Mitä tarkoittaa suorittaminen? Nykyään puhutaan joka paikassa miten elämäänsä ei pidä suorittaa - mitä se siis on?

Suorittaja on se, joka päivättää someen "lapsi jo 10-vuotias! Minne nämä vuodet ovat menneet!".

Kyllä jokapäiväinen kodin siistiminen ja viikkosiivouskin pitää ottaa ainutkertaisena elämyksenä. Sitä ei saa suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitten varmaan suorittaja. Harvemmin saan mitään iloa tekemistäni asioista. Ruokaa pitää syödä että jaksaa, urheilla pitää että jaksaa tehdä töitä, töitä pitää tehdä jotta on rahaa ruokaan ja laskuihin. Lumitöitä pitää tehdä ettei kaikki kasaudu veljen ja hänen perheensä niskaan. Roskat pitää viedä ettei kämppä haise.

Musiikkia kyllä kuuntelen ihan vain sen tuomasta ilosta ja kuinka se liikuttaa kehoa. Sekin on n.30 päivästä sen jälkeen sekin menettää voimansa.

Tai sitten olet vaan masentunut. Jos esim. syö väärin, keholla ei ole resursseja tuottaa tarvittavia mielihyvähormoneja mielihyvän saamiseksi. Jos esim. runkkaa päivittäin, nuo mielihyvähormonit vapautuvat tämän runkutuksen yhteydessä, ja sitten on loppuajan kuin tyhjä kuori. Valintojen maailma

Runkkaamatta viimeiset kaksi vuotta, syön terveellisesti ja ravintorikkaasti. En usko että olen masentunut, elämä on vain paskaa. Valintojen maailma, mitähän valintoja tässä pitäisi nyt tehdä? Enkä myöskään käytä päihteitä. 

Itsemurhaa mietin myös silloin tällöin, muttei ole masennusta vaan kuulumattomuutta. Ei minulla ole mitään funktiota tässä maailmassa joka olisi itselle tärkeää. Miten tämän selvitän on tietysti vastuullani, tuntuu vain että pari viimevuotta on juossut paikoillaan. 

Ehkäpä se elämä vielä voittaa.

Voiko ulkopuolinen määritellä toisen suorittavan elämää vai pystyykö vain henkilö itse tietää miten hän tekemisensä ja olemisensa kokee? 

Vierailija kirjoitti:

Voiko ulkopuolinen määritellä toisen suorittavan elämää vai pystyykö vain henkilö itse tietää miten hän tekemisensä ja olemisensa kokee? 

Kyllä sen tosi helposti ulkopuolinen huomaa jos joku suorittaa elämää. Itse asianomainen ei sitä välttämättä huomaa, ei ainakaan tunnusta.

Minä aikoinaan olin suorittaja. Huusholli oli oltava tiptop, kaapit yltiö järjestyksessä, joulu piti laittaa tietyllä tavalla yms. Ja kaikki tämä sentakia että ihmiset huomaisivat sen ja saisin jonkinlaista "arvostusta" ja kehuja. Toki olen aina tykännyt järjestyksestä mutta aikoinaan tuo meni täysin yli. En edes tajunnut miettiä mitä minä oikeasti haluan ja mikä olisi kivaa sekä tuottaisi iloa, se oli suorittamista muita varten. No, itseäkin varten myös koska sisäinen kaaos elämässä oli tuolloin aikamoista ja hain tällä ylenpalttisella hääräämisellä jonkinlaista sisäistä rauhaa ja selvyyttä elämään.

Onneksi jossain vaiheessa hoksasin että joku mulla nyt mättää ja hain keskusteluapua. Siitä alkoi asiat selviämään. Nykyään teen ilon ja rentouden kautta asiat. Noh, tunnustan että kyllä se siivoominen ja muut kotityöt välillä ottaa hietaan mutta sehän on normia  :)

Jotkut tuntuu ajattelevan että kaikki siivous on suorittamista. Kuka sen sitten määrittää mikä on suorittamista ja mikä ei ole suorittamista? 

Tykkään että tavarat on paikallaan (tai että ne _olisivat paikallaan :D)  enkä tykkää jos on selkeästi likaista esimerkiksi koiran tuomaa hiekkaa lattialla tai voilänttejä pöydillä. Yritän muutaman päivän välein laittaa tavaroita paikoilleen ellei niitä ole tullut heti laitettua paikalleen ja imuroin kerran viikossa. Isompia siivouksia teen harvemmin ja nekin vähän kerrallaan.

Minä koen tälläisen siivoamisen sananmukaisena suorittamisena koska en tykkää siitä mutta haluan silti tehdä sen koska ilman sitä hukkuisi sontaan ja sotkuun vuosien kuluessa.

Toisaalta sitten en koe tälläisen siivoamisen olevan suorittamista sanan siinä merkityksessä jossa suorittamisella tarkoitetaan ulkokohtaisista syistä tehtäviä asioita, omien tarpeitten ja voimavarojen kuuntelemattomuutta.