Mies ei ole kiinnostunut appivanhemmistaan, tilanne surettaa koska itse haluan nähdä heitä
Miehellä ei ole omia vanhempia, koska he ovat kuolleet. Lapsuudessa oli alkoholismia ja välit meni poikki kuulemma parikymppisenä. Vanhempansa kuolivat melko pian kun mieheni valmistui. Hän on tästä huolimatta ihan normaali, mutta olen huomannut, että hän ei kykene muodostamaan suhteita omiin vanhempiini. Hän on asiallisen ystävällinen, mutta selvästi muuttuu hajamieliseksi oltuaan heidän seurassa vähän pidempään (puhutaan tunneista) ja haluaa lähteä kotiin. Tai jos kotona on vieraita, hän alkaa muuttua levottomaksi ja haluaisi selvästi että vieraat lähtee.
Vanhempani ovat huomanneet tämän ja olen joutunut selittelemään että se on väsynyt yms. Mieheni on kieltänyt kertomasta taustoistaan, ei halua että asioita levitellään kenellekään. Vanhemmat on kuolleet riittää hänelle.
Tilanne on raskas, koska minä haluan nähdä vanhempiani, myös meillä kotona. Mies ei sitä kiellä, mutta kummasti niitä ylitöitä löytyy kun he ovat tulossa käymään. Nyt jouluna hän oli mennyt varaamaan etelänreissun minulle "lahjaksi", vaikka tiedämme molemmat syyn sille.
Mies on muuten minulle hyvä, tekee paljon töitä eikä käytä alkoholia eikä tupakoi. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta ja haluan sitä itsekin, mutta pelkään että tilanne vaan pahenee appivanhempieni kanssa, kun ne haluaa tietysti tulla lapsenlastaan näkemään ja mies sitten häviää "ylitöihin" tai mikä onkaan se tekosyy.
Onko tällaista muilla?
Kommentit (53)
Vanhempiesi tapaaminen saattaa laukaista ahdistuksen miehessäsi, koska se tuo pintaan kipeitä muistoja ja traumoja, joita hän yrittää työntää mielensä perukoille. Se voi onnistua vielä jonkin aikaa, mutta tulee todennäköisesti olemaan mahdotonta jossain vaiheessa. Hänen pitäisi päästä purkamaan näitä muistoja esim. terapiassa, ennen kuin taakka käy kohtuuttomaksi. Mieluiten ennen lapsen hankintaa, ettei hän tule siirtäneeksi omaa traumaansa lapseen, kun ei muutakaan osaa.
Totta kai vietät aikaa omien vanhempiesi kanssa normaalisti kuten ennenkin. Miehesi ja vanhempasi tottuvat kyllä toisiinsa kun aikaa kuluu. Ei kannata tehdä asiasta ongelmaa, pidät vain puolesi.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kenties käsittelemättömiä traumoja lapsuudesta, tai olisko hänellä myös jotain autismia? Jos kaikki vieraat
Tokihan autismi on taas vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä selittelet miehen puolesta mitän?
Etkö ymmärrä lukemaasi?
Et ymmärrä kysymystä?
Me olemme molemmat mieheni kanssa kasvaneet ihan tavallisessa ydinperheessä, jossa ei ole ollut päihdeongelmia. Silti minua ahdistaa, jos joudun olemaan tekemisissä appivanhempieni kanssa pidemmän aikaa. Me emme ole yhtään samalla aaltopituudella ja kyläilyissä on aina hyvin vaivautunut tunnelma puolin ja toisin. Kaikkien kanssa ei vain synkkaa ja siitä on ihan turha pillastua. Sinä voit tavata vanhempiasi yksin tai pelkästään lasten kanssa. Ei sitä miestä tarvitse joka paikkaan mukaan raahata. Ainakaan joka kerta.
Ap kuulostaa joltain epätoivoiselta 50-luvun naisrukalta "mies on minulle hyvä, ei juo, ei tupakoi eikä vedä turpaan", se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on varsin sekava. Miehen vanhemmat eli ap:n appivanhemmat ovat siis kuolleet. Ap kuitenkin kirjoittaa, että tilanne vaan pahenee appivanhempieni kanssa, kun ne haluaa tietysti tulla lapsenlastaan näkemään. Siis onko ap:lla appivanhemmat vai meneekö nyt omat vanhemmat ja appivanhemmat sekasin?
