulta-aika, sinne takaisin. Sitten tuli hetken notkahdus, josta noustiin Nokian avulla siinä 1995 paikkeilla, se hyvä aika kesti vuoteen 2007.



Sen jälkeen Suomen kansantalous per henkilö ei ole noussut ollenkaan, siis tuottavuus on kyllä noussut ja muu teollisuus. On tullut liikaa elätettäviä suita, piirakan osa pienenee mitä enemmän jakajia tulee, sanoohan sen jo järkikin. Esim. muutaman prosentin väestö ottaa jo 1/3 tuista, suomalaisten tuet olisi huomattavasti korkeammat muuten. Tai vastaavasti meillä olisi jo moottoritie Lusista Ouluun, Hki:stä Kuopioon, Treelta Vaasaan ja Seinäjoelle, luotijunat joka kaupunkiin jne. Rikastus syö miljardeja verovaroja vuodessa. Ei täällä ole mitään työpaikkoja tai työvoimapulaa. Kun tänne joku tulee sen tietää miten siinä käy. Enää ei kestettäisi yhtään vapaamatkustajia. 

Miksi ihmeessä haluaisin takaisin aikaan, jolloin monet asiat olivat keskimäärin huonommin? Jotkin yksittäiset asiat ehkä olivat paremmin, mutta suurimmassa osassa asioita parannusta on tapahtunut todella paljon.

Erityisen huonoja asioita olivat työpaikkatupakointi (kauhea ajatuskin, että joku tupakoisi työpaikalla), ravintolatupakointi (ei ollut menemistä edes ruokaravintolaan, koska sielläkin haisi tupakansavu, eikä ruoka ja vaatteet piti pistää pesuun heti ravintolasta paluun jälkeen). Lähes yhtä kamalaa oli työpaikoilla ja kouluissa yleinen tapa puhua räävittömästi ja epäasiallisesti.

Nykytekniikka on tehnyt monista asioista valtavan paljon helpompia. 1980-luvulla ei ollut toivoakaan ostaa helposti ulkomaisia tuotteita, kuten vaikkapa kirjoja. Lautapelit olivat aivan kuraa. Tietokoneita oli jo, mutta tietokoneverkot olivat aivan alkutekijöissään. Kummastakaan ei ollut tavalliselle juuri hyötyä toisin kuin nykyisistä tietokoneista (= kännykkä) ja netistä. Matkustaminen ja tuontitavarat olivat kalliita ja muuttuivat kalliimmiksi joka kerta, kun vientiteollisuus vaati devalvointia ja sai sen.

Terveydenhoito oli paljon nykyistä huonompaa. Oli uusia pelottavia tauteja, kuten HIV. Oli amalgaamipaikkoja hampaissa. Ympäristöön kylvettiin melko huoletta myrkkyjä.

Yhteydenpito toisella paikkakunnalla asuviin sukulaisiin ja ystäviin maksoi paljon. Kaukopuhelut (vieläkö muistatte) maksoivat todella paljon. Kirjeitä tietysti oli mahdollista kirjoittaa, mutta kirjeet ovat aika kömpelö tapa jutella kaverin kanssa verrattuna puheluun tai jopa whatsappiin. Valokuvien ottaminen maksoi ja yhdelle filmille mahtui vain 24 tai 36 kuvaa, joten suuri osa valokuvista oli ryhmäasetelmia ("seiskää rivissä ja hymyilkää"), eivätkä paljon kiinnostavampia tilannekuvia. Nyt voi kuvata huolettomasti ja käyttää valokuvia asioiden dokumentointiin ja tallentamiseen.

Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään.

80-luvulla moni asia oli paremmin. Se, että nyt on loputtomiin valinnanvaraa ja tarjontaa on kauheaa. Ennen oli muutama vaihtoehto vähän asiassa kuin asiassa ja siksi syntyi ikäluokkakokemuksia. Nykyään on niin yltäkylläistä, ettei ole enää mitään porukkaa yhdistäviä ohjelmia, tapahtumia, urheilujuhlia jne. Mikään ei tunnu miltään ja yhdistä ihmisiä kun kaikkea on.

Kasari tietenkin, vielä mieluummin seitkytluku. Töihin pääsi tosi helposti ja vaikka palkka oli pieni niin houkutuksia vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla moni asia oli paremmin. Se, että nyt on loputtomiin valinnanvaraa ja tarjontaa on kauheaa. Ennen oli muutama vaihtoehto vähän asiassa kuin asiassa ja siksi syntyi ikäluokkakokemuksia. Nykyään on niin yltäkylläistä, ettei ole enää mitään porukkaa yhdistäviä ohjelmia, tapahtumia, urheilujuhlia jne. Mikään ei tunnu miltään ja yhdistä ihmisiä kun kaikkea on.

