Onko totta, että 70-luvulla farkut puettiin kosteina päälle, koska niiden piti olla mahdollisimman tiukat?

Vierailija kirjoitti:

Nämä farkut olivat 70-luvulla enemmälti juhlavaate (pariutumisvaate) varsinkin teinikaunottarille, jotka käyttivät niitä iltaisin baarissa ja kulmilla, bileissä ja lavoilla (tansseissa) silloin kun ei tarjennut pitää lyhyttä minihametta tai kuumahousuja ja kesällä silloinkin kun lavan sijaintipaikalla oli paljon hyttysiä. Aika harva niitä piti arkivaateena koulussa tai töissä, kun niiden kanssa on hieman hankala istua. Toisaalta, aika monet kaunottaret värjöttelivät reitin varrella minihameissaan pakkasella, kun me kundit ajettiin madelleen sitä "tavara"rallia.

 

Niitä farkkuja pidettiin niin arkena kuin pyhänä. Vuosikymmenen jälkimmäisellä puolella tuli myös farkkumallisia sammareita, mustilla sellaisilla ilkesi mennä kirkollisiin juhliinkin.

Täyttä potaskaa / urbaania legendaa. Jokainen järjellä varustettu tajuaa, että nimenomaan märkänä se farkku nappaa kiinni ihoon kuin takiainen. Sama juttu vaikka olis löysä t-paita. Koita vetää se päällesi märkänä. 

Ihan ekat farkut Suomessa 60-luvulla eivät olleet kivipestyjä tai valmiiksi kulutettuja. Muistan, kuinka niitä hinkattiin kylpyammeessa juuriharjalla, kloritella ja vahvoilla saippuoilla. Erilaisia muoteja oli, joskus oli tapana kääntää  suorien farkkujen lahkeet ylöspäin, sitten piti olla muuten tiukat, mutta alaspäin levenevät tai tosi leveät lahkeet. Ja nyt näitä isoja ja ylipitkiä  lököfarkkuja taas näkee.  Joku aikoinaan ennusteli, että farkkumuoti menee pian ohi, mutta niin vaan on jatkunut vuosikymmeniä ja minäkin, yli 70 v, omistan kahdet ja hyviltä näyttävät ja tuntuvat edelleen.  

Vierailija kirjoitti:

Täyttä potaskaa / urbaania legendaa. Jokainen järjellä varustettu tajuaa, että nimenomaan märkänä se farkku nappaa kiinni ihoon kuin takiainen. Sama juttu vaikka olis löysä t-paita. Koita vetää se päällesi märkänä. 

Mikä tahansa kangas ja ommel joko venyy, antaa myöten, tai palautuu alkuperäiseen muotoonsa kosteana/märkänä, kun sitä venyttää tai "rämpsäyttää". Tuolloin 70-luvulla kiskoin, nyin ja "pompotin" monen tyttöystäväni märkiä farkkuja heidän ylleen, jotka eivät kerta kaikkiaan menneet kuivina. "Pompottaminen" on sitä kun kaunotar seisoo selin mieheen joka ottaa farkkujen vyötärönauhasta kiinni vas/oik ja sitten nykii vyötätönauhasta ylöspäin samalla kun kaunotar pomppii, kun tahti on oikealla tavalla synkassa niin kaunotar solahtaa farkkuihinsa kuin silakka, paljon helpommin kuin yksinänsä seljällään.

En ole kaikkia lukenut, mutta muistan, että oman paikkakunnan farkkuliikkeessä oli sovituskopissa sellainen laveri, johon sai mennä makuulle, että sai ne tiukat farkut jalkaansa. Aivan hullua, kun ei meinannut henki kulkea enää. Eräs minua vanhempi tyttö joutui sairaalaan, koska hänen jalkoihinsa oli tullut joku verenkiertohäiriö liian tiukista farkuista. Kun hän palasi kouluun, vaikutti sille, että farkut olivat entistä kireämmät. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä, kun olin ostamassa farkkuja, olivat niin tiukat että myyjä tuli sovituskoppiin mukaan vetämään vetskaria kiinni. Beavers-merkkiset olivat.

Sama mulla, kun Beaversit ostin. Tätä olen kertonut lapsillekin, että myyjän piti vetää vetskari kiinni. Myyjä vielä totesi, että nyt on juuri oikean kokoiset farkut 

Totisinta totta! Mutta tästä on käyty keskustelua ennenkin, sillä muistan kirjoittaneeni, kuinka nämä tiukat farkut alkoivat muovata vartaloa jos painoa tuli lisää. Koulussa takarivin pulpetissa istuneena havaitsin, kuinka edessä istuvan housun kauluksen yläpuolelta pursui iho. Siihenhän jäi ajan kanssa kestomakkara, jota alettiin kutsua jenkkakahvoiksi. Itse olin niin laiha, että sain ne vasta myöhemmällä iällä.