Piti kirjoittaa: tilanne vaan pahemee vanhempieni kanssa. Siis typo.
ap
Jos tilanne vanhempien kanssa pahenee koko ajan niin onhan se aika ymmärrettävää että mies ei heitä välitä tavata.
Meillä on ratkaistu asia niin, että minä käyn omien vanhempieni luona yksin ja mies käy omiensa luona yksin. Helppoa ja vaivatonta eikä kenenkään tarvitse kiusaantuneena kärsiä, kun ei ole mitään puhuttavaa.
VMP taas. Etkö ole aikuisen ihmisen kanssa yhdessä? Ei sinun tarvitse selitellä mitään hänen puolestaan tai lähteä reissuun, jos haluat viettää perhejoulun. Ei appivanhemmista tarvitse pitää, mutta on ihan normaalia, että heitä joutuu näkemään ja kyllä aikuinen sen kestää, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Ihmeellistä välttelyä ja pakoilua siedät ukoltasi.
Vierailija kirjoitti:
VMP taas. Etkö ole aikuisen ihmisen kanssa yhdessä? Ei sinun tarvitse selitellä mitään hänen puolestaan tai lähteä reissuun, jos haluat viettää perhejoulun. Ei appivanhemmista tarvitse pitää, mutta on ihan normaalia, että heitä joutuu näkemään ja kyllä aikuinen sen kestää, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Ihmeellistä välttelyä ja pakoilua siedät ukoltasi.
VMP ihan itselläsi. Appivanhempia ei ole mikään pakko nähdä. Perhejoulun voi viettää täysin ilman appivanhempia tai vaikka niin, että aatto ollaan oman perheen kesken ja joulupäivänä äiti menee lasten kanssa omien vanhempiensa luokse. Ydinperheen ei tarvitse liikkua kaikkialla koko porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kenties käsittelemättömiä traumoja lapsuudesta, tai olisko hänellä myös jotain autismia? Jos kaikki vieraat häiritsee.
Siis whaaaat!? Minulla ei ole käsittelemättömiä traumoja eikä ole autismiakaan, mutta en välitä appivanhempieni seurasta. Mies saa lasten kanssa käydä, minä en sinne mene arvosteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies on laittanut välit omiin vanhempiinsa poikki nuorena ja elänyt omillaan? Lisäksi vanhemmat on olleet alkoholisteja.
Olisiko tuossa se vastaus?
Kun on noin traumaattisia kokemuksia takana, ei välttämättä pysty ottamaan vastaan mitään "perinteistä" meininkiä appivanhempien osalta, koska on tottunut olemaan omillaan ja ollut. Tällaiset ihmiset ovat kasvaneet sellaisiksi kuin ne ovat, sinun normaali perheesi on sinulle normaali, miehellesi se on epänormaali koska peilaa omiin kokemuksiinsa ja tuntee olonsa vieraaksi sellaisesta.
Noin. Näin säästit 300 euroa psykologin arviosta.
Tässä ollaan asian ytimessä. Kyse ei ole sinusta ja vanhemmistasi vaan miehestäsi. Todennäköisesti suhteesi vanhempiisi pakottaa hänet ennen pitkää työstämään omaa suhtautumistaan omiin vanhempiinsa. Kyse on myös arvoista, eli hän on kasvanut ison osan aikuisuuttaan todennäköisesti vähätellen vanhempien merkitystä, koska tällainen coping-keino tekee olon paremmaksi. Lisäksi hänellä saattaa olla edessä oman lasisen lapsuutensa ja vaillejäämisensä käsittely.
On kahdenlaisia ihmisiä. Osa suhtautuu elämään kiitollisesti ja kykenee olemaan osa teidän perhettänne ennen pitkää. Osa katkeroituu ja katoaa.
Vierailija kirjoitti:
VMP taas. Etkö ole aikuisen ihmisen kanssa yhdessä? Ei sinun tarvitse selitellä mitään hänen puolestaan tai lähteä reissuun, jos haluat viettää perhejoulun. Ei appivanhemmista tarvitse pitää, mutta on ihan normaalia, että heitä joutuu näkemään ja kyllä aikuinen sen kestää, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Ihmeellistä välttelyä ja pakoilua siedät ukoltasi.
