Lue keskustelun säännöt.
Kokeilin työtä kotihoidossa - ei enää ikinä
17.12.2024 |
Suurin osa asiakkaista oli ihan järkyttävän tympeitä. Itse voin käsi sydämellä vannoa, että olen aina asiallinen ja ystävällinen, puhun kaikille kauniisti. Tuli kyllä niin kamala olo kun muutaman vuoron kotihoidossa sijaistin. Asiakkaat on tosi tarkkoja, esim aamukahvi pitää keittää juuri tietyllä tavalla ja se tarjoillaan juuri oikeasta kupista ja lusikka pitää olla kupissa tietyssä asennossa. Joo okei, mutta jos ystävällisesti asiasta kysyin että kerrotko tarkemmin kuinka tämän halusit, sain takaisin sellaista ilkeilyä etten ole aiemmin kokenut. En todellakaan tuntenut olevani hoitoalan ammattilainen (olen sairaanhoitaja), vaan joku kyykytettävä kotipiika. Hoitaja on kyllä tosi haavoittuvassa asemassa yksin vieraiden ihmisten kotona. Kotihoidossa kuitenkin vielä suht hyväkuntoisia asiakkaita, joilla on aikaa ajatella vaatimuksia ja ilkeilyjä hoitajien päänmenoksi. Dementikkojen puheet ymmärrän ja osaan ohittaa, kuspäiden en. Harmi, muutama tosi ihana mummu siellä joukossa oli ja kaikki sujui heidän luonaan ihanasti.
Kommentit (43)
Hallitus leikkaa sairaspäivärahaa.
"Sairastuneen bruttotulot laskevat yli 1000 euroa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Olin aikoinaan töissä kahvilassa joka sijaitsi erään museon yhteydessä. Välillä siellä kävi näitä vanhusryhmiä ja osa niistä olisi aivan järkyttäviä asiakkaita. Itse yritin palvella kaikkia hyvin ja kohteliaasti mutta joskus mikään ei riittänyt, kahvia kaadoin kuulemma väärällä tavalla ja liian vähän ja ties mitä.
Näkeeköhän tämän tulevan vanhuuden k-päisyyden jo keski-ikäisestä ihmisestä, vai muuttuuko joidenkin persoona vanhuksena?
Sovinnollisesta, mukavasta ihmisestä tekee vanhana k.pään vain jokin neurologinen sairaus, tosin esim. muistisairaus ei aina saa aggressiivisuutta aikaan pitkällekään edettyään.
Myös suru ja yksinäisyys voivat purkautua kiukkuna. Joku kuvaili asiakkaan, jolle tehdään aamupala, vaikka pystyy leipomaan. Se ei taida olla se juttu siinä, vaan läsnäolo. Ei se ihminen sitä leipää välttämättä tarvitse nenän eteen, vaan se leipä edustaa välittämistä, huomioimista ja sitä, että on jollekin vielä arvokas. Lähdön hetkellä tokaistu ikävä kommentti, voi olla tapa ilmaista, että suree yksin jäämistä.
Onko kotihoito ja kotisairaanhoito sitten eri asioita? Nykyisinhän ei hoivakoteihin pääse, vaikka ikää yli 90, dementia on vienyt järjen, diabetes jalan, kaihi näön lähes sokeaksi ja pyörätuoliinkaan ei enää pääse turvallisesti käsivoimien heikennyttyä. Ilkeä osaa olla ja vaikka raapia suuttuessaan. Ei tällaista vanhusta voi enää komentaa eikä osallistuttaa. Hoivakotiin kuitenkin liian hyväkuntoinen. Jonossa kyllä, kunhan huonokuntoisemmat saavat ensin paikan.