Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei ole kiinnostunut appivanhemmistaan, tilanne surettaa koska itse haluan nähdä heitä
15.12.2024 |
Miehellä ei ole omia vanhempia, koska he ovat kuolleet. Lapsuudessa oli alkoholismia ja välit meni poikki kuulemma parikymppisenä. Vanhempansa kuolivat melko pian kun mieheni valmistui. Hän on tästä huolimatta ihan normaali, mutta olen huomannut, että hän ei kykene muodostamaan suhteita omiin vanhempiini. Hän on asiallisen ystävällinen, mutta selvästi muuttuu hajamieliseksi oltuaan heidän seurassa vähän pidempään (puhutaan tunneista) ja haluaa lähteä kotiin. Tai jos kotona on vieraita, hän alkaa muuttua levottomaksi ja haluaisi selvästi että vieraat lähtee.
Vanhempani ovat huomanneet tämän ja olen joutunut selittelemään että se on väsynyt yms. Mieheni on kieltänyt kertomasta taustoistaan, ei halua että asioita levitellään kenellekään. Vanhemmat on kuolleet riittää hänelle.
Tilanne on raskas, koska minä haluan nähdä vanhempiani, myös meillä kotona. Mies ei sitä kiellä, mutta kummasti niitä ylitöitä löytyy kun he ovat tulossa käymään. Nyt jouluna hän oli mennyt varaamaan etelänreissun minulle "lahjaksi", vaikka tiedämme molemmat syyn sille.
Mies on muuten minulle hyvä, tekee paljon töitä eikä käytä alkoholia eikä tupakoi. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta ja haluan sitä itsekin, mutta pelkään että tilanne vaan pahenee appivanhempieni kanssa, kun ne haluaa tietysti tulla lapsenlastaan näkemään ja mies sitten häviää "ylitöihin" tai mikä onkaan se tekosyy.
Onko tällaista muilla?
Kommentit (53)
Minulla on 2 poikaa, tytär ja vävy. Minulle riittää hyvin, että vävy käy muutaman kerran vuodessa (välimatkaa 200 km), juttelee niitä näitä, ei arvostele, ei soimaa, ei valita, ei uhkaile. Ei minulla ole tarvetta mihinkään syvällisiin keskusteluihin maailmankaikkeuden synnystä tai siitä, mitä tunteita auringonvalon siivilöityminen pitsiverhojen välistä minussa herättää. Vävy on naimisissa tyttäreni kanssa, riittää ihan, että tytär on onnellinen ja voi käydä meillä ilman miestään, jos siltä tuntuu.
En oikein ymmärrä, mitä ihmettä ap oikein mieheltään haluaa vaatia. Ovatko omat vanhemmatkaan valmiita siihen, että heistä tehdään osa ydinperhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa joltain epätoivoiselta 50-luvun naisrukalta "mies on minulle hyvä, ei juo, ei tupakoi eikä vedä turpaan", se riittää.
Jos "mies on minulle HYVÄ" niin eikö se riitä? Toki tuo, ettei polta ja juo on plussaa. Mutta eikö se, että mies on hyvä sinua kohtaa ole aika suuri asia parinvalinnassa, vai mikä on vielä tärkeämpää?
eri
Itselleni ensisijainen asia parisuhteessa on rakkaus. On tuo lähikaupan kassakin minulle HYVÄ, mutta en minä parisuhdetta hänen kanssaa halua, koska en rakasta tai edes tunne häntä.
toinen eri
Eihän tässä tosiaan ole edes oikeaa ongelmaa. Mies on kohtelias ja jaksaa jutella sen tunnin pari ja sitten voikin lähteä vaikka lenkille tai omiin puuhiinsa. Itsekään en sen enempää jaksa ja jos ollaan pidempään, niin tekee kyllä jo mieli kävelylle. Älä tee tästä siis ongelmaa tai kohta se ei halua enää tavata ketään sun sukulaisia, kun aina tulee ahdistusta ja sanomista.
Yrittävätkö vanhempasi urkkia mieheltäsi yksityisasioita? Jos kyllä, ymmärrän hyvin miestäsi.
Eli mies on tarvittaessa tunteja appivanhempien seurassa ja käyttäytyy heitä kohtaan ystävällisesti? Sehän on täysin normaalia, jos hän väsyy pidemmän ajan kuluttua ja ottaa itselleen aikaa, tai ei halua jatkuvasti heitä nähdä. Mies on rakastunut sinuun, ei vanhempiisi. Ymmärrän että itse haluat viettää vanhempiesi kanssa paljon aikaa, ovathan he vanhempiasi. Mutta he eivät ole kumppanin vanhempia.