Ap ei oikein avannut asiaa millaisia nämä vanhemmat ovat miestä kohtaan. Harvemmin mukavia ihmisiä pakoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on varsin sekava. Miehen vanhemmat eli ap:n appivanhemmat ovat siis kuolleet. Ap kuitenkin kirjoittaa, että tilanne vaan pahenee appivanhempieni kanssa, kun ne haluaa tietysti tulla lapsenlastaan näkemään. Siis onko ap:lla appivanhemmat vai meneekö nyt omat vanhemmat ja appivanhemmat sekasin?
Piti kirjoittaa: tilanne vaan pahemee vanhempieni kanssa. Siis typo.
ap
Jos tilanne vanhempien kanssa pahenee koko ajan niin onhan se aika ymmärrettävää että mies ei heitä välitä tavata.
Tämä. Millaisia ahdistelijoita ne oikein onkaan!?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Porvoossa vain.
Kyllä on. Minunkin mies on tuollainen. Ei jaksa omia eikä minun sukulaisia ja selvästi jotenkin "pelkää" ja vierastaa omia sukulaisaan vielä enemmän, kuin minun sukulaisia. Ja nyt kun lapset on muuttaneet kotoa ja löytäneet kumppanit, niin mies selvästi vierastaa myös niitä kumppaneita ja on enimmäkseen omissa olosaan, kun lapset/lapsista joku on puolisoineen käymässä.
Ap:lle sanoisin, että käy yksin vanhemmillasi ja jos lapsia tulee, niin lasten kanssa. Anna miehen jäädä kotiin. Samoin, jos vanhempasi käyvät teillä, anna miehen mennä seurasta pois, tekemään vaikka jotakin omia juttujaan.
Minunkin mies oli alkoholisti perheestä (isänsä oli) Olen jostain lukenut, että tuo voi vaikuttaa kiintymyssuhteiden syntymiseen, eli vaikeuttaa niitä.
Omat vanhempani asuivat parinsadan kilometrin päässä meistä, mutta kävin yksin heidän luonaan, koska mies olisi joutunut olemaan yötäkin ja kun ei selvästi viihtynyt, en raahannut häntä mukaan. Myöhemmin kävin lasten kanssa. Kaikki pikkuhiljaa tottui siihen, että kävin ilman miestä, varmaan sitä ehkä ihmeteltiin, mutta minkä tuolle voi. Parempi oli käydä yksin ja sai olla rennosti, kuin , että olisi koko ajan pitänyt jännittää toisen viihtymistä.
Introvertti se on kun ei jaksa ihmisten seuraa määräänsä enempää. En minäkään.
Mikä tässä nyt on se ongelma? Jos mies pystyy olemaan vanhemmillesi neutraalin kohtelias, se riittää. Normaaliälyinen ymmärtää, että kaikki eivät ole kaikkien kanssa sydänystäviä, vaan osaan (vaikka olisikin perhesuhteiden puolesta läheinen) on etäisemmät välit. Aikuisuuteen kuuluu, että silloin käyttäydytään asiallisesti, mutta ei teeskennellä, että välit olisivat jotenkin lämpimät. Enempää ei voi vaatia kuin sen, että käytöstavat luonnistuvatja pystyy juttelemaan jotain "kivat pakkaskelit ollut" tyyppistä small talkia.
Pyydät vanhempasi jatkossakin teille kylään.
Selitä heille, että miehellä on vaikea historia, joten hän tulee huonosti toimeen muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pyydät vanhempasi jatkossakin teille kylään.
Selitä heille, että miehellä on vaikea historia, joten hän tulee huonosti toimeen muiden kanssa.
Miksi ap:n pitäisi levitellä miehensä yksityisasioita ympäriinsä? Jos mies haluaa appivanhempiensa tietävän hänen taustoistaan, mies kertoo ihan itse. Muut pitävät turpansa kiiinni.
Niin? Ei minuakaan juuri kiinnosta etenkään anoppini. En viihdy hänen seurassaan ja ehkä muutun erikoiseksi. Syy löytyy myös hänestä itsestään. Mieluummin olen joulun lomamatkalla kuin anopilla!