"Vaikka 70-luvun farkuista kerrotaan monia tarinoita, märkänä pukeminen näyttää olevan enemmän urbaania legendaa kuin todellisuutta

7

. 70-luvun farkuille oli kuitenkin tyypillistä, että ne olivat äärimmäisen tiukat. Nuoret joutuivat jopa makaamaan lattialla, kun kaksi henkilöä auttoi vetämään vetoketjua kiinni saadakseen farkuista mahdollisimman tiukat

1

.Farkuille oli ominaista:

Korkea vyötärö

Erittäin kireä istuvuus

Paksu ja jäykkä kangas

2

Nuoret tekivät paljon töitä saadakseen farkuistaan mahdollisimman muodikkaat, kuten kaventamalla lahkeita itse tai pesemällä niitä erikoisesti

1

. Tärkeintä oli, että farkut näyttivät mahdollisimman tiukoilta ja cooliksilta."

Farkuista puheen ollen tulee mieleen , että joskus 80- luvulla ostettiin farkut Pukevan vierestä olevasta liikkeestä Mic Macin farkut. Ne oli ainakin muotia silloin ja taisi olla myös tiukat.

Tulkoon nyt sekin ihan vaan kuriositeettina mainittua, että niiden riisuminenkin oli kaunottarille aika työlästä ja hidasta, joskus ne oli pakko jättää puolitiehen kun oli palava kiire. Joka antoi tietynlaista lisämaustetta kiireeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kaikki noin typeriä. Mulla oli sopivan kokoiset farkut.

Niin, sinä olitkin se luokkasi koulukiusattu. Oliko sen arvoista?

Höpöhöpö 

Kireitä housuja käytti myös miehet, olen nähnyt kuvia isästäni tiukkaakin tiukemmissa, leveälahkeisissa sammareissa, kihara tukka pitkähköksi kasvaneena. Kontrasti aikuisiän kaljuun perus virkamiestyyliin pukeutuneeseen mieheen, jollaisena isän muistan, on suuri... Äiti puolestaan kertoi just tästä, että farkut piti kiskoa jalkaan märkänä että menivät. Jossain kasariajan hääkuvissa kaikilla tädeillä on sellaiset vesirajaminimekot, ettei äiti olisi ikinä antanut minun mennä sellaisessa juhliin 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peput oli järkevänkokoisia tuohon aikaan.

Ei ollut Kardashianeja vastaavaa trendisetteriä vai?

Olen joskus itsekseni naureskellut, ettei Kardashianit olisi tuohon aikaan pärjänneet. Tuon ajan muotiin kuului, ettei takamus saanut näyttää isolta. Kasarin puolella, jolloin nuo tiukkaakin tiukemmat pillifarkut vaihtuivat "porkkana"mallisiin farkkuihin (korkea vyötärö ja alaspäin kapeneva siluetti), ei takamus myöskään saanut näyttää isolta, vaikka lahkeissa olikin leveyttä takamuksen alapuolella.

Ja ysärillä oli "heroin chic" eli piti näyttää yhtä laihalta kuin narkkari. Mutta jos mennään 100+ vuotta taaksepäin niin "kehopositiivisuus" oli terveen ja vauraan ihmisen merkki, saanut tarpeeksi syödäkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kireitä housuja käytti myös miehet,

Kaappi-isät käyttivät, eivät miehet.

Vetoketju vedettiin kiinni pitkällään ollessa jolloin se meni paremmin. Ylösnousu oli kuitenkin hankalaa. Lonkkaluiden päällä  iho oli myös tunnoton joskus

Kukaan mies ei tehnyt noin.

Vierailija kirjoitti:

Ja ysärillä oli "heroin chic" eli piti näyttää yhtä laihalta kuin narkkari. Mutta jos mennään 100+ vuotta taaksepäin niin "kehopositiivisuus" oli terveen ja vauraan ihmisen merkki, saanut tarpeeksi syödäkseen. 

Koskaan historiassa rumapainoisuus ei ole ollut naisilla haluttua. 70-luvulla kaunottarilla oli tavallista, että selkärangassa olevat "nököt" olivat selvästi esiin työntyneinä, vähintään yhtä hoikkia kuin nuo heroin chic tytöt, mutta eivät olleet meikattuja myrkyn merkeiksi, koska silloin Suomessa oli flower power aikakausi, kaunottaret olivat iloisia, ja raikkaita kuin kukkaset.

Tämä oli hyvä ketju, nostalginen!

Niinkin oli, että kun nuorimies hellästi läpsäytti kaunottaren tiukkafarkkupeppua, niin se tuntui kaikkien kaunotarten mielestä aina erityisen hyvälle, koska he aina ääntelehtivät niin kovaäänisen nautinnollisesti, mutta kun samaa peppua läpsäytti aivan samalla tavalla sen ollessa paljaana, niin sillä ei ollut juurikaan havaittavaa vaikutusta.

Jos olet saanut ajatuksen Dingo-elokuvasta niin kyse on 80-luvusta.