Mitä ikäluokkakokemuksia? 1980-luku oli nörteille melko karmeaa aikaa. Ei nörtillä ollut juurikaan kavereita, kun kaikkia kiinnosti lähinnä paikallinen jääkiekko- tai jalkapallojoukkue tai mopon rassaaminen. Nörtti oli kummajainen, jota sopi kiusata. Nykyään on paljon paremmin, koska taviksetkin harrastavat edes vähän samoja asioita kuin nörtit (tietokonepelit tms) ja yhteisiä kokemuksia syntyy, kun pääsee netin kautta yhteyteen toisten nörttien kanssa.

Esimerkiksi minulla ei ollut peruskoulussa yhtään todellista kaveria, vaikka yhden kanssa olikin yhteinen harrastus. Lukiossa oli sentään vähän juttuseuraa välitunneilla, mutta ei yhtään koulun ulkopuolista kaveria. Minä löysin oikeita ystäviä vasta yliopistossa, kun tutustuin ensimmäistä kertaa muihin samanhenkisiin ihmisiin. Yliopistosta löysin myös tulevan vaimoni.

Eli ei, en todellakaan kaipaa 1980-luvulle, koska se oli ankeaa ja yksinäistä aikaa. Koulussa oli kivaa, koska siellä oppi asioita (tai oikeastaan kerrattiin jo aiemmin opittuja asioita), mutta koulun ulkopuolella minun seuraani ei kaivattu. Enkä tietenkään ollut tyttöjen mielestä millään tavalla kiinnostava, sillä koulumenestys ei siihen aikaan herättänyt kiinnostusta, pikemminkin päin vastoin.

Nykyään on toisin. Nyt on luonnontiedepainotteisia kouluja, joissa on keskimääräistä enemmän nörttejä. On tapahtumia, joissa tapaa muita nörttejä. Ja nörttimäiset harrastukset eivät enää johda pelkkään halveksuntaan, vaan saattavat jopa herättää kiinnostusta (jos nyt jotain voi omista lapsista päätellä).



Minun puolestani ne ihmiset, jotka haikailevat paluuta 1980-luvulle tai 1950-luvulle tai mihin tahansa menneeseen aikaan, voivat palata hengenheimolaistensa seuraan ja jättää nykyajan meille, joille nuo menneet "upeat vuodet" olivat silkkaa kurjuutta.

kallista, turvatonta, epäsiistiä, pitkiä jonoja, ruuhkaa...

oli kasarilla.

Nykyään kaikki on paskaa. Ehdottomasti siirtyisin 80 luvun aikuiseksi. Isälläkin silloin töitä riitti ja palkka oli jopa 18.000mk/kk kansakoulu pohjalta. Palkasta sovittiin eikä sanottu, että ovella on jono ja tes minimi pitää kelvata. m39

Vierailija kirjoitti:

Noin vuodesta 1965 - 1990 oli Suomen kulta-aika, sinne takaisin. Sitten tuli hetken notkahdus, josta noustiin Nokian avulla siinä 1995 paikkeilla, se hyvä aika kesti vuoteen 2007.



Sen jälkeen Suomen kansantalous per henkilö ei ole noussut ollenkaan, siis tuottavuus on kyllä noussut ja muu teollisuus. On tullut liikaa elätettäviä suita, piirakan osa pienenee mitä enemmän jakajia tulee, sanoohan sen jo järkikin. Esim. muutaman prosentin väestö ottaa jo 1/3 tuista, suomalaisten tuet olisi huomattavasti korkeammat muuten. Tai vastaavasti meillä olisi jo moottoritie Lusista Ouluun, Hki:stä Kuopioon, Treelta Vaasaan ja Seinäjoelle, luotijunat joka kaupunkiin jne. Rikastus syö miljardeja verovaroja vuodessa. Ei täällä ole mitään työpaikkoja tai työvoimapulaa. Kun tänne joku tulee sen tietää miten siinä käy. Enää ei kestettäisi yhtään vapaamatkustajia. 

Tuottavuuden nousu tyssäsi Suomessa noin 15 vuotta sitten, eli ei sekään ole noussut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin vuodesta 1965 - 1990 oli Suomen kulta-aika, sinne takaisin. Sitten tuli hetken notkahdus, josta noustiin Nokian avulla siinä 1995 paikkeilla, se hyvä aika kesti vuoteen 2007.