Olisi eri asia, jos mies olisi appivanhempiaan kohtaan ilkeä tai ei suostuisi näkemään heitä lainkaan, koskaan. Tai pahastuisi siitä, että sinä haluat nähdä heitä. Mutta nyt minusta kuulostaa siltä, että sinun on aika muuttaa asennettasi, jos tuo on suurimpia ongelmia suhteessa. Lapsen synnyttyä voitte arjessa käydä vanhemmillasi kylässä lasten ja äidin kesken, lapsi voi olla heillä hoidossa jne. Ja sitten välillä mutta harvakseltaan kahvittelette hetken aikaa isompana perheenä.
Juhlapyhien kanssa voi toimia samoin, syötte/kahvittelette yhdessä pari tuntia ja loppupyhän voi vaihtelevasti viettää niin, että olette miehen (+tulevien lasten) kanssa keskenänne omana perheenänne, tai itse jäät vanhempiesi luokse mutta mies lepää kotona. Eikä tuota tarvi selitellä kummemmin, voi vain sanoa ettei mies ole kovin sosiaalinen luonne/tarvitsee paljon omaa aikaa ja väsyy ihmisiä nähdessään helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa joltain epätoivoiselta 50-luvun naisrukalta "mies on minulle hyvä, ei juo, ei tupakoi eikä vedä turpaan", se riittää.
Jos "mies on minulle HYVÄ" niin eikö se riitä? Toki tuo, ettei polta ja juo on plussaa. Mutta eikö se, että mies on hyvä sinua kohtaa ole aika suuri asia parinvalinnassa, vai mikä on vielä tärkeämpää?
eri
Se, että on kanssaihmisille hyvä, on minimivaatimus missä tahansa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei se ainakaan minulle vielä parisuhteeseen asti riitä. Parisuhteeseen kuuluu erityinen yhteys, rakkaus, luottamus, keskinäinen kunnioitus jne. Paljon enemmän siis kuin pelkkä "sen on ihan hyvä mies".
En nyt ymmärrä mikä tuossa on epänormaalia tai ongelma. Ihan normaalia on viettää appivanhempien kanssa pari tuntia ja se riittää. Ei tarvitse edes diagnosoida miestä mitenkään. Kuka haluaisi viettää aikaa toisten nurkissa tai että koko ajan kotona ravaa joku vieras? Appivanhemmat kuitenkin ovat ns. ydinperheen vieraita, ei ydinperhettä. Älkää tehkö lapsia, säästytte kaikki paljolta. Hanki itsellesi mies, joka ottaa vaimon lisäksi itselleen myös appivanhemmat samaan talouteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puistattaa ajatuskin, että joutuisin olemaan anopin seurassa TUNTEJA. Jaksan nippanappa noin tunnin kestävän kohteliaisuuskäynnin pari kertaa vuodessa. Ei sitä jatkuvaa narinaa ja arvostelua enempää pysty kuuntelemaan. Ehkä ap:n vanhemmat ovat samanlaisia kuin ap itse ja käyttävät tapaamiset miehen arvosteluun. Siksi se mies ei heitä jaksaa.
Taas yksi ongelma, jota en ymmärrä. Eihän mikään estä sinua tapaamasta omia vanhempiasi kuinka paljon tahansa eikä sinulla ole mitään pakkoa roikottaa miestä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on sinun ja miehesi perhe, ei vanhempiesi. Tottakai sosiaaliset ympyrätkin on tärkeitä ja omia vanhempiaan jotkut, yleensä naiset haluavat tavata säännöllisesti. Mutta silti he ovat vieraita kodissasi ja sinunkin olisi aika tajuta, että sinun kotisi on sinun ja miehesi koti, jossa eletään teidän ehdoilla, ei vanhempiesi. Saman pitäisi myös vanhempiesi tajuta. Jos miehesi juopot vanhemmat eläisivät, niin haluaisitko heidän vierailevan useasti kotonasi?
Itse miehenä ahdistuin nuorempana näistä vierailuista, kun ne useimmiten olivat neljän seinän sisällä ja ns. pakoon ei päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kenties käsittelemättömiä traumoja lapsuudesta, tai olisko hänellä myös jotain autismia? Jos kaikki vieraat häiritsee.
Vieraat käy ajallaan, eivät jää tunneiksi niin kuin aloittaja kertoi. Ei tarvitse mitään autismia vaan kyllä itsekin ihmettelen jos joku ei tajua lähteä kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Porvoossa vain.
Valitettavasti on. Ja miksi miellät tämän edes provoksi.
Oma mieheni samanlainen.
Koska kirjoittajan ap:n tarinoissa toistuvat tietyt aivan identtiset lauserakenteet joka päivä kun tällä palstalla käy, on joku uusi provo. ERI
Alue: Aihe vapaa
Jos "mies on minulle HYVÄ" niin eikö se riitä? Toki tuo, ettei polta ja juo on plussaa. Mutta eikö se, että mies on hyvä sinua kohtaa ole aika suuri asia parinvalinnassa, vai mikä on vielä tärkeämpää?
eri