Lue keskustelun säännöt.
En tajua miten joku voi onnistua myöhemmin elämässä huonon alun jälkeen?
16.12.2024 |
Täällä lukee aina näitä viestejä, nuorena 10v kiusattu, yksinäinen ei seurusteluita, ensimmäinen vakituinen työ 30-vuotiaana, kumppani 40-vuotiaana ja siitä lapset yms. Miten teillä on nuppi pysynyt kasassa? Omat setit:
16 vuotiaana totaalinen katkeroituminen ja turhautuminen naisen/seksin puutteeseen (no katkeruudesta päässyt myöhemmin eroon, mutta eipä juuri auttanut)
20 vuotiaana keskittymiskyvyn/opiskelukyvyn menetys (pystyi enää pelleilemään AMK tutkinnon kasaan)
20-25 pysyväksi jääneitä seksuaalisia sivuvaikutuksia mt-lääkkeistä, lisää huonoja sosiaalisia kokemuksia
25-30 järkyttäviä stressikausia terapian aikana, jaksaminen heikkeni pysyvästi
30 - 40 fyysinen ja psyykkinen kunto laskenut entisestään, burn out lyhyehköstäkin työrupeamasta, ajatuskin jostain seurusteluista, suutelemisista tms ruvennut tuntumaan vieraalta
Sitten porukka täällä on LAA LAA LAA no mä vähän keskityin nuorempana muihin juttuihin LAA LAA, 40v löytyi kumppani ja hyvin kaikki toimii, lapsiakin jaksan loistavasti LAA LAA, huomenna taas 8h töitä tai voisi tehdä vaikka 12h kun niin hyvin jaksaa.
Että sellaista.
Kommentit (33)
Miten oot 16 vuotiaan katkeroitunut seksin puutteeseen, kun suurin osa menettää neitsyytensä vasta lähemmäs 20 vuotiaana?
Ota itseäsi oikeasti niskasta kiinni ja mene terapiaan, toi tilanne ei tosta parane ilman ammattiapua. 40v vuotiaana sulla on vielä paljon edessä, ei kannata käyttää sitä aikaa itsesäälissä rypemiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla kyllä harvinaisen huono resilienssi, että on saanut turhauduttua seksuaalisesti jo ennen kuin useimmat tytöt ovat edes seksuaalisesti aktiivisia. Ei saatana. Hyvä ettet sentään vielä 12-vuotiaana menettänyt pimpan takia mielenterveyttä.
Tätä mä olen myös miettinyt. Kaikkialla aina sanotaan että teineillä hormoonit hyrrää, mutta ei sitten ilmeisesti, kun se riittää pojille että kitataan kaljaa jossain nakkibileissä 20-vuotiaaksi, jonka jälkeen löydetään joku lihava muija opiskeluista? Voi olla että olin jotenkin autistisen hyperseksuaalinen sitten.
ap
Juu ei tän vastauksen perusteella jää epäselväksi enää miksi sitä parisuhdetta ei ole muodostunut. 40-vuotta olet elänyt, mutta mielenmaise jäänyt 14-vuotiaan tasolle. Hanki oikeasti ammattiapua ja lopeta toi itsesääliminen, ei ole miehen hommaa se
Mut oli kyllä vaikea alku ihmispololla. Itsellä isä oli väkivaltainen hullu, hakkasi äidin ties kuinka monta kertaa, hakkasi lapset, kiristi vessaan piiloutunutta äitiä tulemaan puukotettavaksi uhkaamalla tehdä sen minulle ja siskolleni. Äiti oli juoppo ja sain mm. kotonani nähdä jo alle kouluikäisenä vieraita miehiä tekemässä asioita sammuneelle äidilleni, minua koulukiusattiin. Sitten porukat erosivat, muutimme tuppukylälle, isä kuoli pian syöpään, minulle tuli anoreksia ja bulimia. Seksiä harrastelin yli 2-kymppisenä. Selvisin tekemällä töitä, opiskelemalla, olemalla itsenäinen. Nyt on kaikki hyvin. En katkeroitunut, en antanut sille tilaa elämässäni.