Sen jälkeen Suomen kansantalous per henkilö ei ole noussut ollenkaan, siis tuottavuus on kyllä noussut ja muu teollisuus. On tullut liikaa elätettäviä suita, piirakan osa pienenee mitä enemmän jakajia tulee, sanoohan sen jo järkikin. Esim. muutaman prosentin väestö ottaa jo 1/3 tuista, suomalaisten tuet olisi huomattavasti korkeammat muuten. Tai vastaavasti meillä olisi jo moottoritie Lusista Ouluun, Hki:stä Kuopioon, Treelta Vaasaan ja Seinäjoelle, luotijunat joka kaupunkiin jne. Rikastus syö miljardeja verovaroja vuodessa. Ei täällä ole mitään työpaikkoja tai työvoimapulaa. Kun tänne joku tulee sen tietää miten siinä käy. Enää ei kestettäisi yhtään vapaamatkustajia. 

Tuottavuuden nousu tyssäsi Suomessa noin 15 vuotta sitten, eli ei sekään ole noussut.

Ja missähän on syy siihen, että tuottavuus ei ole noussut? Aika pitkälti siinä, että yrityksissä ei olla panostettu tuotekehitykseen, markkinointiin ja palveluun. Tuotteiden parantamisen sijasta on tyydytty tekemään samaa vanhaa, mutta yritetty puristaa hintoja alemmas. Tuottavuus ei kasva sillä, että leikataan kustannuksia, tuottavuus kasvaa, kun tehdään parempia tuotteita, joista saadaan parempi hinta.

Yksi keskeisimmistä syistä noihin ongelmiin ovat koulunsa 1980-luvulla käyneet, joihin tarttui vähän liikaa 1980-luvun juppi-ihanteita eli rahan pistämistä kaiken keskiöön. Se on osasyynä siihen, että yrityksissä ei olla investoitu ja kehitetty parempia tuotteita, vaan on otettu rahaa ulos osinkoina tai myyty yritys ulkomaille. Jotkut niistä kaikkein eniten rahan perässä olleista koulukavereista keskittyivät lähinnä oman edun tavoitteluun ja rikastumiseen, mutta kovin onnellisilta he eivät ole parissa luokan tapaamisessa näyttäneet.

M23 kirjoitti:

80-luvulla ainakin minua odottaisi eläväinen metalli- ja rock-skene sekä oletettavasti nykyistä vilkkaampi ja huomattavasti huokeampi yöelämä. Nyt ei kummastakaan ole tietoakaan.

Palkat oli pienempiä 80-luvulla, joten yöelämässä käyminen oli kallista. Silloin oli tapana jonotuttaa baariin menijöitä ulkona vaikka sisällä olisi ollut tilaa. Itsekin jonotin kerran toista tuntia pakkasessa ja kun päästiin sisään, baari oli puolityhjä. Silloin ei olutlasiakaan saanut itse siirtää viereiseen pöytään, siitä lensi pihalle. Sinulla on ruusuinen kuva 80-luvusta.

Pitäisin nykyajan, vaikka loputon tavoitettavissaolon harha vaivaakin. Jos lapsena ja nuorena olisin nähnyt somesta, että on muitakin alkoholistiperheiden lapsia ja että on ihan ok olla kotona viihtyvä ja nauttia yksinkertaisista asioista. Kuvittelin pitkään, että huono lapsuuteni teki minusta epäsosiaalisen ja olen jotenkin viallinen.

Kivaa kun asiat hoituu netissä eikä tarvitse jonotella tai kirjepostia odotella. Matkustaminen on helppoa. Jos joku läheinen muuttaa kauas, yhteys säilyy.

Asia mistä en tykkää yhtään on tämä nykyinen väestön värikkyys.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikki on paskaa. Ehdottomasti siirtyisin 80 luvun aikuiseksi. Isälläkin silloin töitä riitti ja palkka oli jopa 18.000mk/kk kansakoulu pohjalta. Palkasta sovittiin eikä sanottu, että ovella on jono ja tes minimi pitää kelvata. m39

Minulla oli yo-pohjainen opistotutkinto ja palkkaa sain alle kolmanneksen isäsi palkasta. Miksi kuvittelet, ett itse pääsisit samoihin tuloihin?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin nykyajan, vaikka loputon tavoitettavissaolon harha vaivaakin. Jos lapsena ja nuorena olisin nähnyt somesta, että on muitakin alkoholistiperheiden lapsia ja että on ihan ok olla kotona viihtyvä ja nauttia yksinkertaisista asioista. Kuvittelin pitkään, että huono lapsuuteni teki minusta epäsosiaalisen ja olen jotenkin viallinen.