Nyt tulee taas erikoisia vastauksia ihmisiltä...Tässä muutama huomio:
Viesti ei ole ulinaa, eikä valitusta naisen puutteesta, vaan ihmettelyä siitä miten ihmisten päänuppi kestää ja normaalius ihmissuhteissa säilyy huonojen kokemuksien alla
Kyseessä ei ole kilpailu siitä kenellä meni huonoiten
Iso osa ihmisistä on lukenut alle puolet aloitusviestistä
16 vuotiaan ajatuksia miettiessä on turha tarkastella asiaa nykyhetken aikuisen resursseilla, vaan sen menneisyyden nuoren resursseista käsin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä: pilvenpolttoa, alkoholiongelma, pätkätöitä, terapiaa, yhden yön juttuja, huonoja suhteita, mt-ongelmia
Kolmekymppisenä: muuten sama juttu mutta menin naimisiin ja sain 37-vuotiaana ekan vakituisen työn, jonka menetin 39-vuotiaana sairastuttuani vakavasti
Nelikymppisenä: raitistuminen, avioero, uusi kumppani, vakituinen työpaikka, ensimmäinen omistusasunto, suhteellinen terveys, mielenterveys kunnossa
Missään vaiheessa en ole katkeroitunut. Elämä on aina tuntunut ihanalta.
N43
Mulla on ollut suhteellisen hyvä alku. Kaikki rullasi pitkälle lähes 40 vuotiaaksi. Sitten väärä miesvalinta ja sen seurauksena paljon epäonnea ja sitten vielä sen jälkeisessäkin suhteessa epäonnea.
Olen kuitenkin perusluonteeltani positiivinen ja nautin kun on sopiva hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän lapsuuden jälkeiseen elämään vaikuttaa myös älykkyysosamäärä, muu lahjakkuus, ulkonäkö, se onko siitä lapsuudesta seurannut vaikeita mt- ongelmia vai ei, onko autistinen introvertti vai sosiaalisesti lahjakas ekstrovertti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin lapsuuteni alkoholistiperheessä, näin ja koin väkivaltaa. Sammuneita ukkoja makasi joskus kotini lattialla. Olimme köyhiä, eikä varaa muotivaatteisiin ollut. Yläasteella koin hieman kiusaamistakin, mutta toisaalta mulla on ollut aina kavereita ja ystäviä. Sukumme oli fiksua ja tukevaa. Olen nyt päälle 40-v uranainen, vuositulot bruttona päälle 100 000, akateeminen tutkinto siis taustalla. Pari lastakin olen ehtinyt saada. Liitto kaatui, koska on vaikeaa katsoa, miten muut tärvää elämäänsä, eikä ole vahvoja ja ahkeria menestyjiä, kuten minä. Terapiassakin on tullut käytyä ja mielialalääkkeitä syötyä. Nyt ilman niitä. Aina olen hakenut apua, kun sitä olen tarvinnut ja tällä taustalla on ollut helppo päästä Kela-terapiaan, vaikka koenkin olevani aika hyväosainen nykyään. Joskus haaveilen omaelämäkerrasta, koska niin pimeitä juttuja on elämässä ollut ja siitä huolimatta tarvon eteenpäin kuin mummo lumessa.
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaana katkeroituminen ja kaiken läskiksi lyöminen? Ei tuossa iässä tarvitsekaan olla puuhailemassa aikuisten juttuja.
Ihmettelin samaa. 16-vuotias on alaikäinenkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaana katkeroituminen ja kaiken läskiksi lyöminen? Ei tuossa iässä tarvitsekaan olla puuhailemassa aikuisten juttuja.
Ihmettelin samaa. 16-vuotias on alaikäinenkin vielä.
Niin, entä sitten? Olin siinä iässä todella uupunut. Elämäni ja ympäristöni olivat vaativia ja hankalia. Vanhemmat omissa kriiseissään. Päädyin seurustelemaan paljon vanhemman ongelmakimpun kanssa.
Toki suosta noustiin, mutta se vaati voimia.
Keskityin normaalin elämän luomiseen. En ole käyttänyt alkoholia.