Kivaa kun asiat hoituu netissä eikä tarvitse jonotella tai kirjepostia odotella. Matkustaminen on helppoa. Jos joku läheinen muuttaa kauas, yhteys säilyy.

Asia mistä en tykkää yhtään on tämä nykyinen väestön värikkyys.

Mikä tuossa viimeisessä on ongelma? Minua häiritsevät yleisesti ottaen sellaiset syrjäytyneet ihmiset, jotka levittävät oman pahan olonsa muiden riesaksi häiriökäyttäytymisellä, tahallisella tukien varassa elämisellä ja vastaavilla. Se värikkäämpi väestö on minun kokemukseni mukaan hyvinkin työhaluista ja palvelualttiimpaa kuin kantaväestö. Värikkään väestön häiriökäyttäytymistä näkee harvoin, sen sijaan kantasuomalaisia näkee juopottelemassa, myymässä huumeita, meluamassa ja mekastamassa ja töhertelemässä seiniä, siltoja ja vaikkapa metroja aivan keskellä päivääkin. Kaikilla kerroilla, joilla olen joutunut soittamaan häiriökäyttäytymisestä hätäkeskukseen, syyllisiä ovat olleen kantaväestön ihmiset. En kiistä, ettei siinä värikkäässä väestössä olisi myös ongelmayksilöitä, mutta selvää muihin kohdistuvaa häiriötä ei näe juuri koskaan.

On myös pakko sanoa, että työntekijöitä minulla on paljon parempia kokemuksia niistä värikkäistä työntekijöistä. He ovat olleet kohteliaita ja tehneet hyvää työtä joka kerta, kun taas kantaväestöön kuuluvat ovat tehneet turhan usein työnsä vähän miten sattuu ja jälkiä on pitänyt paikkailla myöhemmin.

Sukulaiset rakensivat paljon taloja 70-luvulla. Devalvaatiot söivät huomattavan osan lainasta. Pelkästään vuosina 77-86 26%, eli lähes yhden kolmaosan. Ja siihen aikaan 60 000-80 000 markalla sai todellisen hienon tiilitalon omalla tontilla ihan taajama-alueelta. Paljon tehtiin talkootöinä ja sitten autettiin toisiakin. Pariskunta maksoi talon pois 15 vuodessa devalvaatioiden myörä. Kääntöpuoli oli se, että 1960-70-80-luvuilla ulkomaiset tuotteet olivat kalliita. Ei näkynyt Mercedestä niinkään vaan Wartburgia tai Ladaa, toisille tosin oli asennekysymys, ettei idän tuotteita osteta. 



Esim. vuoden 1975 markka vastasi nykypäivän 0,98 euroa. Mutta se mitä sillä sai, oli paljon enemmän. Kahvikuppi oli pennejä. Perustavara, kuten maito, piimä, ruisleipä, perunat, voi, kananmunat, tietyt lihat olivat käytännössä ilmaisia, nykyajan hintoihin suhteutettuna perunakilo olisi 20 senttiä tänä päivänä. Eli ruokaan ei mennyt paljoa rahaa, pystyi perustamaan isojakin perheitä. Töitä riitti suuren idänkaupankin takia.



En minäkään perustaisi enää perhettä Suomeen, niin järjettömän kalliiksi kaikki on mennyt. Sillipurkista muutamalla sillillä kolmisen euroa, ei tämä peli vetele. Eli ehdottomasti kultavuodet. Ei niitä turhaan sanota kultavuosiksi. Suomi nousi köyhälistöstä pohjoismaiseksi maaksi.



Suomessa on 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Ei ennen ollut. Heille voisi kunnat tarjota töitä vastaan rahaa. Nykyään OK ottaa lungisti, laillisten että laittomien päihteiden parissa, peruskoulusta päästyään eläkkeelle asti. Ennen kunta pakotti omiin töihins' jos oli ollut vuoden työttömänä, muuten katkesivat rahahanat. Jos meinasi kekkailla lääkärien papereilla, laitettiin sellaiset kuurit että tulitkin yhtäkkiä työkuntoiseksi, tai vietiin suoraan pehmustettuun huoneeseen loppuiäksi



Kultavuodet.